Käyttäjä:Dmitri/Ydinräjähde

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

HUOM! Tämä on työn alla oleva artikkeliversio.

[[1]]

Atmosfäärinen räjäytys[muokkaa]

Atmosfäärinen eli ilmakehässä tapahtuva räjäytys on tunnetuin tyyppi räjäytyksistä. Ilmakehässä tapahtuva ydinräjähdys on tuhovaikutukseltaan suurin muihin verrattuna, siksi sitä käytettiin ja edelleen käytetään ydinaseissa (kts. ydinräjähdyksen vaikutukset). Ilmakehässä tapahtuvan räjähdyksen tuhovoima perustuu neljään tuhovaikutukseen joista primäärejä ja välittömiä ovat säteily/lämpöaalto, paineaalto, sähkömageettinen pulssi ja sekundääri eli pitkän ajan tuhovaikutus, joka on radiologinen ympäristön saastuminen, joka tunnetaan myös nimellä ydinlaskeuma. Atmosfäärinen räjähdys pyritään toteuttamaan noin 1km korkeudella, parhaan tuhovaikutuksen saavuttamiseksi.

  1. Primääri säteily ja lämpöaalto

Ydinräjähdyksessä ydinasemateriaalista tehdyn kappaleen tila ylittää kriittisen massan ja käynnistyy spontaani progressiivinen ja hallitsematon ydinreaktioiden (fissioiden) ketju, eli ydinketureaktio. Jokainen fissio tuottaa energiaa sähkömagneettisen säteilyn muodossa sekä vapautuvien neutronien liike-energiana. Säteily on pääosin (yli 95%) röntegensäteilyn aallonpituudella. Säteily etenee valonnopeudella, on ionisoivaa ja siten vaarallista elävälle kudokselle. Tuhovaikutus perustuu elävän kudoksen välittömään kuolemiseen tai vaurioitumiseen (säteilyannos) tai elottoman materian syttymiseen, palamiseen tai sulamiseen. Tuhovaikutus vaimenee etäisyyden kasvaessa räjäytyspisteestä ja riippuu ainakin räjähdyksen tehosta maastosta ja väliaineesta. Primäärisäteilyltä voi suojautua maanalaisessa bunkkerissa tai riittävän tiheastä ja paksusta materiaalista tehdyn absorbaattorin avulla.

2. Paineaalto

Paineaalto on toinen suuri ja merkittävä tuhotekijä. Ydinrähdyksestä vapautuva lämpö- ja sähkömagneettinen energia kuumentaa lähistöllä olevan ilmakehän kaasun, joka lämpölaajenee räjähdysmaisesti ja synnyttää paineaallon. Paineaalto etenee huomattavasti hitaammin kuin valo, mutta kuitenkin satoja metrejä sekunnissa. Ensimmäinen pääpaineaalto etenee poispäin räjähdyksen keskipisteestä, mutta toinen pienempi paineaalto kulkee kohti räjähdyspistettä, kun räjähdyspisteessä oleva kuuma ilma kohoaa ja imee pintailmaa mukanaan. Tuhovaikutus perustuu rakenteiden mekaaniseen tuhoutumiseen tai vaurioitumiseen.

3. Sähkömagneettinen pulssi

Ydinrähdyksestä vapautuva lämpö- ja sähkömagneettinen energia kuumentaa lähistöllä olevan ilmakehän kaasun niin, että se ionisoituu ja siitä syntyy plasmaa. Kun näin syntynyt positiivisesti varautunut plasma liikkuu nopeasti paineaallon mukana syntyy voimakas sähkö- ja magneettikenttä. Tämä sähkö- ja magneettikenttä voi vaurioittaa sähkölaitteita ja estää sähkömagneettisen (radio-)kommunikoinnin. Pulssi kestää niin kauan kuin ilmassa oleva kaasu on ionisoitunutta ja se liikkuu merkittävällä nopeudella.

4. Radiologinen ja ekologinen tuhovaikutus

Ydinräjähdyksessä nuklidien fissioreaktioiden seurauksena syntyy tytärnuklideja eli fissiotuotteita, jotka ovat tavallisesti voimakkaasti (tai haitallisen pitkään voimakkaasti) radioaktiivisia. Nämä ydinasemateriaalista lähtöisin olevat radioaktiisviset isotoopit voivat räjäytyksen yhteydessä kulkeutua vesi- ja ilmakierron mukana laajalle alueelle. Näiden tarkkaa tuhovaikutusta on vaikea arvioida. Toisaalta radioaktiivisten isotooppien määrä on pieni (enintään ydinasemateriaalin massan verran), mutta toisaalta leviäminen voi tapahtua laajalle alueelle ja aiheuttaa ekologisen saastumisen. Ekologinen saastuminen aiheuttaa radiologisia ja kemiallisia terveyshaittavaikutuksia (kts köyhdytetty uraani). Fissiotuotteet voivat olla vaarallisen radioaktiivisia jopa tuhansia vuosia.

Maanalainen räjäytys[muokkaa]

Kraaterin muotoja eri syvyydellä tehdyistä räjäytyksistä.
Maanalaisen ydinräjäytyksen savupilvi. Baneberry-koe

Maanalainen räjäytys on tuho- ja haittavaikutuksiltaan huomattavasti pienempi kuin atmosfäärinen räjäytys. Väliaine absorboi fissiossa vapautuvan energian tehokkaammin kuin ilma.[1] Ydinräjähteen teho riittää sulattamaan ja höyrystämään väliaine räjähdyskeskipisteen lähellä plasmaksi. Kaasuntunut ja plasmaksi muuttunut väliaine työntää paineella ympärillään olevaa ainetta poispäin räjähdyksen keskipisteestä niin, että seuraava kerros muuttuu hienojakoiseksi pölyksi ja uloin kerros murskautuu karkeaksi murskeeksi. Syntynyneen onkalon muoto riippuu räjäytyssyvyydestä ja koko räjäytysvoimasta. Onkalo on tavallisesti pallomainen syvällä, tai munan muotoinen, niin, että soikea pää osoittaa ylöspäin, jos räjäytys tapahtuu lähellä pintaa. Pinnan lähellä väliaineen paineenvastustuskyky on verrattuna muihin suuntiin pienempi, mikä aiheuttaa munan kaltaisen muodon. Räjähdys aiheuttaa myös suurienergisen seismisen paine-aallon (P-aallon), joka voidaan havaita kaukanakin räjäytyspaikasta seismometreillä[2]. Primäärisäteily absorboituu tavallisesti väliaineeseen, eikä sillä ole juurikaan vaikutusta pinnalla. Huomattavaa sähkömagneettista pulssia ei synny koska ionisoitunut materiaali ei pääse liikahtamaan nopeasti pitkää matkaa pitkällä aikavälillä, toisin kuin atmosfäärisessä räjäytyksessä. Kun kuumentunut väliainemateriaali räjähdyksen jälkeen jäähtyy se muuttuu ensin sulaksi ja lopulta jähmettyy takaisin kiveksi tai vulkaaniseksi lasiksi. Syntynyt pinta on verrattaen sileä ja tavallisesti ilmatiivis. Ilmiötä hyödynnettiin mm. neuvostoliitossa maanalaisia kaasusäiliöitä rakennettaessa. Jäähtyminen kestää ilman toimenpiteitä kuitenkin useita kuukausia tai jopa vuosia.[1][3]


Although there were early concerns about earthquakes arising as a result of underground tests, there is no evidence that this has occurred. [4]However, fault movements and ground fractures have been reported, and explosions often precede a series of aftershocks, thought to be a result of cavity collapse and chimney formation. In a few cases, seismic energy released by fault movements has exceeded that of the explosion itself.[5]

Käännös: Muutamissa tapauksissa perusaineen liikahtamisen johdosta vapautunut seisminen energia jopa ylitti itse räjähdyksen energian[5]

Käännettävää lähteestä:

As the cavity continues to expand, the internal pressure decreases. Within a few tenths of a second, the pressure has dropped to a level roughly comparable to the weight of the overlying rock. At this point, the cavity has reached its largest size and can no longer grow.6 Meanwhile, the shockwave created by the explosion has traveled outward from the cavity, crushing and fracturing rock. Eventually, the shock wave weakens to the point where the rock is no longer crushed, but is merely compressed and then returns to its original state. This compression and relaxation phase becomes seismic waves that travel through the Earth in the same manner as seismic waves formed by an earthquake.

When the gas pressure in the cavity declines to the point where it is no longer able to support the overlying rock, the cavity may collapse. The collapse occurs as overlying rock breaks into rubble and falls into the cavity void. As the process continues, the void region moves upward as rubble falls downward. The “chimneying” continues until: the void volume within the chimney completely fills with loose rubble, . the chimney reaches a level where the shape of the void region and the strength of the rock can support the overburden material. or . the chimney reaches the surface.

Jonkun ajan päästä paine syntyneessä onkalossa vähitellen häviää ja ei enää pysty kannattelemaan yläpuolella olevaa maa-ainesta. Tällöin alkaa sortuminen "savupiipuksi" kutsutun alueen sisälle. Sortuminen jatkuu kunnes "savupiippu" on täyttynyt kokonaan tai yläpuolella ei enää ole maa-ainesta[6] S.32

Lähteitä En wikistä: [[2]]


Räjähdyksen jälkeen osa fissiomateriaaleista poistuuu onkalosta radiaktiivisen höyryn mukana. Yläpuolella oleva maa-aines suodattaa haitallisia radio-isotooppeja jonkin verran ennen kuin ne pääsevät pinnalle. Haitallisten radioisotooppien kulkeutumista pinnalle voidaan vähentää räjäytyssyvyyttä kasvattmalla. Vastaavasti, jos räjäytys tapahtuu niin, että yläpuolelle ei jää ollenkaan maa-ainetta, kaikki radioaktiiviset höyryt voivat vapautua onkalosta.

Räjäytys avaruudessa[muokkaa]

Avaruudessa ei ole väliainetta, joten paineaaltoa ei synny. Vastaavasti lämpö kulkeutuu ainoastaan säteilemällä. Jos räjäytys tapahtuu kuitenkin lähellä ilmakehää eli esim. maan matalalla kiertoradalla. Voi ydinräjähdyksessä vapautuva ionisoiva säteily osua maan ilmakehän ylemmissä osissa oleviin ilmamolekyyleihin ja ionisoida ne. Energia lämmittää molekyylejä ja aiheuttaa liikettä. Tällä tavalla syntyy varauksellisten hiukkasten liikettä, mikä voi aiheuttaa huomattavia sähkömagneettisia kenttiä maan pinnalla. Näin voidaan aiheuttaa keinotekoinen sähkömagneettinen pulssi tietyllä alueella maanpinnalla.

Räjäytys vedessä[muokkaa]

Räjäytys syvällä vedessä aiheuttaa vastaavasti väliaineen eli veden höyrystymisen, mutta laajemmalla alueella. Höyrystynyt ja laajentunut vesi työntää väliainetta ympäriltään pois kaikkiin suuntiin ja aiheuttaa paineaallon. Höyrystynyt vesi pyrkii pinnalle ison vesihöyrykuplan muodossa ja aiheuttaa myös ison pinta-aallon. Höyry on ylikriittistä ja osittain ionisoitunutta plasmaa. Tuhovaikutus perustuu ylikriittisen höyryn kuumuuteen ja paineaaltoon, joka synnyttää suurehkon pinta-aallon. Höyryplasma aiheuttaa tuhoa ainoastaan pinta-alukselle sen sijaan pinta-aalto voi aiheuttaa tuhoa myös rannalla. Tuhovaikutus on verrattavissa pienimuotoisen tsunamin tuhovaikutukseen. Ionisoitunut plasma aiheuttaa vastaavasti sähkömagneettisen kentän eli sähkömagneettisen pulssin kulkeutuessaan kohti pintaa. Vesi absorboi hyvin primäärisäteilyn, eikä se etene kovin pitkälle. Radiaktiiviset fissiotuotteet kulkeutuvat pääosin pinnalle kaasumaisessa muodossa.

Räjäytys merenpohjassa[muokkaa]

Merenpohjassa voidaan toteutettaa ydinräjäytys, jonka tarkoitus on destabilisoida mannerlaatta, ja aiheuttaa mannerlaatan tektoninen liikahdus ja maanjäristys. Räjähteen paikka on valittava tarkkaan. Tälläinen keinotekoisesti aiheutettu mannerlaatan liikahdus ja maanjäristys voi aiheuttaa suuren pinta-aallon meressä eli tsunamin. Tuhovaikutus perustuu suuren tsunamin aikaansaamiseen ja ranta-alueiden mekaaniseen tuhoamiseen. Näin syntyneen pinta-aallon eli tsunamin teho voi riittää kiertämään maapallon useammin kuin kerran. Tsunamilla ei kuitenkaan ole suurta tuhovaikutusta sisämaassa.


Ydinräjähteiden rauhanomainen käyttö[muokkaa]

Ydinräjähteiden käyttöä siviilitarkoituksiin, kuten esimerkiksi suurien maamassojen poistamiseen kanaalien tai satamien rakentamisessa, on tutkittu sekä entisessä Neuvostoliitossa että USAssa. Paitsi suuret maanrakennushankkeet, joitakin mahdollisia ydinräjähteiden käyttötarkoituksia voisi olla maanalaisten onkaloiden kaivaminen kaasun tai öljyn varastointiin, maata uhkaavien asteroidien hajottaminen tai suurten öljykenttäpalojen sammuttaminen. Neuvostoliitto on käyttänyt ydinräjähteitä Kazakstanissa patotyömaalla sekä kolme vuotta palaneen kaasulähteen sammuttamiseen.[7]


Rakennuksen pikapurku käyttäen ydinlatausta soveltavaa pikapurkuinfrastruktuuria[muokkaa]

Tiedosto:Underground detonation.jpg
Maanalaisen latauksen käyttö purussa

Ydinräjähteitä ei voida tavallisesti käyttää rakenneusten purussa. Ydinräjähteen mahdollinen käyttö purussa on otettava huomioon jo ennen rakentamisen aloittamista. Erikoiskohteeseen voidaan rakentaa sisään ns. sisäänrakennettu ydinräjähdettä soveltava pikapurkumekanismi ja/tai sen infrastruktuuri (ilman itse latausta). Purkumekanismi mahdollistaa rakennuksen nopean purun. Tätä voidaan käyttää, jos suuri rakennus pitää purkaa nopeasti ilman, että on aikaa asettaa siihen perinteisiä räjähteitä, esimerkiksi hätä- tai vaaratilanteessa tai jos muunlaisten räjähteiden käyttö olisi rakenteen puolesta epäsopivaa tai niiden vaadittava määrä epäkäytännöllisen suuri tai jos rakennuslupien myöntämisedellytyksenä on toimiva purkumenetelmä rakennuksen elinkaaren lopussa. Ydinräjähteen teho ja paikka lasketaan tarkasti riippuen rakennuksen koosta, rakennusmateriaalista ja rakenteesta ja kannattelevan peruskalliion koostumuksesta. Ydinräjähde asetetaan rakennuksen alle, keskelle rakennusta niin, että rakennuksen keskiosa kokonaan tai osittain vajoaa/tipahtaa ydinräjähdyksen seurauksena syntyneeseen maanalaiseen onkaloon. Sortuminen/putoaminen tapahtuu nopeasti, ja estää rakennusta kaatumasta sivulle ja aiheuttamasta vahinkoa ympäröiville rakennuksille. Koko rakennus tuhoutuu tavallisesti vain yhdellä päälatauksella, vaikka avustaviakin räjähteitä voidaan käyttää.

Dmitri Khalezov:in esittämän kiistanalaisen teorian mukaan, sisäänrakennettua ydinlatausta soveltavaa pikapurkuinfrastruktuuria käytettiin kaikkien kolmen WTC tornien purkuun 9/11/2001 ns. Syyskuun 11. päivän terroritekojen yhteydessä. Muita tai yhtä ilmeisiä historiallisia tapauksia ei ole hyvin dokumentoitu julkisuudessa ilmeisistä syistä.

Tiedosto:Paienaalto.png
Seisminen paineaalto

Ydinräjähde vaatii tavallisesti huoltoa radioaktiivisten aineiden hajoamisesta johtuen ja sen käyttöikä on rajallinen ilman huoltoa. Tästä syystä purkumekanismin infrastruktuuri yleensä sisältää mahdollisuuden kuljettaa ydinlataus säilytys- ja huoltopaikasta käyttöpaikkaan. Tavallisesti se on jonkinlainen pienikokoinen raidekuljetusjärjestelmä.

Rakennuksen pikapurussa ydinräjähteen tuhovaikutus perustuu kahteen ilmiöön. Ensimmäisenä maanalaisen ydinlatauksen aiheuttama seisminen paineaalto kulkeutuu rakennuksen sisällä kiinteissä ja jatkuvissa rakenteissa, kuten kantavat terästukirakenteet, aiheuttaen materiaalin vaurioitumisen ja heikkenemisen, murskautumisen ja jauhoutumisen muodossa. Paineaalto ei kuitenkaan etene huokoisessa tai huonosti ääntä välittävässä aineessa, kuten betonissa tai pehemissä aineissa tai ilmassa. Seisminen paineaalto kulkee samalla nopeudella kuin ääni metallissa eli noin 6 km/s, suurenkin kantavan rakenteen tuhoutuminen kestää siten tavallisesti alle sekunnin[8]. Tuhoutuminen alkaa alhaalta, mutta nopeuden johdosta sitä on vaikeaa havaita. Toinen tuhovaikutus, joka astuu voimaan hieman myöhemmin, perustuu maan pettämiseen rakennuksen alla. Rakennus alkaa sortua/tipahtaa/vajota sen alla syntyneeseen onkaloon painovoiman johdosta. Sortuminen/putoaminen onkaloon alkaa kutakuinkin vapaapudotuksen kiihtyvyytdellä, sillä maan kannatuskyky poistuu lähes kokonaan. Vajoamisen seurauksena osa rakennuksen materiaalista tai koko moteriaali sulaa, ydinräjähdeonkalossa olevan plasman sekaan ja siksi pinnalle jääneen materiaalin määrä on huomattavasti pienempi kuin koko rakennuksessa olevan materiaalin määrä tai pinnalle ei jää materiaalia lainkaan. Itse ydinlatauksen "räjähdys" ts. primääri paineaalto ja lämpöaalto eivät suoranaisesti kosketa rakennusta eivätkä esim. aiheuta tulipaloja. Sähkömagneettista pulssia tai muitakaan atmosfääriselle räjäytykselle ominaisia ilmiöitä ei synny kts. maanalainen räjäytys . [9] Maanalaisella ydinräjäytyksellä maanpinnalla havaittavia vaikutuksia on metrojunan kulkemiseen verrattava suhteellisen kevyeen ja lyhytkestoisen maanjäristyksen tapainen tuntemus. Tuntemus on sitä heikompi mitä suurempi eetäisyysa räjäytyspaikasta. Tälläisistä tuntemuksista kertoivat 9/11 terrori-iskujen silminnäkijät ja videokuvamateriaali, jossa kamera värähtelee kevyeesti noin 11 sekuntia ennen rakennuksen täydellistä tuhoutumista.[10] Viive johtuu siitä, että suurin osa ydinlatauksen energiasta, kuluu maa-aineen sulattamiseen ja ionisoimiseen, sen jälkeen tapahtuu onkalon laajeneminen kuumentuneen väliaineen paineen johdosta, ympäröivä väliaine vastustaa tätä paineesta johtuvaa laajenemista voimakkaasti ja se ei tapahdu räjähdysmäisesti vaan sekuntien viiveellä. Vain pieni osa energiasta muuttuu seismisen paineaallon energiaksi, paineaalto menettää myös energiaa, kun se kulkeutuu teräsrakenteessa, energia kuluu rakenteenteen heikkenemisen yhteydessä. Ilmiötä voidaan karkeasti vertailla ääniraudan kaltaiseen värinään, missä energiat on kuitenkin huomattavasti suuremmat, ja riittävät heikentämään ko. ääniraudan, vähän vastaavasti kuin lasinen lasi tuhoutuu kun se altistuu sopivalle ääniaallolle, siinäkin perusaineen värähtely heikentää rakennetta. Seisminen paineaalto heikentää rakennetta, mutta ei kuitenkaan välttämättä tuhoa sitä täysin. Äänirauta näyttää edelleen ääniraudalta, mutta sen rakenne on kuin hienosta pölystä, pienikin isku tai tärähdys riittää hajottamaan koko rakenne.

Rauhanomaisten ydinräjähteiden käyttöä valvoo kansainvälinen ydinassosiaatio. PNE-Sopimuksessa (Peaceful nuclear Explosions-treaty) määritellään yhden latauksen maksimikooksi 150kt. [11] 150kt lataus peruskalliossa aiheuttaa kokonaisonkalon halkaisijaltaan noin 100m, onkalon koko kuitenkin riippuu perusmateriaalista, ja esimerkiksi hiekassa on huomattavasti suurempi.

Maanalaisen ydinräjäytyksen suurin terveydellinen haittavaikutus on sen radioaktiivisen höyryn pääseminen onkalosta maanpinnalle. Radioaktiivisen höyryn hengittäminen tai radioaktiivisen aineen nieleminen voi aiheuttaa akuutin tai kroonisen säteilymyrkytyksen, kohentuneen syöpäriskin ja DNA:n vaurioitumisen. (Vast. kuin Köyhdytetty uraani)

Dmitri Khalezov, entinen Neuvostoliiton armeijan upseeri, joka toimi ydinasevalvontaan erikoistuneessa osastossa, kertoo kirjassaan Kolmas Totuus, että hänellä ja Neuvostoliiton armeijalla oli tieto WTC torneihin sisäänrakennetusta ydinräjähdettä soveltavasta purkumekanismista myös ennen 2001 Syyskuun 11. päivän terrori-iskuja. Dmitri Khalezov kertoo, että on valmis antamaan todistajan lausuntonsa Syyskuun 11. terrori-iskuihin liittyvässä oikeudenkäynnissä, jos sellainen pidetään. Dmitri postuloi, että kaikki 3 tornia (WTC 1, 2 ja 7) tuhottiin käyttämällä sisäänrakennettuja dekommissio-infrastrutuuria, joka oli sisäänrakennettu jo tornien perustusten yhteydessä, New Yorkin rakennusviranomaisten edellyttämällä tavalla. Dmitri kertoo, että 60-luvulla ydinräjähteiden käyttöön liittyviä haittoja ei tunnettu niin hyvin ja siksi uudentyyppisen rakennuksen viralliseen dekommissio-suunnitelmaan sisältyi ydinlatausta soveltava purkumekanismi, jota sitten käytettiin poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Dmitri kertoo kirjassaan, että yhteenkään torneista ei osunut yhtään lentokonetta, vaan ne lisättiin videokuviin videoeditointimenetelmiä käyttäen, mahdollisesti jo ennen iskua. Lentokonemuodon räjäyttämiseksi rakennuksen seinämässä käytettiin perinteisiä räjähteitä, mutta niillä ei ollut juurikaan vaikutusta rakennuksen kannatelukykyyn, eikä yhdenkään tornin totaaliseen sortumiseen. Dmitri kertoo, että myös muissa USA:n torneissa saattaa olla sisäänrakennettuja purkumekanismeja, kuten Chicagon Sears-tornissa, joka myös evakuoitiin Syyskuun 11. 2001, ilman pätevää syytä.[12]

Dmitrin teoria, on yksi ainoista, joka selittää ainakin seuraavat Syyskuun 11. terroritekoihin liittyvät todisteet: sortumisen kiihtyvyyden - maa-aineen kannattelukuvyn totaalisen puuttumisen; valtavat syöpätapaustilastot ensityöntekijöiden joukossa; radio-isotooppitutkimuksen epäominaiset tulokset; satelliittilämpökuvien kuvat - tuhansia asteita vielä jopa 3 kuukautta räjäytyksestä[13]; seismisen datan tulokset, sekä siihen liittyvän tiedon salaaminen ja hävittäminen[14]; Valokuvatodisteet liian matalan rauniopinon ja näennäisen materiaalin puuttumisesta tapahtumapaikalta[15]; silminnäkijöiden lausunnot virtaavasta, sulasta metallista maan alla; valokuvaodisteet todisteiden hävittämisestä ilman asiaankuuluvaa rikostutkintamenettelyä; palloontuneen raudan; silminnäkijöiden lausunnot lentokoneiden ja/tai niiden äänen puuttumisesta; Valokuvatodisteet peruskallion jäähtymisestä plasmatilasta takaisin kiinteäksi; valokuvatodisteet sisäpiirityöntekijöiden kuten FBI-työntekijöiden täydellisen Hazmat-suojapukujen käytöstä, kun ilmeistä syytä täydelliselle säteilysuojapuvun käytölle ei ollut; New Yorkilaisten viranomaisten suositus 10 vuoden palaamattomuudesta tapahtumapaikan läheisille asunnoille, mikä on epätavallisen pitkä aika. Videotodisteet videokuvien manipuloinnista ja jälkikäsittelystä, Fysikaaliset todisteet ja asiantuntijoiden lauselmat matkustajalentokoneiden matalalento-ominaisuuksista ja mahdottomuudesta täsmätä virallisen tarinan kanssa, Fysikaaliset- ja videotodisteet tulipalojen lämpötilojen riittämättömyydestä; Fysikaaliset todisteet lentokoneosien puuttumisesta tapahtumapaikalta, sekä todisteet ns. "väärien" lentokoneosien sekä täysin ehjien passien löytymisestä eli todisteet todisteiden väärentämisestä; fysikaaliset todisteet lentokonerakenteen riittämättömyydestä läpäistä tornien kaltaista teräsrakennetta; todisteet Osama bin Laden:nen, kuten myös muiden virallisesti syytettyjen, osattomuudesta ja mahdottomuudesta osallistua Syyskuun 11. terroritekoihin, sekä heidän puuttminen FBI:n etsintäkuulutettujen listoilta; todisteet ilmoitettujen lentokoneiden vaihtamisesta, laskemisesta muualle ja osallistumattomuudesta torni-iskuihin; valokuvatodisteet Pentagonin iskusta, jossa oletettu B757 ei täsmää valokuvatodisteiden kanssa, sekä kaikkien lentokoneosien puuttuminen. Todisteet virallisen 9/11 commission reportin fysikaalisesta mahdottomuudesta, sekä tietokonemallinnuksen väärinkäytöstä sen luomisessa. Hienoutuneen materiaalin määrän ja energiatarpeen vertailu täsmää ydinlatauksen käytön kanssa, siinä missä se ei täsmää muiden teorioiden kanssa. Mekaaniset ja teoreettiset todisteet, muiden räjähteiden käytön epäkäytännöllisyydestä ja epäsopivuudesta tornipurussa. Säteilyannosmittareiden käyttö, ilman perusteltua syytä; sammutusveteen lisättävän absorptioaineen käyttö ilman perusteltua syytä. Todisteet toimimattomista turvallisuuskäytännöistä WTC-torneihin pääsyn ja kulun yhteydessä ennen iskuja. Todisteet iskujen suunnitelmallisuudesta virallisessa USA:n ulkopolitiikassa. Dmitrin ja Neuvostoliiton armeijan vakoilusisäpiiritiedot purkusuunnitelman olemassaolosta ja New York rakannusviranomaisten edellytyksestä toimivan purkusuunnitleman olemassaolosta ennen rakennuslupien myöntämistä. Taloudelliset todisteet, WTC torneista varastetun kullan osalta, taloudelliset todisteet terroriuhan olemassaolon todennäköisyydestä. Taloudelliset todisteet terroritekojen enakkotiedoista.

Lähteet[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • [3]The Production and Dissolution of Nuclear Explosive Melt. Glasses at Underground Test Sites in the Pacific Region. International Atomic Energy Agency.