Juice Leskinen

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wiki-deathstar.png
Tosikoille ja heille, joita aihe lähemmin kiinnostaa, on Wikipediassa artikkeli Juicen leskestä.


Juice ilmaisee mielipiteensä... tuota... kaikesta.
”Lounas kai olla saan?”
~Juice Leskinen
”Hän oli kunnon mies, niinhän jokainen on, läpikäytyään krematorion”
~Juice Leskinen
”Juice Leskisen musiikkipitoisesta haastattelusta: Ja mitähän me pannaan soimaan? Pannaan Juice Leskistä. Juice: -Jaa,perkele! Ja muahan ei mee paneen kukaan! Mä itte panen kaikkia, ainakin mieleen!”
~Juice Leskinen

Juhani Juice "Mehu" Leskinen, aikaisemmin Pauli Matti Juhani "Mehu" Läskinen, Juankoski 1950 - Tampere 2006, suomalais-savolais-tamperelais-monikansallissyntyinen ympäripyöreä sävelmieskirjailija sekä Suomen ainoa pitkätukkainen kalju. Savolaisuudestaan huolimatta Juice oli ihminen.

Juicen tarina[muokkaa]

Merkitys[muokkaa]

Eli, opiskeli, eli kirjoitti ja kuolikin mitä omalaatuisimpana persoonana Suomen epäakateemisen ja tosiakateemisen väestön todella arvostamana henkilönä viime vuosituhannen molemmin puolin. Ei ollut kansainvälisesti tunnettu (valitettavasti), kuten monet sinänsä paljon vähäpätöisemmät kansainvälistä kuuluisuutta saaneet suomalaiset henkilöt, kuten se, joka hoiti hommat jo 70-luvulla, ja monet muut kaltaisensa.

Asema[muokkaa]

Juice tuoreessa mehussa mehukkaita laulujaan esittämässä.

Hän oli Suomen August Strindberg, John Lennon, Paul Simon ja ties mihin hänet vertaisi. Hän ilmaisi itseään edellämaittujen henkilöiden keinoin ja omin ehdoin. Vietti lapsuutensa kirjaston hiljaisuudessa niinkuin tietysti kuuluikin, vaikkei siellä saanut mitään kuulua, ettei totuus tulisi ennenaikaisesti ilmi. Juice muistuttaa myös sulkapalloa.

Nuoruus[muokkaa]

Kerran, kävellessäni Juicen patsaan päällä Juankoskella mietin kuka tämä henkilö todella oli. Tai siis silloin hän vielä oli, eikä ollut. Patsas ei kertonut vastausta. En sitä odottanutkaan. Sehän oli vain patsas. Jos se olisi voinut vastata, olisi se varmaan ilmoittanut kyllästyneensä patsaan osaansa, ja aloittanut monikielellisen itsenäisen uran. Juice itse olisi vain hymähtänyt ja kenties sanonut: anna aplodeja Claptonille, johan sen nimikin sitä vaatii: clap clap clap(jne.) ja tsihissyt partaansa, jota ei ikinä viitsinyt kasvattaa, vaikka olisi se kasvanut itsestäänkin. Kirjoitti sonetteja laumalle eikä joka yksilölle erikseen, ja paljon, paljon muuta. Patsaan vaitonaisuutta hän olisi verrannut puhelinpylvään henkisen elämään.

Pauli-poika kasvoi Juankosken kirjastoa kasvattaen kirjastonhoitajan kysellessä häneltä, mitä kirjoja kirjastoon kannattaisi hankkia. Hän kun oli lukenut ne kaikki lukemattomia kertoja lukulasit päässään, vaikkei niissä muita lukuja ollutkaan kuin lukujen numerot. Kirjainlasit tulivat hänelle tutuiksi vasta myöhemmin, kirjaimellisesti. Mitähän ne opettajat siellä Juankosken koulussa oikein ajattelivat? Ilmeisesti ei yhtään mitään. Mitä uutta se muuten olisi? Alaa pitkään tutkailleena en yhtään ihmettele, että Juice pääsi kuin koira veräjästä akateemisen maailman vaaroista ja tunturien louhikoista. Hän olisi tehnyt Suomen Akatemiasta hetimiten Ukotemian pelkällä läsnäolollaan. Vaikka kieliopinnot Tampereella sentään aloitti. Olisi kai pitänyt aloittaa kirjailijaopinnot, mutta missä?

Opiskeluaikaa[muokkaa]

Tampereella, Manse-rokin kehdossa, Juice tutustui moniin elämäänsä vaikuttaneisiin henkilöihin, kuten kansanedustaja Alataloon. Tämän kanssa Leskinen teki monia musiikkiprojekteja. Illat kuluivat milloin ylioppilastalolla, milloin tietysti missäkin. Kielimiehenä Juice opetteli kääntämään kieltä. Lopulta se onnistuikin. Hänen puheensa olikin niin tavattoman selkokielistä, koska hän oli kääntänyt kielensä joskus useammalle muullekin kielelle kielloista välittämättä. Jos hän olisi ollut tamperelainen, olisi hän ollut manselainen, vaikka tuskin olisi pitänyt siitä, että häntä olisi luettu kuin Tamperelaista. Moro vaan, Aamulehti. Ja Valoa kansalle. Juicessa menetitte todellisen sananikkarin, mutta hän ei menettänyt mitään, edes sanojaan.

Työura[muokkaa]

Kieliopinnot päättyivät ja Juice rupesi töihin. Siis ihan muihin kuin oli koulutettu. Veri kai veti. Suomi-rock oli saanut otteen Juicesta ja tämä otti tilaisuudesta vaarin. Suku on pahin, kuten tiedetään. Sanoittajana ja kielen kommervenkkien hyödyntäjänä hän oli mainio mestari, minkä moni kansakunnan hegemonian edustaja (Siis tämä ei toki ole sama kuin kansanedustaja) tunnustikin verbaalipoliisin kuulusteluissa. Musta on valkoinen, ja edestä on takaa. Kielen moniselitteisyyttä ja etymologisia molotuksia hyväksi käyttäen hän tekstitti sanoitukset kuin sanoiduttu.

Silti useimmat muistanevat Juicen parista laulusta, erityisesti niiden melodioista. Sanat ovat vähintään yhtä hyviä. Diat hän otti meloessaan Melon voimalaitoksella. Hän osallistui Syksyn Säveleen Syksyn Sävelellä ja uneksi painajaisista joka viidestoista yö. Napoleonin mopolla hän ajeli kesäisin Valtatie 9:ää pitkin Juankoskelle hyräillen: Here I come.

Poliitikko[muokkaa]

”Äeti opetti, ettei valkoinen valhe ole yhtään sen pahempi kuin punainen totuus”
~Juice Leskinen

Juicen kiinnostus politiikkaan ilmeni myös hyvin varhain. Hän oli ehdokkaana useita kertoja eduskuntavaaleissa ilman omaa vaikutustaan asiassa. Äänisaaliin suuruudessa hän päihitti toisinaan itsensä Aku Ankan. Eduskuntatalon patsaat olivat Juicen Juankosken patsaan kanssa samaa mieltä, että Suomessa pitäisi olla mahdollisuus äänestää myös vaikka olisi mykkä kuten he. Ja ketä tahansa, joka ei olisi minkään puolueen ehdokas, vaan suoraan kansan edustaja. Sittemmin visualisoituneet ja medioituneet Helsingin rautatieaseman patsaat olivat samaa meltä. Juice olisi patsaiden keskuudessa tehdyn gatukallupin mukaan saanut 5000-6000 ääntä minkä tahansa puolueen listoilla ollessaan, eivätkä ne olisi olleet pois keneltäkään muulta ehdokkaalta. Ehdottomasti.

Itseään Juicea politiikka kiinnosti tavattomasti. Niin paljon, että hän ei koskaan kyennyt asettumaan ehdokkaaksi, vaan jäi kulttuurin valtaan. Ei kuitenkaan hegemonistisen valtakulttuurin, vaan populaariseksi luonnehditun nuorisokulttuurin, mutta oli silti arvostettu em. piireissä, koska siellä sentään ymmärrettiin, että Juice olisi ollut heitä pätevämpi ja älykkäämpi heidän lajissaan, hölmöilyssä. Koska Juice oli lukenut hölmöläistarinoita jo Juankosken kirjaston lehtilukusalissa, hän osasi varoa moista. Siksi Paavi Paavo sai hoitaa hommat. Eräs toinen tamperelaiseksi ruvennut muusikko ryhtyi hommaan, vaikka Juicea se puistattikin. Nyt eduskunnassa pyörii maalaispojan känkkäränkkä.

Loppuaika[muokkaa]

Vajavainen tomumaja ei kestänyt Juicen ruoka- ja juomavaliota, vaan alkoi vanheta heti kasvuiän päätyttyä kuten meillä kaikilla. Juicen yritykset säilöä aivonsa etanolipohjaiseen suojaliuokseen epäonnistuivat kuitenkin, sillä ne eivät lakanneet toimimasta runsaasta käsittelystä huolimatta. Tästä yllättyneenä Juice teki opintomatkan Pariisiin Louvren yliopiston biologiseen museoon, jossa hän keskusteli asiasta häntä aiemmin eläneiden henkilöiden keskushermostojen kanssa. Näiden oli onnistunut säilöä aivonsa vastaaviin aineisiin jo kauan sitten. Norsumiehen ja Quasimodon kanssa käydyt juttutuokiot osoittautuivat antoisiksi, ja palattuaan Juicessa alkoi olla nähtävissä heidän vaikutustaan. Ulkoisestikin. Siinä suhteessa hän samaistui muutamiin muihin oman alansa älykköihin vahvasti. Heillekin maistui. Sittemmin, ei äärettömän kauan siten, Juice käveli kerran Tammerkosken rannalla, ja yskäisi. Paikalle kasvoi kohta puu, jonka oksat ulottuivat taivaisiin. Tämä ilmiö on kylläkin edelleen tutkijoilta analysoimatta. Mutta vielä se puu huomataan, ja ellei, niin istutetaan uusi, mielellään omenapuu, vaikka tuli tukkaa nuollen.

Paavo saa hoitaa kasteluhommat, vain kansakunnan lahjakkain kusettaja on kelvollinen ruokkimaan taimea, jonka hedelmien annista saa nauttia koko kansakunta, kannattaa muuten kuoria ennen nauttimista.

 On helppoa olla samaa mieltä,
 on helppoa olla mieletön.
 Vaan enemmän löytää kun poikkeaa tieltä
 ja oikaisee läpi metsikön

(Juice Leskinen, Toisinajattelija)

Tiesitkö että...[muokkaa]

Eli oikeesti tuota[muokkaa]

Juice Leskinen oli aikanaan harvinaisen valistunut henkilö suomalaiseksi rokkariksi ja harjoitti tuota musiikinalaa rohkeudella ja sinnikkyydellä takapajuisessa Kekkoslovakiassa. Siksi hän on kansakunnan pienessä tietoisuudessa vailla epäilyksen häivää ylittämätön nero.

Juicella on maailmanennätys levytettyjen lyyristeknillisesti lahjakkaiden, aihekirjoltaan laajojen sekä sisällöltään masentavien & pitkästyttävien pop-laulujen määrässä. Kyllä hänen kappaleisiinsa toisenlaistakin sisältöä mahtuu, jos ehkä kukaan ei ole tuotannon tutkimukselta palannut kertomaan, että helmistä riittäisi yhden kokoomatupla-albumin antimiksi, mutta runsaskätinen sitkeys on se, mikä teki hänen faktisen useampivuosikymmenisen maineensa ylipäätään mahdolliseksi. Koska Juicella oli hyvän matkaa etumatkaa kulttuurilokeronsa tyhjiössä, joka on sittemmin täyttynyt, on hänellä ilmeisen ikuisesti sellainen prestiisi, jota ei voi saavuttaa kuka tahansa nokkela nulikka, joka tarttuu sanakirjaan, sisäistää popmusiikin normaalit sointukulut ja sovitusratkaisut – tai säveltämisen sijaan iskee ne löytyneet seitsemällä kirjaimella rimmaavat säkeet suoraan ulkomaanklassikkoon – ja tekee lähestulkoon saman uusiksi.

Juicesta sanottua[muokkaa]

  • ”Se oli oleellinen osa hänen persoonaansa.”
Teveten viinasta [2]

Tämän artikkelin aloitukseksi tarjottuja lainauksia[1][muokkaa]

”Olen erilainen nuori. Onhan nuori erilainen jos se on 40-vuotias.”
~Juice Leskinen
”Eesti, Eesti kaipaan sinne perkeleesti!”
~Juice Leskinen
”Juankoski here I come!”
~Juice Leskinen
”Maksamme velkaa.”
~Juice Leskinen

Sellainen on huumorintaju, kun kyseessä on Juicen sana.

Viitteet[muokkaa]

  1. [1]