Kimilsungismi

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Äärivasemmistolaisten sissien on havaittu hiiviskelevän erityisesti tässä artikkelissa!
5451.jpg.gif
Artikkelin lähellä olemista ei suositella kenellekään eikä todellakaan Roope Ankalle.
5451.jpg.gif

Tämähän ei tietenkään koske Punaisen armeijakunnan jäseniä, Jaakko Laaksoa tai Käyttäjä:Bassmania.
Ostetuimmat -ismit
TOP-10
  1. Kapitalismi
  2. Terrorismi
  3. Turismi
  4. Postmodernismi
  5. Kimilsungismi
  6. Imperialismi
  7. Kommunismi
  8. Ismismi
  9. Ateismi
  10. Piratismi
tahdon lisää
”Mitä hyötyä on teknologiasta, jos se erotetaan puolueen johtajuuden ulkopuolelle? Ainiin, onhan heillä Hikipedia...”
~Suuren johtajan viisaita lausahduksia

Kimilsungismi tai Juche (lausutaan [tɕutɕʰe]) on Kim Il-Sungin oppien pohjalta syntynyt uskonto, jolla on virallinen asema pääuskontona sen synnyinpaikassa "Pohjois-Koreassa". Uskonnon kannattajakunta sijoittuu yleensä Korean niemimaan pohjoisempaan osaan, mutta sillä on kannatusta myös muutaman kylähullun keskuudessa länsimaissa. Kimilsungismi sai virallisen aseman pohjoiskorealaisessa yhteiskunnassa vuonna 1974 sen syrjäytettyä marxismi-leninismin, joka oli korvannut alueen buddhalaisen pakanuuden. Yksi kuuluisimmista kimilsungismin myyteistä on Kim Jong-Ilin syntytarina, jonka mukaan Kim Il-Sung synnytti itse poikansa Jong-Ilin vuoren huipulla, kaksoissateenkaaren aikaan.

Juche-aatteen äänenkantajan, Korean työväenpuolueen lipun symboliikkaa:
Vasara = Lyömäase
Ohjus = Konflikti
Viikate = Kuolema
Eli: Iske takaisin ydinaseella!
Juche-torni Pjongjangissa. Juchen symboli, palava liekki, kuvaa Pohjois-Korean kansakunnan palavaa halua vaihtaa maan järjestelmää

Uskonnon taustaa[muokkaa]

Nuorena Kim Il-Sung, japanilaismiehityksen aikana, oli uhonnut tekevän vielä jotain Korean hyväksi, mutta ei keksinyt muuta kuin käyttäytyä senhetkisen aivokapasiteetin mukaisesti eli hän näytti usein keskisormea japanilaissotilaille – heidän selkänsä takana.Toisen maailmansodan jälkeen, Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen kinastellessa Korean niemimaan herruudesta hajotettuaan Japanin kolonialismin, Kim Il-Sung näki tilaisuuden esittää niemimaan vapauttajille nationalistisia näköaloja. Il-Sungin ehdotuksessa, jonka hän esitti ensin amerikkalaisille, hän ehdotti vapauttajan auttavan Korean kansantalouden ja maaseudun infrastruktuurin uudelleen jaloilleen, jonka vastapalveluksena vapauttaja saisi jälleenrakentamisesta aiheutuneet kulut takaisin erissä. Amerikkalaiset nauroivat Kimin ulos[1], jonka seurauksena hän kääntyi neuvostoliittolaisten puoleen. Neuvostoliitto suostui kaikkiin Kimin ehdotuksiin edellyttäen, että kaikki historiallinen aineisto (mm. länsimaiden todistamat tieteelliset faktat) korvattaisiin Marxin "Pääomalla" ja Lenin "Mitä voimme tehdä" -opuksella.

Korean pohjoisempaa osaa johtamaan Neuvostoliiton johdosta nostetun Kim Il-Sungin aatemaailma oli proletariaatin tekemästä maailmanvallankumouksesta unelmoinnin ohella kovin köyhä. Neuvostoliiton johto päätti aloittaa konfliktin ja käyttää siinä "Mainila" -menetelmää, joka vahvistaisi Korean kansan uskon kommunismiin. Neuvostoliitto oli käyttänyt tätä menetelmää viimeksi toisessa maailmansodassa, jolloin he esittivät toisen osapuolen aloittaneen sodan, ja nyt he aikoivat käyttää samaa menetelmää Etelä-Korean kanssa. Pohjois-Korea, Neuvostoliiton johdolla, onnistui tunkeutumaan Soulin rajoille, kunnes amerikkalaiset joukot peräännyttivät heidät takaisin vanhan rajan taakse. Lopputulos oli, että maiden välille jäi yhä käynnissä oleva konflikti, mutta mitään sotaa ei tullut, koska 5km Koreioiden rajasta on demilitarisoitua aluetta, jonne ei saa luotikaan lentää. Täten ainoa asia mikä vahvistui pohjoiskorealaisten keskuudessa, oli pelko.

Vielä 70-luvulla maan ollessa jämähtyneenä stalinismiin Kim päätti lisäillä siihen vaikutteita pohjoisnaapurista, Maon Kiinasta. Tämän ansiosta Pohjois-Koreassa edettiin askel eteenpäin ja koettiin ensi kertaa jatkuva nälänhätä. Näiden ainesten pohjalta syntyi kimilsungismi, joka sai virallisen aseman vielä samana vuosikymmenenä, jolloin ensimmäistä kertaa Pohjois-Koreassa Stalinin palvomisesta tuli rangaistava teko. Neuvostoliiton ja sosialismin romahdettua 90-luvun alussa Kim Il-Sungilla olisi ollut mahdollisuus viimein toteuttaa ne parannukset, mitkä hän oli ajatellut tekevänsä toisen maailmansodan jälkeen. Mutta hän jatkoi maansa johtamista äärivasemmalla linjalla aina kuolemaansa saakka, vuoteen 1994. Vaikka Kim Il-Sung jätti maallisen taipaleensa liiankin aikaisin, jatkoivat hänen jälkipolvet Jong-Il ja Jong-un loistealiasta elämäntyötään vielä pitkään.

Vielä nykyään pohjoiskorealaiset saavat kokea maolaisuuden elintarvikesäännöstelyjä ja stalinismin puhtaanapitopalveluja arkipäiväisessä elämässään. Varsinkin Kim Jong-un on painottanut isänsä jalanjäljissä Pohjois-Korean naapurostolle ja koko maailmalle, että ydinaseilla toteutettu rauha on ainoa oikea rauha[2]. Monet miljoonat pohjoiskorealaiset päivittäin vuodattavat kyyneleitä joko onnesta koristaessaan ruusuin muistomerkkejä samalla kertoessaan kuinka urheasti Kim Il-Sung pisti hanttiin japanilaisia vastaan kohottamalla hänen mahtipontisen keskisormensa tai sitten surusta, kuinka heidän pakanajumalansa oli heidät hylännyt. Samoin miljoonat pohjoiskorealaiset kiroavat päivittäin japanilaiset ja heidät taltuttaneen Yhdysvallat, sillä jos amerikkalaiset olisivat sipstuneet Kim Il-Sungin vaatimuksiin, pohjoiskorealaiset eivät eläisi niin kurjissa oloissa.

Viitteet[muokkaa]

  1. Amerikkalaiset saattoivat hämmästyä, kuinka korealainen osasi noin vaikeita sanoja
  2. Sillä jos ydinaseita ei käytetä, eivät ne ole rauhaakaan vastaan.

Katso myös[muokkaa]

Juche-aatteen esitaistelijat[muokkaa]