Kebabeläin

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kebabeläin (Kebabs doneri) on lieriömäinen ja raajaton etuaasialainen nisäkäs, joka muistuttaa ulkomuodoltaan siiliä, opossumia tai (kaukaa, sumussa tai aamuhämärissä) vesinokkaeläintä. Kebabeläin on lihaksineen, rustoineen ja elimineen kebabin merkittävin ainesosa; esimerkiksi Turkin laissa säädetään, että kebabannoksesta vähintään 51% tulee olla peräisin kebabeläimestä, ja vain vähemmistö saa koostua vanhoista jalkineista, kissanrasvasta ja sekalaisesta teollisuusjätteestä.

Kömpelöstä muodostaan ja hitaasta, möyrivästä liikkumisestaan johtuen kebabeläimet joutuvat usein liikenteen uhreiksi, ja ilmeisesti niiden käyttö ruokana on saanut alkunsa tienvarsilta helposti kerättävien raatojen hyötykäytöstä. Jo 800-luvulta eaa. periytyvissä assyrialaisissa reliefeissä kuvataan kohtauksia, joissa tien yli vierivät kebabeläimet liiskaantuvat sotavaunujen pyörien alle. Kömpelyydestään huolimatta kebabeläin on kaiken Lähi-idässä esiintyvän tapaan äärimmäisen pahansisuinen ja aggressiivinen ja hyökkää silmittömästi lähes kaiken lähelleen hivuttautuvan elollisen ja elottoman luonnon kimppuun.

Kebabeläimet ovat kaikkiruokaisia, ja niiden hampaat ovat sopeutuneet sekaravintoon ja sormien katkomiseen. Ne syövät maiskuttaen ja hampaat esillä, jotta kaikki näkisivät mahdollisimman paljon verta. Bagdadin Baath-yliopiston 1980-luvulla julkaisemissa laajoissa tutkimuksissa vahvistettiin, että kebabeläin kykenee syömään mm. mursunpoikasia, pingviinin maksaa, Kuwaitin karttoja, stereolaitteita, huopabaretteja ja iranilaisia sotavankeja. Vain instant-nuudelit ja Tapani Kansan levyt jäivät kokeissa syömättä. Vaikka kebabeläimen aistit ovat heikot, on sillä dramaattinen katse, joka hyytää veren. Otaksutaankin, että babylonialaiset käyttivät tarhattuja kebabeläimiä apuna lääketieteellisissä toimenpiteissä verenvuodon pysäyttämiseen.

Kebabeläin on taantunut paikoin paitsi henkisesti, myös lajin elinvoimaisuuden ja esiintymistiheyden osalta. Syynä pidetään moottoriliikenteen lisääntymistä elinympäristössä ja villin kebabeläinkannan rajoittamatonta pyyntiä. Viime aikoina ISIS on pyrkinyt hävittämään kebabeläimen sukupuuttoon syyttäen sitä islamin vastaisesta synnillisestä toiminnasta ja Lähi-itään liittyvien stereotypioiden ylläpitämisestä.

Kotieläimenä

Kebabeläimiä tarhataan lähinnä ruoaksi tai osana monimutkaisia kostoansoja. Kebabeläimen kasvattaminen on haasteellista, ja etenkin ruokinta on vaarallista puuhaa. Azerbaidžanissa tunnetaan sanonta "harvassa kuin kebabtarhurin sormet", mikä kertoo kebabeläinten ruokkimisen ja hoidon riskeistä. Lemmikkieläimenä kebabeläin on vaikea, vaativa ja kyvytön kiintymään isäntäänsä. Useissa maissa kebabeläinten pitämistä kotieläimenä on rajoitettu. Esimerkiksi Ranskassa se on täysin kielletty kaikenlaisten kebab ranskalaisilla -vitsien ehkäisemiseksi.

Lisääntyminen

Kebabeläimen lisääntyminen on rujoa puuhaa.

Kebabeläimet munivat lähes itsensä kokoisia munia ja syövät ne ahneuksissaan saman tien suihinsa. Munat kuoriutuvat mahalaukussa vatsahappojen vaikutuksesta, minkä jälkeen poikanen puree tiensä ulos. Sukukypsää kebabeläimestä ei saa tekemälläkään, mutta se alkaa yleensä lisääntyä elämänsä ensimmäisen auringon- tai kuunpimennyksen jälkeen.

Katso myös