Kataisen-Stubbin hallitus

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suositeltu1.png

Star.svg
Tämä artikkeli on jostain käsittämättömästä syystä suositeltu sivu.
Kataisen-Stubbin hallitus
Stubb Leissön.jpg
Alexander Stubb duunaamassa sitä, minkä parhaiten osaa.
Formaatti Sketsiviihde, tosi-TV, dokudraama, visailu, sitcom, pehmoporno, metasatiiri, kesäteatteri
Kestoaika 24h 7 pnä viikossa 20112015
Tekijä EK
Pääosissa Jyrki Katainen (v:een 2014), Alexander Stubb, Jan Vapaavuori (v:sta 2012), Paula Risikko, Jutta Urpilainen (v:een 2014), Antti Rinne (v:sta 2014), Erkki Tuomioja, Lauri Ihalainen, Päivi Räsänen, Paavo Arhinmäki (v:een 2014), Carl Haglund (v:sta 2012),
Ville Niinistö (v:een 2014)
Alkuperämaa Suomi
Jaksoja 1437

Kataisen-Stubbin hallitus, vuoteen 2014 Kataisen hallitus, on Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) sponsoroima suomalainen viihdeohjelmaformaatti, jota tuotettin vuosina 20112015 ja esitettiin tauotta kaikkialla valtakunnassa. Ohjelmassa seurataan sketsinäyttelijöiden yrityksiä johtaa kokonaista modernia valtiota hyvällä hallintotavalla. Ohjelma on rahoitettu täydellisesti verovaroin, mutta se sisältää myös tuotesijoittelua.

Kataisen-Stubbin hallituksessa laaja valikoima sketsinäyttelijöitä asetetaan improvisoimaan erilaisiin hallinnollisiin tilanteisiin samalla, kun he kilpailevat toisiaan vastaan. Ohjelmaa kuvataan Valtioneuvoston BB-linnan studiossa sekä Eduskuntatalossa ja toisinaan myös Brysselin Berlaymont-studiossa. Lisäksi sarjan näyttelijä-kilpailijat jalkautuvat toisinaan erilaisissa toritapahtumissa yleisön joukkoon ja tekevät esiintymisiä myös muissa TV-ohjelmissa, kuten A-Studiossa, Uutisvuodossa ja Viidakon tähtösissä.

Formaatti[muokkaa]

Esikarsintoihin valitaan yleisöäänestyksellä 200 lupaavinta näyttelijää, joilla on sketsihahmo kehitteillä. Puolueiksi kutsuttuihin talleihin järjestäytyneet hakijat ryhtyvät sitten EK:n välittämiin neuvotteluihin parhaiten menestyneen puolueen johdolla, ja lopullisesta hahmokokoonpanosta päätetään kunkin puolueen sisällä. Tämän jälkeen koottu hahmogalleria vierailee esittämässä musiikillista nukketeatteria tasavallan presidentin koiralle, joka nimittää hahmot ministerin virkaan.

Näin kootun hahmogallerian tulee johtaa Suomen valtiota ja kerätä irtopisteitä pyrkien samalla täyttämään kaksi hallituksen tärkeintä tavoitetta: pysyä koossa koko vaalikausi ja säilyttää Suomen luottoluokitus entisellään. Molemmat epäonnistuivat tuotantokaudella 2011–2015, mutta tästä syntynyt viihde oli suosittua Suomen ulkopuolella.

Osallistujat[muokkaa]

Jyrki Katainen (oik.) poistui sarjasta osana high concept -vitsiä Kokoomuksen vastuunkantaja-asemaan perustununeeseen mainontaan liittyen.
Alexander Stubb antaa kuuluisimmassa tempauksessaan sitoa itsensä pyörään, jotta kansalaiset voivat heitellä häntä munille erilaisilla esineillä. Jonoa syntyy tällöin niin paljon, että se voi johtaa maakunnallisiin liikenneongelmiin.

Sarjassa kisaa laaja henkilökaarti, joka vaihtuu nopeasti. Osallistujien toimenkuvaa ja vastuualueita myös muutetaan tiuhaan komediallisin tarkoitusperin. Tämä aiheuttaa runsaasti sekaannuksia ja sähläystä, minkä uskotaan huvittavan yleisöä. Lähde? Ministerintoimia on sarjassa keksitty lähes 90 erilaista, näiden joukossa pikavippiministeri, alapääministeri (Ilkka Kanerva), keskiolutministeri (Susanna Huovinen), etätyöllisyysministeri, oppimishäiriöministeri (Jukka Gustafsson), asunto- ja avantoministeri, oja- ja allikkoministeri, bluesministeri (Esa Kuloniemi), transunpotkijaministeri (Maria Guzenina-Richardson), kirkkoa edustamaton ministeri (Päivi Räsänen) ja soikeusministeri (Anna-Maja Henriksson).

Surrealistisessa Maksukainen ja Paksukainen -sketsissä Jutta Urpilainen ja Evangelos Venizelos allekirjoittavat vakuusjärjestelyasiakirjan, jossa ei mainita sanoja ”vakuus”, ”järjestely”, ”asiakirja”, ”sopimus”, ”Suomi”, ”Kreikka”, ”musta” tai ”valkoinen”.

Sarjaan valikoitiin koe-esiintymisissä laaja skaala erilaisia persoonallisuuksia. Osallistujien kokemus TV-viihteen parissa vaihtelee. Suuri osa on varsin kokemattomia uusia kykyjä, mutta joukossa on myös veteraaneja, kuten jo 1960-luvulla Tupla tai kuitti -visailuohjelmassa debytoinut Erkki Tuomioja. Keskustalaiset ja Perussuomalaiset jäivät jo neuvotteluissa syrjään, sillä uudelta tuotantokaudelta haluttiin muuta kuin jo tutuksi käynyttä junttikomediaa ja Spede-tyyppistä puskafarssia.

Näkyvimpänä hahmona sarjassa aloitti Jyrki Katainen, joka niitti mainetta pidäkkeettömillä emootiopurkauksillaan, joita on epäilty kokaiinin aiheuttamiksi. Valtavaan energisyyteen Kataisen yhdisti paradoksaalisen saamattomuuden ja äärimmäisen kunnianhimottoman kompromissihakuisuuden. Alusta asti oli selvää, että hahmo oli luovuttajaluonne, ja katsojalukujen alettua yskiä Katainen pantiin vaihtoon, kun hän sai kiinnityksen isompaan eurooppalaiseen satiiriohjelmaan.

Kataisen jälkeen päähahmoksi nostettiin virnuilevana räätälinukkena Eurooppaa kiertänyt hyperkineettinen triathlonihme Alexander Stubb, joka on saanut sarjan katsojaluvut alamäkeen, mitä on yritetty paikata runsailla henkilövaihdoksilla, hassunhauskoilla informaatiokatkoksilla ja kaiken kaikkiaan jopa formaatin mittapuulla väkinäisen oloisella koheltamisella. Keväällä 2015 Stubb käynnisti kunnianhimoisen uuden kampanjan otsikolla ”Tämä on virheliike”.

Jyrki Kataiselle standup-uralta tuttu Jyri Häkämies oli kausien 2011–2012 näkyvimpiä hahmoja sarjassa. Hänen sketsihahmonsa Häkämies (engl. Haggy) on 60 senttiä pitkä, kimeä-ääninen ja kimmoisa pikkukiipijä. Häkämies esitteli sarjassa erilaisia erikoistaitojaan ja kykyjään. Laulutehtävässä Häkämies tulkitsi italiankielisen sävellyksen Senza di te partirò, ja erityistaitoesityksessään hän osoitti naruhyppelytaitonsa Mikko Pukkisen ja Sui-Hingin avustuksella. Häkämies nähtiin sarjan aikana myös muun muassa luistelemassa, hyppimässä trampoliinilla, hiihtämässä, laulamassa karaokea ja keilaamassa, useimmiten ministeriönsä laskuun. Elinkeinoministerinä toiminut Häkämies jätti sarjan loppukaudesta 2012 saatuaan työtarjouksen sarjaa tuottavalta Elinkeinoelämän keskusliitolta.

Pitkää drag-uraa tehnyt gay-ikoni Päivi Räsänen pääsi ensimmäistä kertaa urallaan vakituiseen rooliin, ja onkin paiskinut hommia tyylillä käyden mm. esitelmöimässä hihhuleille Raamatun ja Suomen lain suhteesta. Puhetta pidettiin hillittömän huvittavana, mutta siltikin kaikki inhoavat yhä Räsäsen hahmoa. Toisaalta hänen tarkoituksensa onkin luoda hahmo, jota ihmiset rakastavat vihata.

Räppärihengaajana ansioitunut sanavalmis Paavo Arhinmäki suostui ottamaan vastaan vain vähiten vaativan kulttuuriministerin hahmon voidakseen keskittyä penkkiurheilu-uraansa. Verbaaliseen ja käsitteelliseen komiikkaan aiemmin panostanut Arhinmäki sortui Loiri-tyyppiseen itsetarkoitukselliseen kaatuiluun Sotšin olympialaisten teemajaksossa, ja pian tämän jälkeen hän ilmoitti menettäneensä kiinnostuksensa ohjelmaan. Arhinmäen koomisena sparraajana nähtiin toisinaan Merja Kyllönen, jonka improvisoimat ”runot” arvioitiin usein Arhinmäen touhuja hauskemmiksi.

Kauden kohokohtia oli Three Stooges -tyyppinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen sketsi, jota esitettiin pääministeri Stubbin, puolustusministeri Carl Haglundin ja ulkoministeri Tuomiojan kesken kaikkien antaessa tyystin erilaisia lausuntoja ja toisistaan poikkeavia tietoja saman vuorokauden aikana klassisella rikkinäinen puhelin -tekniikalla.

Sarjassa on mukana myös useita muita vakituisia hahmoja. Tällä on tuotu kohellukseen vaihtuvuutta, mutta toisaalta yleisö on valittanut suurta ja viikoittain vaihtuvaa henkilö- ja vastuuministeriögalleriaa sekavaksi ja vieraannuttavaksi.

Sarjassa käy myös vierailevia tähtiä, joiden visiiteillä yritetään nostaa katsojalukuja. Esimerkiksi keväällä 2014 RTL:n tunnetuin aikuisviihdetähti Jean-Claude Juncker vieraili lyhyesti sarjan kuvauksissa, ja myös Microsoft-pomo Steve Ballmerin kokaiinihuuruinen näyttäytyminen muistetaan. Tällaisia kansainvälisen tason mediakuuluisuuksia sarjassa nähdään kuitenkin vain harvoin, ja useimmiten on tyytyminen kotimaisiin vieraileviin tähtiin. Jotkut vierailijoista ovat tulleet sarjan myötä niin tunnetuiksi ja suosituiksi, että he ovat palanneet sittemmin näyttäytymään sarjassa useita kertoja. Esimerkiksi puskafarssimainen poliisihahmo Mikko Paatero improvisoi niin hauskasti sisäministeriä esittävän Päivi Räsäsen kanssa, että on myöhemmin tehnyt useita lyhyitä vierailuja sarjaan ja sen oheismateriaaleihin. Pitkään mukana oli palaavana sivuhahmona myös kanadalainen grunge-artisti Stephen Elop, joka esitti unelmien poikamiestä ja onnistui vedättämään useimpia Kataisen-Stubbin hallituksen jäseniä, kunnes paljastettiin, että hänellä olikin koko ajan perhe Yhdysvalloissa.

Valikoitu hahmogalleria hokemineen[muokkaa]

Saavutukset[muokkaa]

Wiki-deathstar.png
Tosikoille ja heille, joita aihe lähemmin kiinnostaa, on Wikipediassa artikkeli Kataisen hallituksesta.


Wiki-deathstar.png
Tosikoille ja heille, joita aihe lähemmin kiinnostaa, on Wikipediassa artikkeli Stubbin hallituksesta.


Kevätkesän 2011 hallitusneuvottelut saivat ennätyksellisen yleisön, vaikka kriitikot moittivatkin niitä ylipitkiksi ja väkinäisiksi. Hallitusohjelma oli jo syntyessään populaarin nonsense-kirjallisuuden vähäisempi klassikko. Katainen uhosi, että hän on tullut tekemään vaikeita ratkaisuja. Vaikeuksia onkin piisannut, mutta ratkaisut ovat jääneet hyvin vähäisiksi. Suurin osa merkittävimmistä ratkaisuista on ollut päätöksiä hallitusohjelman keskeisten hankkeiden hautaamisesta. Kestovitseiksi ovat nousseet kuntauudistus ja sote-uudistus, josta kukaan ei ole missään vaiheessa tajunnut tavuakaan.[2] Hallituksen sote-hankkeen varoiteltiin parisen vuotta olevan perustuslaillisesti ongelmallinen, mutta näitä asioita urputtivat enimmäkseen valtiosääntöoikeuden asiantuntijat, joten hallitus jätti mokomien tylsien nörttien pihinät huomiotta yllättyäkseen, kun eduskunnan perustuslakivaliokunta totesi hankkeen perustuslain vastaiseksi muutamia helvetin viikkoja ennen vaalikauden päättymistä. Tämän jälkeen ministereitä kävi julkisuudessa lausumassa, että on ikävää, kun perustuslaki "sitoo" hallituksen toimia – mitä on joskus pidetty eräänä perustuslain päätehtävistä – ja koko sotkua ei jostain syystä kärrätty kaatopaikalle kilon paketteina, vaan annettiin uudelle työryhmälle muokattavaksi muutaman päivän deadlinella. Koska näin syntyy hyvää lainsäädäntöä.

Nimettömiin tragikomedian katakombeihin on laskettu irvokkaissa menoissa palvelumitoitukset, kehysriihisopimus ja perhepaketti. Hallituksen pitkäkestoisemmista saavutuksista mainittakoon esim., että Kataisen hallituksen aloittaessa kesäkuussa 2011 Suomen työttömyysaste oli 7,8 %; joulukuussa 2014 se oli 8,9 %.2 http://www.suomenpankki.fi/fi/tilastot/indikaattorit/pages/tilastot_indikaattorit_tyottomyysaste_chrt_fi.aspx Syksyllä 2014 Standard & Poors noteerasi Kataisen-Stubbin hallituksen ankaran puurtamisen tipauttamalla Suomen luottoluokitusta pykälän.

Hallitus ei onnistunut viemään läpi edes suurella enemmistöllä kannattamaansa samaa sukupuolta olevien avioliittoa, vaan kansalaisten piti hoitaa hallituksen työt. Näin ollen Kataisen-Stubbin hallitus ei saanut edes kunniaa siitä, että Suomi sai viimein Uruguayn kiinni vähemmistöpolitiikan saralla. Ulkomailla koko juttua ei edes oikein noteerattu, koska kaikki olivat luulleet, että Suomi oli pohjoismaa jo 1990-luvun puolella.

Hallituksen ehkä merkittävin saavutus oli Keskustan kannatuksen manaaminen itse aiheutetusta kurakuopasta. Kataista ja Stubbia onkin uumoiltu tulevassa historiankirjoituksessa legendaarisen Arvo Korsimon veroisiksi Keskusta-ikoneiksi.

Toinen tuotantokausi[muokkaa]

Sarjan suosio katsojakunnan keskuudessa jäi suorastaan katastrofaalisen heikoksi, mutta tästä huolimatta tuotantoyritys päätti tehdä sarjalle jatkokauden. Jatkokauden käsikirjoittajiksi palkattiin heroiinia vetänyt Jani Volanen sekä kuurosokea paviaani. Toisen tuotantokauden huumori on ollut edeltäjäänsäkin tummempaa ja kyynissävytteisempää ja sketsihahmot entistäkin derppailevampia.

Kataisen-Stubbin hallitus Hikinewseissä

22.03.2014 Sadepäivän puuhakirja ratkaisi sote-mallin
14.10.2011 Jyrki Kataisen kolumni: Suomi lorem ipsum
01.06.2011 Hallitusneuvottelijat viettävät päivän Linnanmäellä

Viitteet[muokkaa]

  1. L. Toivakan kotisivujen lenitatoivakka.fi eräs slogan, ihan oikeasti
  2. Stephen Hawking, jolle hallitus maksoi 900000 euron konsulttipalkkiot, ei usko, että on mahdollista saada sote-epäratkaisusta käsitettävää ennen singulariteetin saavuttamista. Sen sijaan uuden ajan merkittävin valtiofilosofi Pekka Himanen kehui sotea "hyvinvointivallankumouksen ikiliikkujaksi" saatuaan 3,9 miljoonaa euroa lausuntonsa muodostamiskuluihin.