Kari Mäkinen

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Todennäköisesti haeskelit samannimistä jääkiekkovalmentaja-melojaa, joka onkin kaikin tavoin merkittävämpi henkilö.
Kuusiston piispanlinnan rauniot.

Kari Mäkinen (s.5. tammikuuta 1955) on mies nimensä mukaan, siis laimea mitättömyys. Hän on vuodesta 2010 toiminut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ainoassa vielä piispaakin hyödyttömämmässä virassa, Turun arkkipiispana. Teologiselta suunnaltaan Mäkistä ei pidetä konservatiivina tai liberaalina, vaan nysvärinä. Mäkistä ei voi ainakaan syyttää selustasta johtamisesta, sillä hän ei edes yritä johtaa, vaan lysähtää selustaan ja sanoo, että dialogi on hirveän arvokasta ja moniäänistä ja tärkeää. Hänen kaudellaan luterilainen kansankirkko on jatkanut hyväksi havaittua reaktiivisuus- ja perässähiihtämislinjaansa.

Mäkinen vaatii mielellään julkisuudessa kohtuullisuutta ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Hän katsoo itse kuuluvansa 112 000 euron vuosituloillaan suomalaiseen keskiluokkaan. Yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden vaatimus taas on Mäkiselle tinkimätön, ja sen ulkopuolelle voidaan rajata vain ne ihmisryhmät, joiden ihmisyydestä, ihmisarvosta ja persoonan validiteetista on kirkon piirissä yhtään kiistaa.

Homoseksuaalien olemassaolosta keskusteleminen pelottaa Mäkistä jo hieman vähemmän kuin kuningatar Viktoriaa 1880-luvulla. Silti joutuessaan tilanteeseen, jossa ei voi lukea valmiiksi kirjoitetun ympäripyöreää toisaalta—toisaalta-kannanottoa suoraan paperista, päätyy Mäkinen yleensä mumisemaan sönkkääviä lausuntoja, jotka sitten avustajan välityksellä perutaan, kun piispa itse piiloutuu residenssinsä perunakellarin tarjoamaan turvalliseen mediapimentoon pariksi viikoksi. Rohkeana mutta herrasmiesmäisenä yhteiskunnallisena keskustelijana Mäkinen ei koskaan aloita keskustelua, vaan astuu yleensä jossain vaiheessa minuutiksi kameroiden eteen mainitsemaan, että joku siinä kuussa itsensä otsikoihin hihhuloinut ei edusta kirkon virallista kantaa. Tämän jälkeen Mäkinen vajoaa apaattiseen transsiin odottamaan seuraavaa ärsykettä, johon sihteerit käskevät häntä reagoimaan.

Mäkisen kanssa keskusteleminen tai hänen haastattelemisensa on vaivaannuttava kokemus, sillä arkkipiispa tapaa vajota suorien kysymysten jälkeenkin jopa puolen minuutin liikkumattomaan hiljaisuuteen. ("Välillä Mäkinen ei nimittäin sano kerta kaikkiaan mitään. Hän tuijottaa kahvikuppiin tai vesikannuun ja miettii. Hiljaisuus kestää kahdeksan sekuntia. Viisitoista sekuntia. Puoli minuuttia.")1 http://www.hs.fi/sunnuntai/a1441945187514 Tämä voi antaa vaikutelman syvällisyydestä, hidasjärkisyydestä, ennenaikaisesta seniliteetistä, huonokuuloisuudesta tai sosiaalisesta lahjattomuudesta, vaikka tosiasiassa arkkipiispa viettää nämä hiljaiset hetket, jotka hänen seurassaan tuntuvat erityisen pitkiltä, paskanjäykän kauhun tilassa miettien, kuinka monta tuhatta jäsentä kirkossa eroaa hänen tämänkertaisen lausuntonsa vuoksi. Koska jokainen lause maksaa kirkolle arviolta satatuhatta euroa menetettyinä kirkollisveroina, puhuu arkkipiispa vähän, harvakseltaan ja hiljaa.

Siinä missä edeltävä arkkipiispa Jukka Paarma kielsi kirkosta eroamisen taloudellisista syistä, on Mäkinen kieltänyt kirkosta eroamisen mielipide- tai etiikkasyistä. Mäkisen mukaan parhaiten voi vaikuttaa kirkon sisällä, joskin käytännössä arkkipiispa saadaan yleensä vaikutettua reagoimaan mihinkään vasta sitten, kun vähintään pari tuhatta seurakuntalaista on jättänyt erolomakkeensa muutaman päivän sisään. Tähän, elämään ja omaan saamattomuuteensa kyllästyneenä Mäkinen ilmoitti heittävänsä hiipan kehään ja jäävänsä eläkkeelle heti kun se hänelle oli mahdollista (2018).

Mäkisen lempinimi on Agnus Dei, sillä hän näyttää silmäpusseineen ja lerpattavine, hymyyn kykenemättömine suupielineen siltä kuin todella kantaisi koko maailman synnit. Mäkistä on kutsuttu myös arkipiispaksi, sillä hänen kanssaan ei mikään ole juhlaa. Ei todennäköisesti edes runsas alkoholitarjoilu, jollaisella arkkipiispa mielellään aloittaa päivänsä.[1]

Turun ja Suomen arkkipiispan vaakuna.png edeltäjä:
Jukka Paarma
Turun ja Suomen arkkipiispa
20102018
seuraaja:
Tapio Luoma

Viitteet[muokkaa]