Kazakstan

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Қазақстан Республикасы
Kazakstanin tasavalta
Borat Flag.JPG
(lippu)
Motto: ”Jagshemash! We very nice! High Five!
Mapakazajstán.PNG
Tarkasti rajattu Kazakstan. Pikselin tarkkuudella.
Valtiomuoto autoritäärinen tasavalta
Hallitsija presidentti Nursultan Nazarbajev
kuningas Nursultan Nazarbajev
kuningatar Nursultan Nazarbajev
jumala Nursultan Nazarbajev

Pääministeri Borat

Pääkaupunki Joku, missä ainakaan naiset eivät komentele.
Viralliset kielet kazakki, venäjä
Pääuskonnot Lähes kaikki, missä ei ole naispappeutta, kuten ortodoksisuus, islam tai Boratiin uskominen
Itsenäisyys 1992 (Neuvostoliitto romahti)
Valuutta hevoset, vuohet, naiset, ankat
Kansallislaulu  "Kazakstan you very nice place."
Taulukon mahdollinen sovinismi ei edusta Hikipedian vaan Kazakstanin virallista kantaa.
”Demokratia? Oliko se joku Hitchcockin leffa tai jotain? Olen tainnut nähdä joskus. Ihan hyvä pätkä.”
~presidentti Nursultan Nazarbajev maansa tilanteesta

Suuri ja mahtava Kazakstan sijaitsee Aasiassa tai Euroopassa riippuen siitä, kummalta puolelta sattuu milloinkin saamaan halvemmalla bensaa.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Maantiede ja väestö

Kazakstanin valtion Kesä 2014 -matkailuesite. Kuvittele punatähdet ja kyrilliset kirjaimet oikeille paikoilleen.

Kazakstan on maailman suurin sisämaavaltio, jossa on useita mainitsemisen arvoisia asioita. Näistä ainoa, jossa ei ole mitään laitonta ja joka ei levitä AIDSia, on rajaviiva. Ja rajaa Kazakstanilla riittää. Kun seisot maan pohjoisrajalla ja kävelet kohti etelää, tulet toiselle rajalle. Sama ilmiö toistuu idästä länteen tai lännestä itään. Kaikille rajoille on yhteistä, että ne on merkitty näkyvästi ja niitä kytätään kuin teini-ikäistä prinsessaa kuninkaan ollessa ristiretkillä.

Rajojen sisällä ei ole juuri mitään, sillä siellä on tasaista, viileää ja tiuhaan lenteleviä kiviä, mikäli vieras astuu kazakin tasaisen tontin väärälle puolen. Kuoleminen kivitykseen ei ole kuitenkaan uhka juuri muille kuin romaneille, joiden kivittäminen on yksi Kazakstanin kansallisurheilulajeista. Muualla matkailija saa olla rauhassa, sillä hän voi vaellella arolla päiväkausia törmäämättä yhteenkään ihmiseen. Maan väestötiheys on noin 5 000 kertaa pienempi verrattuna rajatolppien tiheyteen.

Kazakstanissa asuu 854 hallituksen valitsemaa kunnollista kansalaista, joilla on oikeanlainen parta ja lyhyet hiukset.[1] 15 000 000 muuta ovat venäläisiä, uzbekeja, koiria, tataareita, juoppoja tai muuten huonoja ihmisiä.

Maan infrastruktuuri on yhtä rempallaan kuin byrokratiakin (ks. alla). Julkinen liikenne ei toimi, mutta maan tasaisuudesta johtuen kävely on varteenotettava vaihtoehto. Kulkeminen on joko helppoa tai erittäin vaikeaa sen mukaan, puhaltavatko hiuksia repivät arotuulet kulkusuuntaan vai eivät.

[muokkaa] Historia ja politiikka

Kazakstania ympäröivät vakaudestaan tunnetut Kiina, Venäjä ja Uzbekistan, eikä Mongoliakaan ole kovin kaukana. Lisäksi harvaan asuttu alava maa on kuin luotu ihmisoikeusrikkomuksiin, joten Kazakstanin historia on suorastaan malliesimerkki ihmiskasvoisen sosialismin voittokulun historiasta. (Hyvä on, myönnetään. Eяäs taho maksoi meille äskeisten virkkeiden julkaisemisesta.)

Kazakstanilaiset ovat kuuluneet slaavien nyrkkeilysäkkikansoihin niin kauan kuin kylän vanhimpien suullinen perimätieto on kulkenut. Siitä on todennäköisesti aika kauan. Tänä aikana he toimivat Neuvostoliiton taloustieteilijöiden, yhteiskuntasuunnittelijoiden sekä raketti-insinöörien henkilökohtaisina koekaniineina. Siinä sivussa Neuvostoliitto ehti tuhoamaan ikivanhan paimentolaiskulttuurin, ryöstöviljelemään arot pilalle ja tekemään jäljelle jääneillä maaplänteillä ydinkokeita. Kazakstanilaiset siis oppivat tuntemaan ikioman rajaviivan arvon, kun viimein saivat sellaisen Venäjän kanssa vetää 1993. Siitä lähtien paikalliset ovat vahtineet mustasukkaisesti rajaviivaansa ja koettaneet soveltaa Neuvostoliitolta omaksumiaan hallintomalleja[2] maan etnisiin vähemmistöihin: vuohiin, koiriin ja romaneihin.

Kazakstanin kansan vapahtaja Nursultan Nazarbajev sädekehineen. Ilmeestä päätellen presidentin täytyy jälleen sietää jonkun vaalitarkkailijan pikkumaista napinaa. Aivan kuin muualla vastaehdokkaan numero ei muka ikinä unohtuisi äänestyskoppien seiniltä!?
Kazakstan on virallisesti demokraattinen tasavalta, jonka presidenttinä, kuninkaana, kuningattarena ja oppositiona on vuodesta 1991 asti toiminut Nursultan Nazarbajev. Tätä ennen Nazarbajev johti maata vaatimattomalla tittelillä ”ministerineuvoston puheenjohtaja”. Hänet valittiin molempiin virkoihin ilman vastaehdokkaita, mikä aiheutti vaalitarkkailijoissa kränää. ”Älkää tulko meidän rajojemme sisään neuvomaan”, totesi 95 % kansasta ja äänesti Nazarbajevin jatkoon vuoteen 2012 asti. Presidentin virkakausia saa olla kaksi peräkkäin, mutta seuraava(kin) kymmenvuotissuunnitelma edellyttää Nazarbajevin läsnäoloa, joten hän on luvannut pyytää Nazarbajevilta muutosta perustuslakiin.

Maassa on kaksihuoneinen parlamentti, jonka eteiseen jätetään vaatteet, eläimet, naiset ja vähemmistöt. Pääsy varsinaiseen istuntohuoneeseen on rajattu (sehän kazakeilta sujuu). Vain tarpeeksi vuohia omistavat miehet päättävät siellä asioista Nazarbajevin kainojen ehdotusten mukaan.

[muokkaa] Kulttuuri

Kazakstanilainen kulttuuri rakentuu vanhoille velvoittaville traditioille. Maaseudulla vallitsee tarkka hierarkia, jossa ensin tulee se, jonka myssyssä on punatähti. Sitten tulevat järjestyksessä miehet, hevoset, koirat, ankat ja naiset. Tähän arvojärjestykseen perustuu kazakstanilainen kansallishuvi, mielipahan kierrättäminen alaspäin. Tämä on tyttölasten koskemattomuusiän lisäksi ainoa asia, jonka suhteen maassa ei tunneta minkäänlaisia rajoja. Jos naapurin punatähtihattuinen kaveri rakentaa tontille avaruuskeskuksen, omistaja voi kanavoida ärtymyksensä hevoseensa lukuisten kansanhuvien kuten kivittämisen ja insestin kautta.

Joku voi kyseenalaistaa neuvostojohtajien päätöksen sijoittaa ydinkoealue keskelle Neuvostoliiton lupaavinta maatalouden kehityskeskusta, mutta tämä päätös jätti joka tapauksessa lähtemättömän[3] jäljen Kazakstanin ruokakulttuuriin. Iltaisin heimoilla on tapana kokoontua pöydän tai kiven ääreen ruokailemaan itsevalaisevia herkkuja. Säteilyn innoittamina kylän vanhimmat intoutuvat kertomaan legendoja ajoista, jolloin sortajat olivat vielä rehellisesti kaaneja tai Aleksantereita ja jolloin silkkitiellä kuljetettiin muutakin kuin asuttajia Neuvostoliiton satelliittivaltioista.

[muokkaa] Viitteet

  1. Heidät on etsitty varta vasten tätä artikkelia varten
  2. kyykyttämistä
  3. Pitäisi kai sanoa ”hiljalleen puoliintuvan jäljen”...
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruustiedot

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
tärkeitä
foorumi
Työkalut
Muilla kielillä