Kongon demokraattinen tasavalta

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
République "Démocratique" du Congo
Kongon demokraattinen tasavalta
Congoflag.jpg
(lippu)
Motto: ”Mietitään sitä tarkemmin sisällissodan jälkeen
2Congos.png
Kongon demokraattinen tasavalta (tummanvihreä) kaverikuvassa Kongon tasavallan kanssa
Valtiomuoto perustuslaillinen väkivalta
Hallitsija presidentti Joseph Kabila
Pääkaupunki Leopoldville Kinshasa
Viralliset kielet Puhe on nynnyille. Asiat ratkaistaan asein.
Pääuskonnot barbaria, kannibalismi, taikausko
Itsenäisyys Belgiasta 1960
Valuutta älä naurata
Kansallislaulu Oi bingo bango bongo


Kongon demokraattinen tasavalta on Keski-Afrikassa sijaitseva maantieteellinen kokonaisuus, jota on joskus luultu valtioksi. Sen virallisesta nimestä on totta 1/3 ja valetta 2/3.[1]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Maantiede, ympäristö ja luonto

Kongon demokraattinen tasavalta on kuin suuri eläintarha – sellainen, jossa sinut tapetaan joko eläinten tai vartijoiden toimesta. Maa sijaitsee hupenevalla sademetsävyöhykkeellä, ja siellä voi vielä tavata mm. vuorigorilloja ainakin niin kauan, kunnes ne metsästetään taikakaluiksi ja ravinnoksi. Jättiläismäisten hyttysten ja sissiliikkeiden kanta sen sijaan ei osoita hiipumisen merkkejä. Maan luonnonoloja hallitsee mahtava Kongojoki, joka on koko alueen tärkein liikenne- ja epidemianleviämisväylä.

Kongon luonto on hyvin monipuolinen ja voi koitua ihmisen kohtaloksi hyvin erilaisilla tavoilla, jotka ovat kuitenkin yleensä säännönmukaisesti tuskallisia ja tieteelle tuntemattomia. Kongon ainutlaatuisista luonnonoloista ovat saaneet alkunsa mm. sellaiset menestystarinat kuin HIV/AIDS, ebola ja burundi.[2]

[muokkaa] Väestö

Lukuisten afrikkalaisten kansainvaellusten, sotien ja epidemioiden jäljiltä maa on sisäisesti jotain äärimmäisen hajanaisen ja kansanmurhaavan väliltä. Kongossa arvioidaan olevan yli 200 heimoa. Kaikkia ei ole mahdollisesti vielä löydetty, ja muutamia syödään parhaillaan olemattomiin.

[muokkaa] Talous

Kongon demokraattisen tasavallan tärkein vientituote on timantit. Tämä on sangen erikoista ottaen huomioon, että niiden kauppa on kielletty. Kongossa on valtavat luonnonvarat, ja 1800-luvun puolivälistä alkaen juuri se onkin aiheuttanut 90 % maan ongelmista.

Kongossa elettiin pitkään omavaraistaloudessa, jota seurasi vaihdantatalousjärjestelmä. Nykyisin maassa vallitsee varkaustalous, joka perustuu lähinnä toisen kädestä ottamiseen. Menetelmän juurtumista vaikeutti itsenäisyyden alkuaikoina se, että Belgian siirtomaavallan jäljiltä osalla kongolaisista ei ollut kättä, mistä ottaa.

[muokkaa] Historia

Kongon varhaishistoria on hämärän peitossa samoin kuin maan nykyinenkin tilanne. Bantuheimot vaelsivat alueelle joitakin tuhansia vuosia sitten ja ryhtyivät syömään pygmejä. Kun ensimmäiset portugalilaiset saapuivat Kongojoen suistolle 1480-luvulla, he kuolivat trooppisiin sairauksiin. Portugalista lähetettiin toinen retkikunta, joka syötiin. Kolmas onnistui aloittamaan eurooppalaisen sivistystehtävän eli pakkokäännytyksen ja massiivisen orjakaupan.

[muokkaa] Belgia buuttuu beliin

Eurooppalaiset tyytyivät pitkään oleskelemaan Kongon suistoalueella, sillä sieltä pääsi nopeasti pakoon merelle, jos oli tarvis. Yläjuoksulla oli lähinnä gorilloja, oravan kokoisia vertaimeviä hyönteisiä, suuri valikoima tieteelle tuntemattomia tauteja ja aggressiivisia antropofagisia alkuasukkaita. Kongo olisi tuskin aiheuttanut ongelmia ulkomaailmalle, ellei Belgian kuningas Leopold I olisi ollut ilmeisen surkea kasvattaja. Hänen poikansa Leopold II alkoi pian valtaistuimelle noustuaan 1865 osoitella Afrikan karttaa ja huutaa ”Mun! Mun! Mun!” Erityisesti Leopold 2.0 piti Kongojoen altaasta, sillä siellä oli norsuja (ja näin ollen norsunluuta) eikä se varsinaisesti kuulunut kenellekään. Kuningas järjesti rahoituksen Henry Morton Stanleyn tutkimusretkikunnalle vuonna 1876. Ihme kyllä Stanleyn retkikunta palasi hengissä. Koska retkikunnan jutut olivat niin viihdyttäviä ja koska Leopold II kinusi yhä siirtomaita, Euroopan suurvallat kokoontuivat Berliiniin 1884 ja päättivät antaa Belgialle 80 kertaa sen itsensä kokoisen Kongojoen allasalueen. Tempausta pidettiin hyvänä vitsinä. Todellisuudessa se oli huono vitsi, etenkin kun Leopold päätti julistaa Kongon yksityisomaisuudekseen ja tehdä sillä bisnestä Belgian valtion ohi.

[muokkaa] Kongon vapaavaltio

Belgialaiset siirtomaaisännät ojensivat kongolaisille auttavan kätensä.

Leopold hallitsi Kongon vapaavaltiona tunnettuja pikku tiluksiaan parhaan kykynsä mukaan eli erittäin huonosti. Norsut hupenivat nopeasti, mutta toisaalta asukkaita Leopoldin kiinteällä omaisuudella eli miljoonakaupalla. Paha kyllä britit olivat kieltäneet orjakaupan ja myös valvoivat kieltoa Atlantilla laivastonsa turvin. Leopold kääntyikin islamin oikeudenmukaisten opetusten elähdyttämien muslimihallitsijoiden puoleen. Hän suosi liiketoimintaa ja mm. teki sansibarilaisesta orjakauppiaasta kuvernöörinsä. Kun tätä paheksuttiin ulkomailla, kuningas osti kuvernööriltä joukon orjia, antoi näille vapauden ja pakkovärväsi saman tien Kongon vapaavaltion miliisijoukkoihin, jotka huolehtivat väestön orjuuttamisesta.

Leopold tuki humanitaarisia projekteja, kuten kongolaislasten koulutusta. Ohjelman mukaan lapsille opetettaisiin lukemista, laskentoa ja kristinoppia. Lisäksi heille annettaisiin sotilaskoulutus ja heidät värvättäisiin miliisiin. Kouluja ylläpitävät lähetyssaarnaajat eivät halunneet kuitenkaan erottaa lapsia näiden perheistä ja halusivat kouluttaa vain orpoja. Niinpä miliisi järjesti orpoja.

[muokkaa] Kumia kuninkaalle

1800-luvun lopulla Euroopan monarkit, jotka olivat kaikki täysin mielisairaita, innostuivat kumiankoista, mikä nosti raakakumin[3] hinnan pilviin. Kongossa sattui kasvamaan viidakon täydeltä kumikasveja sun muita muovikukkia, joten Leopold lähti kumiankkamarkkinoille. Liiketoimien priorisoinnin takia suuri osa Kongon väestöstä kumitettiin.

Leopoldin kumiteollisuuden avainsana oli kilpailukyky. Miliisi saapui kylään ja kilpailutti kylän miehet kumin keräämisessä. Kun vaadittu määrä kumia oli kasassa, miliisi myi miehille näiden perheet takaisin Keski-Afrikan edullisimpaan hintaan. Maan talous priorisoitiin. Kumibisneksen kasvun takia toimitusjohtaja Leopold karsi Kongon sivutoimia, kuten ruuantuotantoa. Miliisi valvoi kumintuotannon laatua, sillä Leopold oli ylpeä kuminsa korkeasta laatutasosta. Laatupuutteista huomautettiin heti keruu- ja tuotantovaiheessa käden katkaisulla tai vakavissa tapauksissa kaikkien kylän asukkaiden tappamisella.

Seuraavaksi Leopold keksi haluavansa rautatien. Kun pari tuhatta työläistä oli menettänyt henkensä, rataa oli valmiina jo muutama kilometri. Koko Kongon kattavan rautatieverkon rakentamisesta luovuttiin, sillä laskelmien mukaan koko maailman väestö ei olisi riittänyt yritykseen.

Kongoa hallittiin niin brutaalisti, että jopa muut siirtomaavallat alkoivat kiinnittää siihen huomiota.[4] Vuonna 1908 Belgian valtio osti oman siirtomaansa kuninkaalta sopuhintaan.

Vuonna 1960 belgialaiset järjestivät itselleen puhtaan omatunnon antamalla Kongolle itsenäisyyden ja lopettamalla kaiken oman vastuunsa alueesta. Belgian siirtomaa-ajan saldo oli Leopold II:n rikastuminen, noin kymmenen miljoonaa vainajaa, suuret määrät kumia ja hyvä pohjatyö tuleville sotilasdiktatuureille.

[muokkaa] Itsenäisyyden aika

Belgialaiset päätyivät kuitenkin tukemaan vasta itsenäistämänsä valtion hajottamista Katangan separaattorisessa maakunnassa, jossa sattumalta oli merkittäviä belgialaisia kaivosinvestointeja. Samaan aikaan presidentti Joseph Kasa-Vubulle ja pääministeri Patrice Lumumballe tuli riitaa siitä, kumpi saisi edustusasunnokseen maan ainoan sähköistetyn rakennuksen. Seurauksena oli sisällissota ja YK:n interventio. Presidentti Kasa-Vubu ja armeijan päällikkö Joseph-Désiré Mobutu (muista tämä nimi!) ajoivat Lumumban ulos sähköistetystä kansallispalatsista. Belgian salainen palvelu murhasi Lumumban. Se olisi säästynyt tältäkin vaivalta, jos olisi älynnyt murhata Leopold II:n noin sata vuotta aiemmin.

[muokkaa] Mobutun mullistukset

Mobutu Sese Seko tervehtimässä itseään peilin välityksellä.[5]

Kasa-Vubun ja Mobutun välille puhkesi puolestaan riitä siitä, kumman residenssissä tulisi olla viemäröinti. Riidan tuloksena Mobutu kaappasi vallan 1965. Hän nautti länsimaiden tukea, mutta tiedostikin äkkiä afrikkalaisen identiteettinsä. Sitä korostaakseen hän päätti vaihtaa pääkaupungin nimen, valtion nimen ja oman nimensä. Leopoldvillestä tuli Kinshasa, Kongosta Zaire ja Joseph-Désiré Mobutusta Mobutu Sese Seko Koko Ngbendu Wa Za Banga. Nimi esiintyy yleisimmin hyvin osuvassa muodossa Mobutu Sese Seko.

Mobutu käytti Leopold-tyyppisiä strategioita, mutta länsi piti hänestä, koska hän ei ollut niuho kaivoslupien suhteen. Sitä paitsi eurooppalaisjohtoinen imperialistinen hirmuvalta on paljon pahempi kuin paikallisvoimin hoidettu nationalistinen hirmuvalta. Mobutu oli musta, joten valveutunut länsi katsoi hänen valtansa legitiimiksi. Mobutu tarkasteli afrikkalaisten diktaattorien yleistä urakehitystä ja teki johtopäätöksen, että hänen olisi parasta sijoittaa tulevaisuutensa – varsinkin, kun Zairella sellaista ei juuri näyttänyt olevan. Mobutu perusti itselleen valtiollisen eläkerahaston, jolle luovutti noin viisi miljardia dollaria, siis tarpeeksi ihmisarvoista vanhuutta varten.

[muokkaa] Paluu normaalitilaan

Kun Neuvostoliitto romahti, länsimailla oli varaa moraaliin myös kehitysmaissa. Mobutu menetti tuen ja Zairessa järjestettiin vaalit. Mobutun omintakeisen perustuslaintulkinnan nojalla hän perusti kilpailevan hallituksen ja parlamentin, kun vaalit eivät menneetkään niin kuin niistä maksettaessa oli sovittu.

Presidentti Joseph Kabila tekeytyy kangaskauppiaaksi Kinshasan torilla harhauttaakseen salamurhaajat.

Vuonna 1997 Laurent Kabila taisteli kapinallisineen tiensä[6] pääkaupunkiin ja lähetti Mobutun lyhyelle eläkkeelle Marokkoon. Varmistettuaan valta-asemansa Kabila saattoi aloittaa sen horjuttamisen haastamalla riitaa kaikkien naapurimaiden ja useimpien vähemmistöheimojen kanssa. Kaikkien, erityisesti Kongon naapurien, innokkaasti odottama sisällissota alkoi 1998. Kukin naapurimaista valitsi itselleen mieluisimman kongolaisen kapinallisryhmän laajasta valikoimasta. Sotivat osapuolet eksyivät viidakossa toisistaan, mikä pitkitti taisteluja. Konfliktia kutsutaan toiseksi Kongon sodaksi, vaikka kukaan paikallisista ei enää muista, milloin se ensimmäinen käytiin. Maan alhaisen elinajanodotteen ja ensimmäisen Kongon sodan luonteen takia ketään ensimmäisen Kongon sodan kokenutta ei edes ole hengissä, mutta oletettavasti konflikti sai alkunsa tuotemerkkiriidasta Kongon tasavallan kanssa. Kongon sodassa sai surmansa eri arvioiden mukaan kolmesta neljään miljoonaa ihmistä, mutta asiaa ei ole juuri uutisoitu, koska melkein kaikki vainajat olivat mustia ja kuuluivat heimoihin, joiden nimiä ulkomaalaiset eivät osaa lausua. Vuonna 2001 presidentti Kabila kuoli luonnollisesti salamurhan kautta. Uudeksi presidentiksi nostettiin piirongin alla piileskellyt Joseph Kabila, Kabilan poika. Presidentin sukunimen pysyessä ennallaan valtiollisiin asiakirjoihin ei tarvinnut tehdä suuriakaan muutoksia. Nykyisin Kongon demokraattinen tasavalta elää rauhallista vaihetta, sillä käynnissä on vain kolme päällekkäistä sisällissotaa.

[muokkaa] Matkailu

Älä edes kuvittele.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Viitteet

  1. Kyseessä ei ole kuitenkaan alan ennätys. Korean demokraattisen kansantasavallan nimestä suoranaista valetta on ¾ ja se Koreakin on oikeastaan vain puoliksi totta.
  2. Vastoin yleistä harhakäsitystä burundi ei suinkaan ole valtio, vaan äärimmäisen vaarallinen haimarakkulakuumeen mutaatio.
  3. Nimi tulee siitä, että kumintuottajia kohdeltiin erittäin raa’asti.
  4. Vuosisatojen vaihteessa julkaistiin kaksi yleiseen mielipiteeseen voimakkaasti vaikuttanutta raporttia Kongon vapaavaltion hallinnosta: kauppaedustaja Kurtzin "Kauhu! Kauhu!" ja reportteri Tintin "Tintti neekerimaassa". Niitä lukiessa monelta meni konvehti väärään kurkkuun Belgiassakin.
  5. Ensimmäiset peilit tuotiin Kongoon vuonna 1947 ja niitä pidetään yhä laajalti maagisina.
  6. Kongossa ei varsinaisesti ole teitä; kyseessä on kielikuva.
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruustiedot

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
tärkeitä
foorumi
Työkalut
Muilla kielillä