Kääpiömäyrä

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Taiteilijan näkemys kääpiömäyrästä tihutyössään.

Kääpiömäyrä on viheliäinen, mutta oletettavasti sukupuuttoon hävitetty, mäyränsukuinen elukka.

Tuntomerkit[muokkaa]

Kääpiömäyrä muistuttaa mäyrää, mutta niillä on huomattavia eroja. Kääpiömäyrää pidetään yleisesti tavallista mäyrää älykkäämpänä, joskin varsinaista tutkimusta asiasta ei ole tehty. Käsitys juontaa juurensa kääpiömäyrien ja mäyrien eroihin niiden havaituissa elintavoissa. Kääpiömäyrien eturaajat ovat hyvin vahvat ja kynnet hämmästyttävän kovat ja kulutusta kestävät. Toisin kuin mäyrän, kääpiömäyrän raajat soveltuvat myös kallion kaivamiseen. Kääpiömäyrä on mäyrää lyhyempi, ja sen pää on muuhun vartaloon suhteutettuna suurempi kuin mäyrällä.

Lyhyt historia[muokkaa]

Kääpiömäyriä havaittiin ensimmäistä kertaa Euroopassa joskus keskiajalla, mutta pian ne poistuivat maan alle, jolloin niiden luultiin hävinneen iäksi. Todellisuudessa kävikin niin, että kääpiömäyrät vaelsivat Suomeen, missä ne kaivoivat suuria tunneliverkostoja, ja tuhosivat suomalaiseen korkeakulttuuriin kuuluneita suuria rakennuksia, kuten temppeleitä, katedraaleja ja linnoja. Varsinkin Suomessa kääpiömäyrien tuhoamiseksi kehiteltiin useita erilaisia menetelmiä. Rakennuksia esitettiin suojattavaksi muun muassa terävillä timanteilla, jotta kääpiömäyrät loukkaisivat itsensä niihin. Timanttimenetelmän kokeilu oli taloudellinen katastrofi, sillä Suomen timanttivaranto kulutettiin kääpiömäyrien hävittämiseen, eikä se edes onnistunut. Lopulta keksittiin jalostaa mäyräkoirista kääpiömäyräkoiria, jotka eivät pelänneet kääpiömäyrien kynsiä. Varsinkin pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira osoittautui tehokkaaksi, sillä luolan pimeydessä puolustautunut kääpiömäyrä rutisti murhaavilla kourillaan turhaan koiran turkkia samalla, kun koira tavoitteli hampaillaan tuhoeläimen kaulaa. Kääpiömäyrän vereen tahriintunutta kuonoaan lipovasta koirasta tuli pelastuksen symboli. Viimeiset havainnot kääpiömäyristä ovat 1800-luvun lopulta. Joidenkin mielestä kääpiömäyrien äkillinen loppuminen merkitsee vain sitä, että loput kääpiömäyrät pakenivat Siperiaan juonimaan kostoa.

Ravinto[muokkaa]

Kääpiömäyrien oletetaan joskus tyytyneen kastematoihin, pikkuötököihin ja linnunmuniin, mutta varsinainen vitsaus kääpiömäyristä tuli vasta sitten, kun ne keksivät ryöstää olutta ja leipää.

Talvetervehtiminen[muokkaa]

Tanskassa kääpiömäyrät olivat yleensä lämpimässä koko vuoden, ja siellä ne tervehtivät toisiaan kaulailemalla. Suomessa sen sijaan talvisin kääpiömäyrät kulkivat usein takajaloillaan maan päällä, ja tervehtivät toisiaan napsauttamalla kantapäät yhteen, ja kohottaen oikeaa eturaajaansa.

Vahingollisuus[muokkaa]

Kääpiömäyrät saattoivat hävittää suurenkin rakennuksen näennäisesti pienessä hetkessä. Suuri kivikirkko painui maan sisään muutamassa sekunnissa, kun rakennuksen alla kääpiömäyrien kaivaman luolaston seinämät pettivät. Koekaivauksissa kääpiömäyrien kaivamista romahtaneista luolista ei koskaan ole löydetty kääpiömäyrien ruumiita, mikä todistaa tihutöiden tarkoituksellisuuden puolesta.