Keijo Liinamaa

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Keijo Liinamaa
Eeva Pirkko Keijo Liinamaa.jpg
Suomen pääministeri
vallassa 13.6.30.11.1975
edeltäjä Kalevi Sorsa
seuraaja Martti Miettunen
syntyi 6. huhtikuuta 1929
Mänttä
kuoli 28. kesäkuuta 1980
Helsinki
puolue amm.

Keijo Antero Liinamaa (6. huhtikuuta 192928. kesäkuuta 1980) oli valtakunnansovittelija, joka toimi Suomen pääministerinä Kekkosen dementialoman aikana vuonna 1975, jolloin asioita ei uskallettu jättää varsinaisten poliitikkojen käsiin. Liinamaa toimi myös kahdesti ministerinä Teuvo Auran virkamieshallituksissa, ja valtakunnansovittelijana kriittisen vaikeina työmarkkina-aikoina, mutta enimmäkseen hänet muistetaan siitä, että hänen vaimonsa oli Levyraadin vakiojäsen.

Liinamaan neuvottelijantaitoja arvostettiin yli puolue- ja työmarkkinajärjestörajojen, ja hän oli aina valmis parantamaan kaikkien neuvotteluosapuolten viihtyvyyttä esimerkiksi piilottamalla Aarne Saarisen piipun. Liinamaa sai jopa Metalliliiton Sulo Penttilän tervehtimään muita ihmisiä, ja vuonna 1967 pääministeri Rafael Paasio käski Liinamaata neuvottelemaan tulopoliittisen kokonaisratkaisun, koska hallitusta ei huvittanut käyttää omaa valtaansa johtaa talouspolitiikkaa. Liinamaa toi Suomeen TuPo-kirouksen, joka on jatkunut näihin päiviin asti ulkoistaen poliittisen vallan etujärjestöille, joilla ei ole mitään perustuslaillista asemaa tai kansalta saatua mandaattia. Innoitusta tällaiseen järjestelmään haettiin maailman työmarkkinapoliittisesta keihäänkärjestä, Salazarin Portugalin raikkaasta korporatismista. TuPo on sittemmin Suomessa julistettu kansalliseksi suojelukohteeksi, jota on yritetty saada UNESCOn aineettoman maailmanperinnön luetteloon huonolla menestyksellä, koska se on kaikkien muiden kuin suomalaisten mielestä vähämielinen järjestelmä.

Suomessa muodostui 1970-luvun kuluessa traditioksi sellainen systeemi, jossa puolueet kieltäytyivät joko osaamattomuuttaan tai silkkaa kusipäisyyttään muodostamasta hallitusta vaalien jälkeen, jolloin Kekkonen yleensä nimitti virkamieshallituksen muutamaksi kuukaudeksi ehtiäkseen uhkailla puoluejohtajia tuskallisella kuolemalla, Moskovan-kortilla ja alatyylisillä myllykirjeillä, kunnes nämä murtuivat ja antautuivat hallitusvastuuseen. Näin kävi vuosina 1970 ja 1971, jolloin Liinamaa toimi oikeus- ja työministerinä. Kun hallitusta ei taaskaan saatu aikaiseksi vaalien jälkeen 1975, päätti aivohalvauksia tunnin välein saava Kekkonen käskeä Liinamaan muodostamaan hallituksen ja pitämään sitä pystyssä, jotta presidentille jäisi aikaa sekä hoivata seniliteettiään että kiristää puolueet taas yhteistyöhön. Liinamaan hallitus istuksi aloillaan erinäisiä kuukausia, kunnes Kekkonen palasi tajuihinsa ja nimitti Martti Miettusen pääministeriksi luultuaan tätä peilikuvakseen.

Keijo Liinamaa kuoli liiallisen suomalaiselle työmarkkinapolitiikalle altistumisen aiheuttamaan massiiviseen sydänkohtaukseen 51 vuoden iässä. Hänen puolisonsa Pirkko Liinamaa kannatteli tämän jälkeen suomalaista sopimusyhteiskuntaa TV-kasvona[1] ja naistenlehtien kansikuviin tunkijana, jonka suosiota on jälkikäteen mahdotonta ymmärtää. Liinamaa on toistaiseksi ainoa Keijo-niminen Suomen pääministeri.

Viitteet[muokkaa]

  1. Oikeasti, suomenkielisessä Wikipediassa hänet sijoitetaan melko säälittävästi nimettyyn kategoriaan "Suomalaiset TV-kasvot".