Kuikka

"Ainoa tunnettu valokuva kuikasta"

Kuikka on tuskin tunnettu, hyvin harvinainen lintu, joka on lähes mahdoton sen syntyyn tarvittavien hyvin epätodennäköisten kemiallisten reaktioiden vuoksi. Kuikan on kuitenkin todistettu olevan olemassa.

Kuikan rakenne

Kuikka koostuu arviolta suurimmaksi osaksi hiilestä ja kuivatusta vedestä. Kusta voi olla myös vähän mukana, Sen verran vittumainen eliö se on. Kuikan arvellaan nykytiedon valossa kuuluvan kasvikuntaan. tiedemiehet ovat monimutkaisella kvanttimekaniikkaa apunaan käyttämällä simulaatiolla simuloineet kuikkaa ja todenneet, että se todennäköisesti tarvitsee lähes pinta-alaltaan lähes 1,8-kertaisen reviirin huuhkajaan verrattuna. Kuikan on arveltu käyttävän ravinnokseen vesikasveja ja selkärangattomia eliöitä. Kuikka saattaisi myös syödä lasikuidulla möyhennettyä selluloosaa.

Tieteilijöiden mukaan suurin osa kuikista sairastaa kystistä fibroosia.

Kuikan arvellaan lisääntyvän useimmiten suvuttomasti maahan putoavista siemenistä, jotka alkavat itää 70-90 vuotta putoamisen jälkeen. Kuikan suvullisen lisääntymisen arvellaan olevan mahdotonta, sillä tiettävästi maailmassa ei ole koskaan elänyt kahta kuikkaa samaan aikaan.

Esihistoria

Ensimmäiset tiedot kuikan olemassaolosta ovat kivikaudelta, jolta ajalta säilyneitä luolamaalauksia on löytynyt Kongosta. Näissä maalauksissa korostuu varsinkin kuikan munan koko, joka on esim. västäräkin munaa huomattavasti suurikokoisempi. Vuoteen 1923 mennessä belgialaiset hävittivät kuitenkin kaikki kuikka-aiheiset luolamaalaukset, sillä he pitivät niitä pakanallisina. Perimätiedon mukaan myös Tintti osallistui kuikkamaalausten hävittämiseen räjäyttämällä sarvikuonon.

Kuikan harvinaisuus

Kuten edellä on todettu, kuikka on harvinainen ilmiö. Se havaitaankin keskimäärin kerran 120 vuodessa. Ensimmäiset kirjalliset markinnät kuikasta ovat noin vuodelta 830, jolloin Vilhelmus Llanfairpwllgwyngyllgogerychwyrndrobwllllantysiliogogogochilainen menetti toisen korvansa taistelussa kuikkaa vastaan. Hän pelasti myös maljakon.

Seuraavina vuosisatoina kuikasta on mainintoja harvakseltaan, ainakin vuosilta 1211, 1349, 1672, 1887 ja 1911. Viimeisin varmistettu kuikka-havainto on vuodelta 2018. Vuonna 1746 Carl von Linné sisällytti kuikan teokseensa Maxima transactio planorum adhibita est in praeparatione liquaminis in casu ubi nimis magna est fuliginis in fumario ut sordes plenae amplitudinis tere. Siinä kuikan arveltiin olevan eräs suden alalajeista, joka on saanut jonkin kehitysvaiheensa aikana siivet.

Elintavat

Kuikan elintavoista tiedetään varsin vähän. Ainoa varmasti tunnettu asia on kuikan ääntely.

Kuikka sanoo: " Kuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu
uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu
uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu
uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu
uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu
uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu
uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu
uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu
uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu
uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu
uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu
uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu
uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu
uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu
uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu
uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu
uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu
uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu
uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu
uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu
uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu
uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu
uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu
uuuuuuuuuuuuiiiiikko "

Sitten kuikalla on hyvä mieli.

Jos näät kuikan

Tämä on hyvin epätodennäköistä. Jos kuitenkin satut joskus näkemään kuikan, toimi seuraavan ohjeen mukaan:

1. Älä lähesty kuikkaa. Kuikan vaarallisuudesta ei ole vielä varmoja tietoja.
2. Mikäli mahdollista, ota valokuva. Sitä voidaan hyödyntää myöhemmin tieteellisiin tarkoituksiin.
3. Paskanna housuihisi.
4. Pakene paikalta hyvässä järjestyksessä.
5. Varo jäämästä krässhäävän Cessnan alle.

Lähteet

• Kalevan sunnuntailiite
• Paviaanit