Kansainliitto

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suositeltu1.png

Star.svg
Tämä artikkeli on jostain käsittämättömästä syystä suositeltu sivu.
Kansainliiton tunnus, joka muistuttaa hieman erään voittajavaltion tunnuksia. Tämä on tietenkin puhdas yhteensattuma eikä sillä haluta ainakaan saksalaisia provosoida.
Kansainliitto oli vuosina 19191946 toiminut sotaharrastuskerhojen ja -valtioiden kattojärjestö. Sen alaisuuteen kuuluivat perinteiset sotilasurheilumuodot kuten rajaselkkaukset, miehitykset ja täysimittaiset sodat. Kansainliitto huolehti toimikautenaan maailman sotataidon pääsarjan, Maailmansodan organisoimisesta ja pisteyttämisestä. Tämän lisäksi Kansainliitto valvoi sotilasurheilun sääntöjen noudattamista muutamissa pienimuotoisemmissa sotilastapahtumissa.

Kansainliitto perustettiin pitämään kirjaa voittajavaltioiden keskinäisestä ranking-listasta ja kertomaan ranskalaisille, että olisivat jo hiljaa. Kansainliiton käyttämä pisteytysmalli on yksinkertainen: joukkue tai valtio saa pisteitä voittamalla sodan. Tasatilanteessa eniten tappoja tehnyt valtio voittaa. Mikäli nämäkin menevät tasan, ratkaistaan erän voittaja palopommitettujen kulttuurikohteiden määrällä.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Joukkueet

Kansainliiton kisailuihin otti vakituisesti osaa 28 valtiota. Näiden lisäksi 35 oli mukana silloin tällöin vain osan kaudesta. Mukana olivat lähes poikkeuksetta kaikki maapallon sotilasmahdit, paitsi koko organisaation perustaja Yhdysvallat. Syynä tähän oli, että kansainliiton suurimmat turnaukset käytiin kaukana Euroopassa ja yhdysvaltalaisia joukkueita oli hankala motivoida niin pitkille kilpailumatkoille. Kansainliiton uran loppupuolella Yhdysvallatkin aktivoitui nähtyään toisen maailmansodan valtaisan suosion ja markkina-arvon. Amerikkalaiset ottivat osaa viimeisiin taistoihin ja kuittasivat muiden harmiksi lopulta voiton koko turnauksesta.

Jokainen valtio sai varustaa joukkueensa niin monella sotilaalla, lentokoneella, sota-aluksella, panssarivaunulla tai tuhoa kylvävällä härvelillä kuin sai kokoon haalittua. Jos jollakin maalla oli erityisen iso joukkue, se sai urheiluhengen tarttumaan helposti myös naapurimaihin, ja tiedossa oli entistä parempi kilpa.

[muokkaa] Historia

Tuomarineuvosto myhäilee saatuaan nykyaikaiset sähkövalaisimet saliinsa.

Idea Kansainliiton tapaisen sotilasurheilun kattojärjestön perustamisesta heräsi ensimmäisen maailmansodan juoksuhautojen täyttyessä liejusta. Kamppailun eteen oli nähty vuositolkulla vaivaa, ja siksi etenkin Iso-Britannian ulkoministeri Edward Greyta ja Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilsonia kyrsi, ettei kukaan laskenut pisteitä. Ympärysvallat olivat pistäneet keskusvallat matalaksi, mutta koko touhusta ei jäänyt käteen mitään. Ei mitalia tai edes kunniakirjaa. Niinpä käänteentekevässä uudistuksessa maailmansotien pääsarja erotettiin paikallisista pikkukahakoista, ja molempia valvomaan perustettiin Kansainliitto. Kiitoksena perustamisesta Wilsonille myönnettiin maailmansotasarjan ensimmäiset kuusi pistettä.

[muokkaa] Wilsonin pistesaalis

Wilson keräsi pisteet toteuttamalla seuraavat Kansainliiton yhteen pisteeseen oikeuttavat toimet.

  1. Ansioitunut häviäjävaltioiden nöyryytys, joka takaa entistä kiivaamman vastuksen seuraavalla kaudella.
  2. Venäjän huonon sotamenestyksen alleviivaus. Kyllä iso poika kestää.[1]
  3. Hillitön määrä suojatulleja, jotta kenenkään ulkopuolisen ei tarvitse laittaa tuotteidensa hinta kuin 400 % kansallisia tuotteita korkeammalle.
  4. Talouden painopisteen hinaaminen kotiin päin.
  5. Kansainliiton perustaminen.[2]
  6. Täysi valmistautuminen seuraavaan kilpailukauteen.

[muokkaa] Versailles'n sopimus

Kun Wilson oli napannut muiden nenän edestä pisteensä, heräsi eurooppalaisissa epäluuloja. Suurimpana huolena oli, että Wilson ei ollut kysellyt muilta tarpeeksi sääntöjä laatiessaan. Niinpä Ranska, Iso-Britannia ja Italia (paraskin hännystelijä) alkoivat vaatia pistetilinsä avaamista. Sääntöjä mietittiin uudelleen Pariisissa hienoissa kemuissa, joissa saksalaisille ei suostuttu tarjoilemaan. Venäjää taas ei ollut edes kutsuttu heidän railakoiden juomatapojensa ansiosta. Kokous päättyi Wilsonin marssiessa vihaisena ulos ja huutaen: "Pitäkää perkele pisteenne, mutta minua ette tässä urheiluseurassa enää näe!" Wilsonin uhkaus piti, ja amerikkalaiset jättäytyivät Kansainliiton ulkopuolelle.

[muokkaa] Hitler ja kielletyt aineet

Pääartikkeli: Adolf Hitler
"...ja lopuksi Hans syöttää vasemmalle." Hitler valmentamassa joukkuettaan ennen Puolan kohtaamista alkusarjassa.

Kansainliiton pelitapahtumat saivat aivan uuden luonteen, kun Saksan joukkue palkkasi 30-luvulla itselleen uuden managerin, Adolf Hitlerin. Saksan joukkue oli ensimmäisen maailmansodan jälkeen huonossa jamassa. Tarvittiin uusia ja tuoreita ideoita, joiden avulla Saksa pääsisi jälleen kamppailuun pistetilinsä kääntämisestä plussan puolelle. Kokematon mutta sitäkin vannoutuneempi joukkueurheilija Hitler oli oikea mies hommaan.

Hitlerin valmennus ja valtiopäivätalo eivät ottaneet aluksi tulta alleen, sillä Saksan joukkueen johtajana toimi ensimmäisen maailmansodan veteraani ja ykköshyökkääjä Paul von Hindenburg. Nuori Hitler vetosi erityisesti köyhtyneeseen keskiluokkaan luvatessaan järjestää kaikille halukkaille riittävästi peliaikaa. Hitlerin ei tarvinnutkaan piirustaa fläppitauluunsa kuin pari vuotta, kun hän oli jo koko saksalaisen urheilutoiminnan pääsihteeri.

Hitlerin valmennustyyli herätti kuitenkin arvostelua Kansainliiton kurinpitolautakunnassa, sillä Hitler halusi kantaa valmentamisen päävastuun yksin, kuuntelematta muiden neuvoja. Hitlerin tiedettiin käyttävän plasmalaajentajia ja aluevaatimuksia päämäärien saavuttamiseksi, mutta hänen esittelemänsä kuntoiluohjelma näytti Kansainliiton tuomareista niin viattomalta, että Hitlerille myönnettiin tuhannen vuoden rajoittamaton jatkoaika valmennustehtävissä.

[muokkaa] Toinen maailmansota

Pääartikkeli: toinen maailmansota

Toinen maailmansota oli Kansainliiton järjestämistä sarjaturnauksista suurin. Sen lanseeraamista auttoi monien maiden kateus Wilsonin ja brittien kuuden pisteen etumatkaa kohtaan.

[muokkaa] Alkukausi

Amiraali Yamamotolla on hymy herkässä saatuaan eturivin paikan toiseen maailmansotaan.

Varsinaisten kisojen alkajaisiksi järjestettiin muutamia lämmittelyotteluita, joissa joukkueet hioivat pelityylejään. Espanjan joukkue rasitti itsensä kuitenkin jo alkuvaiheessa siihen pisteeseen, että ei kyennyt enää osallistumaan varsinaiseen ottelusarjaan. Muita lämmittelypelejä käytiin mm. Italian ja Algerian välillä (10–0). Saksa järjesti omat ystävyyskilpailunsa Itävallan ja Reininmaan stadioneilla. Ranskalaisten suureksi harmiksi Saksa vei molemmat matsit 12–0. Viimeinen lämmittelykierros käytiin Saksan ja Tšekkoslovakian välillä, mutta kamppailu keskeytyi toisella puoliajalla Yhdysvaltain ja Iso-Britannian valmentajien jättämään protestiin, jossa väitettiin tšekkien pelaavan kuin nynneröt.

Neuvostoliitto myöhästyi alkulämmittelyistä jonkin verran, mutta sitäkin jännittyneemmin seurattiin, myönnettäisiinkö Japanille osallistumislisenssiä lainkaan. Kansainliiton toimistossa ei nimittäin oltu hyvillään Japanin varaslähdöstä Mantšuriassa. Kiinan joukkueen protestista huolimatta Japani sai osallistua kamppailuun, kun maailmansodan myyminen aasialaisille tv-kanaville olisi muuten ollut kotijoukkueiden puutteen takia hankalaa.

[muokkaa] Etiopian ottelusarja

Italia ja Etiopia eli Abessinia päättivät historiallisten kiistojen vuoksi aloittaa sotansa reilusti ennen muita. Päätös sai aikaan suurta mediahuomiota, ja sarjaa pidettiin epäreiluna Abessinian kannalta italialaisten moderninpien varusteiden suuremman määrän ja laadun sekä italialaisten kiellettyjen aineiden käytön takia, vaikka etiopialaisilla olikin enemmän pelaajia. Kompensaatioksi tästä ottelut päätettiin järjestää Abessinian maaperällä. Sarjassa käytiin kymmenen ottelua, mutta kotikenttäedusta huolimatta etiopialaiset onnistuivat voittamaan vain yhden ottelun, ja senkin vain jotenkuten. Lopuista otteluista Italian joukkue voitti seitsemän, ja loput kaksi olivat tasapelejä, jälkimmäinen niistä tosin katsotaan italialaisten moraaliseksi voitoksi näiden torjuttua raskaan Etiopian joukkueen hyökkäyksen. Kyseinen ottelu päättyi 2-2. Samaan aikaan kuitenkin Reininmaan ottelu oli varastanut mediahuomion, ja otteluiden tuottaessa tappiota Etiopian joukkue joutui rahapulaan. Tämän takia viimeisessä ottelussa Addis Abebassa Etiopian joukkue pakeni ottelematta managerinsa kanssa pois Etiopiasta. Tapaus tulkittiin luovutusvoitoksi, ja Italian joukkue julistettiin voittajaksi ja sille annettiin lupa perustaa uusi Etiopian joukkue vanhan rahapulan vuoksi, joka säilyi vuoteen 1941 asti, kunnes vanha Etiopian joukkue onnistui voittamaan brittien kanssa sekä sen että italialaiset. Vanhan joukkueen manageri pysyi virassaan katkon jälkeen vielä vuoteen 1974 asti.

[muokkaa] Tärkeimmät ottelut

[muokkaa] Taistelu Britanniasta

Pisteet: 10–9 briteille

Ottelu käytiin pääasiassa Iso-Britannian ja Saksan joukkueiden välillä. Saksalaisten taktiikkana oli syöttää palloa jatkuvasti katsojien niskaan, mutta se ei tuottanut pelaajaylivoimasta huolimatta tulosta edes Lontoossa, jossa katsomot olivat tiheässä. Niinpä brittien RAF-kentällinen pelasi pitkäksi venyneessä matsissa lopulta Saksan kentälliset uuvuksiin.

[muokkaa] Dunkerque

Pisteet 10–3 Saksalle

Peli oli jälleen tiukka, mutta saksalaisten tehokkaiden taktiikoiden ansiosta liittoutuneiden oli evakuoitava joukkueensa kentältä. Vaikka Churchill kuittasikin matsista omien sanojensa mukaan "moraalisen voittajan tittelin" meni ottelu pussitusten perusteella saksalaisille. Tosin englantilaiset pitävät taistelua yhä tänäkin päivänä "torjuntavoittona".

[muokkaa] Stalingrad

Stalingradissa ei osattu järjestää edes yleisölle ulkovessoja. Kaikin puolin valitettavan häpeällinen tapaus Kansainliiton organisaattoreille.

Pisteet 3–2 Neuvostoliitolle

Stalingradin taistelu ei ollut mikään yleisömenestys. Jatkuvat sääntörikkeet, huono sää ja katsomoiden puute ja hajoaminen pelin kuluessa karkottivat median paikalta. Vaikka pelaajia oli kenttä täynnä, ei ottelussa nähty savun ja pölyn takia juuri yllätyksiä. Pitkäveteinen mutapallo päättyi loppujen lopuksi Neuvostoliiton hyväksi lähinnä siksi, että katsomosta otettiin sitä mukaa lisää pelaajia, kun entiset olivat väsähtäneet.

[muokkaa] El Alamein

Pisteet 5-4 briteille

El Alameinin ottelu pelattiin Egyptissä keskellä autiomaata. Tämä stadion osoittautui saksalaisten kapteenin Erwin Rommelin sanoin "taktikon paratiisiksi ja huollon helvetiksi", ja lopulta liikkuvammat ja aloitteen itselleen riistäneet britit voittivatkin ottelun. Saksalaisilta petti huolto, ja vaihtopenkiltä peliin siirretyt britit ratkaisivat ottelun brittien hyväksi. Brittikapteeni Bernard Montgomery totesi, että tämä ei ehkä ole loppu, eikä edes lopun alku, mutta varmuudella se oli alun loppu, mutta Saksan haaveet Afrikan sarjan mestaruudesta vajosivat jonnekin El Alameinin hiekkaan.

[muokkaa] Midway

Pisteet 7–3 Yhdysvalloille

Midwayn taistelu käytiin laivanupotuksena Tyynellä valtamerellä Japanin ja Yhdysvaltojen joukkueiden välillä. Peli kääntyi yhdysvaltalaisten voitoksi, sillä japanilaiset lipsauttivat ruudukkoaan vahingossa vastustajan nähtäville, jolloin lentotukialusten löytäminen ruuduista B5, F7 ja H2 ei ollut temppu eikä mikään. Lisäksi japanilaiset eivät merkinneet kokeilemiaan ruutuja ylös vaan testasivat esimerkiksi G9:ää ainakin kolmesti.

[muokkaa] Normandian maihinnousu

Pisteet 10–1 liittoutuneille

Normandian maihinnousu oli Yhdysvaltojen yksinään järjestämä suurottelu, jonka avulla he palasivat lajin pariin, näyttivät muulle maailmalle kaapin paikan ja voittivat koko toisen maailmansodan lähes yksinään. Saksan maajoukkue sai yhden pisteen onnistuneesta torjunnasta kentän "Omaha Beach" nimisellä kaistaleella, mikä hidasti hieman Yhdysvaltain murskavoittoa. Muutamia irtopisteitä jaettiin myös Neuvostoliitolle ja pari taisi mennä myös briteille.

[muokkaa] Kansainliiton loppu

Yhdistyneiden kansakuntien graafikot eivät vetäneet yhtä paljon kotiin päin kuin Kansainliiton.

Kun Yhdysvallat oli voittanut molemmat suurkisat, Kansainliitto hajotettiin vuonna 1946, koska muita maita ei enää huvittanut uhrata resursseja kilpailuihin, joissa USA aina voitti. Kansainliiton tilalle perustettiin Yhdistyneet kansakunnat -niminen voittajavaltioiden kabinetti, jonka harteille jäi pienempimuotoisten sotataitokamppailuiden valvonta ja pisteytys. YK on tervetullut uudistus, sillä nyt suurvallat voivat julistaa harjoitusotteluita sopiviksi katsomiaan maita kohtaan ilman, että siihen täytyy kysyä lupaa kansainväliseltä yhteisöltä, kuten Kansainliiton organisointikaudella vielä täytyi.

[muokkaa] Viitteet

  1. Johti myöhemmin, kuten koulukiusaus yleensä, ilmiöön nimeltä Neuvostoliitto ja vielä myöhemmin pakkaskauteen nimeltä kylmä sota.
  2. Paradoksaalista, mutta pisteiden arvoista kuitenkin.

[muokkaa] Katso myös

Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruustiedot

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
tärkeitä
foorumi
Työkalut
Muilla kielillä