Kalevala

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gallen-Gallela: Sammon bualustus.
”Ja niin Jumala heitti pyhän käsikranaattinsa ja söi aamiaiseksi Weetoksia, omenoita, päärynöitä, paahtoleipää (älä unohda marmeladia), maitoa, kahvia...”
~Karl-August Fagerholm
”Saatanan tunarit!”
~Urho Kekkonen ruotsalaisista

Kalevala on Karl-August Fagerholmin kirjoittama tositapahtumiin perustuva eepos Urho Kaleva Kekkosen urotöistä, joka on saanut Suomessa niin suuren suosion, että siitä on tehty kansallistarina. Kirjan on kääntänyt suomeksi Elias Lönnrot (Fagerholm kirjoitti Kalevalan savon murteella). Se on saavuttanut Suomessa lähes kansallieeposmaisen suosion ja on vaikuttanut mm. Tolkienin tunnettuun elokuvasarjaan, Taru Sormusten Herrasta.

Juoni[muokkaa]

Alussa Väinämöinen laulaa metallimusiikkia niin nuotin vierestä, että Joukahainen putoaa suohon. Väinämöinen ei ensin aio auttaa häntä ylös, mutta Joukahainen lupaa tälle siskonsa orjattareksi. Väinämöinen ei tajua, että Joukahainen tarkoittaa naimisiinmenoa ja suostuu.

Irstas Väinämöinen pelästyy tajutessaan, että Aino-niminen tyttö tulisikin hänen vaimokseen, ja hyppää marjapuurosammioon. Koska hän on kuolematon, hän ei kuitenkaan huku, mikä on sääli, sillä elävänähän Aino hänet haluaa.

Väinämöisen päästyä pakoon tämä tajuaa, että hän tarvitsee itselleen kunnon orjattaren ja lähtee Louhelta, pohjan akalta, sitä hakemaan. Hän toivoo Louhen antavan ilomielin tyttärensä tälle. Matkalla kuitenkin Joukahainen kostaa Väinämöisen Joukahaisen siskolle antamat pakit ja ampuu tämän venettä haulikolla. Koska vene on kehnosti loitsittu kokoon, se kuolee ja uppoaa Väinämöinen mukanaan. Tämän jälkeen taitava seppä Ilmarinen takoo Sammon ja antaa sen Louhelle Pohjolan tyttärestä. Sammosta alkaa tulla viinaa ja naisia. (Nykyään Sampo tunnetaan jonnejen keskuudessa nimellä K-marketin energiajuomahylly.) Kalevalassa on kutenkin pula naisista, ja Kalevalan väki päättää lähteä ryöstämään Sammon takaisin. Matkalla Väinämöinen saa mato-ongella ison hauen ja tekee sen leukaluusta kanteleen. Heidän ryöstettyään Sammon Väinämöisen laivan kimppuun hyökkää Iku-Turso. Tursoon ei tehoa sen enempää Väinämöisen, Lemminkäisen kuin Ilmarisenkaan miekka. Mutta Urkin kiskaistessa sitä korvasta se vihdoin luovuttaa ja lupaa olla häiritsemättä heitä niin kauan kuin Kekkonen on vallassa. Huomattuaan, että Sampo on ryöstetty, Louhi (ammuttuaan ensin omia joukkojaan Mainilassa) muuttaa itsensä Venäjän kaksipäiseksi kotkaksi ja hyökkää selässään miljoona miestä ja tuhat panssarivaunua Väinämöisen laivaan. Marsalkka Mannerheim onistuu tyrmäämään ryssäkotkan lyömällä tätä molempiin päihin airolla. Tuo urotyö onkin tehnyt Marskista suomen kunnioitetuimman sankarin. Taistelussa Sampo hajoaa kappaleiksi, jotka putoavat mereen ja ajelehtivat sen rannoille. (Näistä palasista muodostuu monta hyvää asiaa, esim. Alko, K-market[in energiajuomahylly] ja porno.) Sammon hajottua Kalevalan kansa, jopa Urkki, kuihtuu ja suomettuu. Ilman Kekkosen vahvaa johtoa ei olisi Suomen kansasta jäljellä sitäkään mitä siitä nyt on.

Kalevalan lopussa eräs tyttö tulee raskaaksi puolukasta ja synnyttää pojan nimeltä Mauno. Aikuistuttuaan Mauno haastaa (ensimmäisenä 20 vuoteen) Kekkosen presidentinvaaleissa. Tämän kuultuaan Kekkonen jättää viran ja lähtee tuonelaan.

”vielä minuakin tarvitaan”
~Urho Kaleva Kekkonen lähtiessään.