John Wayne

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Information.gif Tämä artikkeli ei ehkä ole paskaa, muttei se mikään loistavakaan ole.
Pienellä työllä tästä artikkelista saa sellaisen. Jatkokeskustelua keskustelusivulla.
John Waynen sotahulluus oli näkyvää
”Kannatan valkoista ylivaltaa, kunnes mustat on sivistetty vastuulliselle tasolle (...) Meidän niin sanotut 'maananastuksemme' heiltä (intiaaneilta) olivat pelkkä selviytymiskysymys. Monet ihmiset tarvitsivat uutta maata, ja intiaanit yrittivät itsekkäästi pitää maan itsellään.”
~John Wayne poliittisen Playboy-aikakausjulkaisun haastattelussa toukokuussa 1971

John Wayne (Marion Mitchell "Marilyn" Morrison, s. 26. helmikuuta 1902 – k. 12. kesäkuuta 1980) oli amerikkalainen intiaanintappaja, Oscar-palkittu näyttelijä kommunismin vihaaja sekä sotahullu. Hänet tunnettiin nimellä revolverimies. Hän myös väitti olevansa isänmaallinen ja siksi hän haukkuikin kommunisteja ja hippejä.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Alkuvuodet

John aloitti uransa aseenpuhdistajana. Ensi kerran hänen isänsä antoi kokeilla asetta vuonna 1913. Tällöin John oli vielä pikkulapsi. Hän ei osannut käsitellä asetta ja ampui vahingossa isänsä kotitalonsa kuistille. Laukaus osui isää suoraan päähän, mutta John ei tiennyt itse ampuneensa tätä, vaan luuli sen olevan intiaanien työtä.

[muokkaa] Inkkarien suuri "ystävä"

John Wayne ampui ensimmäisen intiaaninsa vuonna 1926 baarissa Teksasissa. Tällöin John oli 24-vuotias. Huiman saavutuksensa vuoksi hän pääsi mukaan elokuviin vuonna 1927.

Uransa aikana hän näytteli lähes 100 elokuvassa ja elämänsä aikana ampui lähes 8 000 intiaania, joista n. 666 haavoittui ja loput kuolivat. Hänen äitinsä oli ylpeä pojastaan, ja John perusti Intiaanienmetsästysseuran vuonna 1930. Seuran tehtävänä oli ampua intiaaneja aina, kun niitä näkyi. Yhteensä seuran saldo oli vuoteen 1939 mennessä n. 5500 intiaania, joista 1337 oli Waynen ampumia. Seurassa oli keskimäärin 95 jäsentä. Seuran perustamisvaiheessa seurassa oli 87 jäsentä. Puheenjohtajana John toimi itse kuolemaansa 1980 saakka.

[muokkaa] Elokuvaura

John Waynen ensimmäinen roolisuoritus tapahtui 1926 mykkäelokuvassa Brown of Harvard, joka aiottiin mahdollisesti kääntää suomeksi nimellä Harvardin ruskea reikä. Elokuva sijoittuu Harvardin opiskelijapoikien maailmaan ja keskittyy tutkimaan itsenäistyviä ja itsensä uudella tavalla löytäviä nuoria miehiä. Elokuvassa Neljä poikaa 1928 hän näytteli upseeria, joka oli monenlaisissa tekemisissä nuorten poikien kanssa. Hänen yksi omista suosikkirooleistaan oli vuoden 1930 elokuvassa Miehet ilman naisia, jonka sanoma on, että miehet saattavat tietyin konstein pärjätä keskenäänkin ihan mainiosti täysin ilman naisseuraa. Seuraavana vuonna hän etenikin jo miehekkääseen tulkintaan elokuvassa Rankka romanssi. Hänen Duke ("Herttua") -elokuvistaan voi mainita vaikkapa Two-Fisted Lawn, joka on tavallaan jatkoa kahdelle edellä mainitulle elokuvalle hieman rajummin puittein. Vuonna 1932 hän sai paljon kiitosta tietyissä piireissä roolistaan elokuvassa Ride Him, Cowboy. Tälle ilmestyi samantien kiitollinen jatko-osa That's My Boy. 1933 hän näytteli "Dick" Wallace-nimistä miessihteerikköä elokuvassa His Private Secretary ja taas 1935 sai ensi-iltansa kaikkien sateenkaaresta pitävien suosikkielokuva Rainbow Valley.

[muokkaa] "Sotasankari"

30-luvulla Hollywoodissa alettiin puuhaamaan Tyynellämerellä tapahtuvaa sotaelokuvien sarjaa, jonka pääosiin kaavailtiin John Waynea. Wayne sanoi "Iik, en kai mää nyt sellastaa!" ja kieltäytyi, koska sanoi uskovansa miesten väliseen lämpimään veljeyteen ja hyvin läheiseen toveruuteen. Edelleen hän piti ajatusta utopistisena, koska Yhdysvallat ei ollut edes sodassa. Edes vaikutusvaltaisin tuottaja Goldwyn Mogul Mayer ei saanut Waynea mukaan ilman sotaa, mutta lupasi hänelle, että "I'll get back with you on that one". Tähän Wayne vastasi: "You can get back with me any-o-time, you big old handsome producer you!" No, yllättäen sota syttyi ja Wayne pääsikin näyttelemään Tyynenmeren sankarissa. Hänelle tarjottiin pestiä laivaston lentotukialuksella, mutta hän kieltäytyi, vedoten siihen että oli jo liian iso starba mihinkään missä näpit voisivat oikeasti likaantua, vaikka ajatus lukuisista laivaston miehistä fanittamassa häntä pitkillä yksinäisillä matkoilla merellä varmasti jollain tavalla saattoi houkutellakin. Hänen kerrotaan myös sanoneen, ettei uskonut metodinäyttelemiseen toisin kuin esimerkiksi vielä tuolloin tuntematon Lee Marvin, joka haki tuleviin sotarooleihinsa uskottavuutta oikeista taisteluista ja maihinnousuista merijalkaväen sotilaana.

Koska lehmipoikien miehekkään poikamainen ja "villi" maailma houkutteli Waynea aina, hän teki sotaelokuvien ohella elokuvan Cowboy "puhdistaa" kaupungin. Elokuva tarjoaa normaaleja moraalikäsityksiä ja muitakin paikkoja venyttävän selityksen sille, miksi puhdistaminen täytyi kirjoittaa nimessä lainausmerkein. Viimeisenä sotavuonna Wayne näytteli luutnantti "Rusty" ("Ruosteinen") Ryania leffassa He antoivat kaikkensa. Wayne kertoi kuvausten olleen fyysisesti rankkoja ja kuluttavia, mutta samalla jollain oudolla tapaa tyhjentäviä. Hän kertoi, että niiden aikana hän todellakin antoi ihan kaikkensa. Seuraavana vuonna koeteltiin jälleen katsojakunnan moraalikäsityksiä elokuvassa Häväistysjuttu yöpikajunassa, jossa Waynen roolihahmon nimi oli enemmän tai ehkä jopa vähemmän sattumuksellisesti "ruosteinen" eli Rusty.

[muokkaa] Herkkiä tutkielmia

Rankat sotavuodet olivat vaikuttaneet rintamamiehiin, eivätkä Rainbow Valleyn kaltaiset sateenkaarileffat olleet enää niin avoimen suosittuja kuin vielä 30-luvulla. Tämä näkyi Waynen elokuvien siirtymisestä pohdiskeluun siitä mikä on sopivaa ja mikä ei, ja minkä voi tuoda julkisuuteen ja mitä joutuu pitämään piilossa, kuten esim. kaapissa. 1952 elokuvassa Vaitelias mies Wayne näytteli miestä, joka kykenee kyllä rajuihin ja pitkiin toimintasessioihin, mutta ei mielellään kerskaile valloituksillaan tai saavutuksillaan. Samana vuonna sai ensi-iltansa Salahanke Havaijilla, jossa tutkitaan eri etnisyyttä edustavien miesten välisten suhteiden ajautumista riitaisiksi vain kommunikaatio-ongelmien vuoksi. Vuonna 1955 hän näytteli saksalaiskapteeni Ehrlichiä elokuvassa Kohti tuntematonta, jossa tämä ikääntynyt meripoikaseilori joutuu pitämään tiukkaa jöötä purtilollaan, jotta saa "laivansa turvallisesti kotisatamaan". Taas Valloittajassa Wayne näytteli mongolihallitsija Tsingis-kaania, joka mielellään upotti miekkansa toisten miesten lihaan ja suosi muidenkin miesten tekevän samoin niin paljon kuin mahdollista.

Elokuvan Barbaari ja geisha kuvausongelmista Wayne kertoi sen verran, että hänen oli jotenkin vaikea lausua nimeä oikein: "I thought it's pronounced something like gaysha but they told it's more like giisha. Well, I couldn't change that, so I guess I'm just a big old gaysha myself. Anyway, I was really surprised... and in some ways maybe disappointed you know, because I had to act with a woman, while I was expecting... well a guy. You know, like guysha. But on the other hand it was a period film, so I had a nice wardrobe during the shooting and that's always a plus... you know, if you like to dress up like I do." Pian koitti 60-luku ja Wayne näytteli "miesten mieheksi" kutsuttua nahka-asuihin pukeutunutta historiallista hahmoa Davy Crockettia teksasilais- ja meksikolaismiesten temperamenttieroja ja vaikeita keskinäisiä suhteita käsittelevässä spektaakkelielokuvassa Alamo.

Atlantin valli murtuu vuodelta 1962 on dramaattinen kuvaus siitä, kuinka amerikkalaismiesten yllättävä, mutta päättäväinen lähestymistapa murtaa jäykemmänkin saksalaismiehen defenssin, ja kuinka läheiseen, mutta tuliseen kommunikaatioon nämä eri kulttuurien salskeat miehet joutuvat etenkin ristiriitatilanteessa. Elokuvassa Etelämeren seikkailijat Waynen roolihahmo "Tykki" Donovan nauttii mieskavereidensa kanssa hengailusta ja puuhailusta kaukana sivistyksen moralistisesta otteesta. Tämä huoleton veijaripoikien elämäntapa kuitenkin ikävästi päättyy kun paikalle saapuu sattumalta joku huomionhakuinen seurapiiriprinsessa. Vuonna 69 Wayne näytteli ikimuistoisesti elokuvassa Kova kuin kivi, jonka päähenkilö on iästään huolimatta yhä kivenkova tarpeen vaatiessa.

1970-luvun alussa Wayne palasi nuoruutensa suosikkiin, lehmipoikarooliin elokuvassa Cowboy. Tässä jo varttunut ja yksinäisyyteen tottunut ranchinomistaja ottaa hoteisiinsa ryhmän nuoria poikia, joiden avulla hän vapautuu omista rajoistaan ja joiden kanssa lähtee sitten pitkälle yhteiselle ratsastelureissulle vanhassa kunnon lehmipoikahengessä. Nyrkin käyttö ei myöskään unohtunut Waynelta, sillä hänen toiseksi viimeiseksi elokuvakseen jäi Brannigan - terästä nyrkeissä.


[muokkaa] Elämä

John oli myös innokas sotahullu ja kommunismin vihaaja. Hänen kerrotaan ampuneen neljä kommunistia baarissa vuonna 1962, jolloin nämä halveksivat Yhdysvaltoja. John myös hurrasi aina Vietnamin sodalle. Hän olisi halunnut mennä Vietnamiin, mutta hänet todettiin liian vanhaksi rintamalle. Elämänsä hän omisti paljon "vihollisten" tappamiselle, josta hän saikin vuonna 1969 presidentti Richard Nixonilta Yhdysvaltojen suurimman ansioristin eli rautaristin.

[muokkaa] Seksuaalinen suuntautuminen

John Wayne keikistelemässä Brentwoodin talossaan

John Waynen seksuaalisesta suuntautumista on käyty paljon keskustelua. Suosittujen teorioiden mukaan John oli homoseksuaali tai sitten transvestiitti. Autonasentaja nimeltään Miller oli laittanut Waynen Brentwoodin taloon kaksisuuntaiset peilit ja nähnyt Johnin kuljeskelevan naisten hepenissä.[1]

[muokkaa] Kuolema

John Wayne kuoli 12. kesäkuuta 1980 tukehduttuaan oksennukseensa, kun hän oli vahingossa kehunut radiosta kuulemaansa Robert Kennedyn puheen uusintaa. Ruumis löydettiin n. viikkoa myöhemmin. John Waynen kuoltua metsästyskerhon puheenjohtajaksi kohosi Al Pacino.

Waynen hautajaisissa tuhansia intiaaneja juhli vihamiehensä kuolemaa. Huhutaan, että intiaanit vievät pallit kyläänsä "voiton merkiksi".

[muokkaa] Lähteet

  1. imbd Repo Man
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruustiedot

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
tärkeitä
foorumi
Työkalut
Muilla kielillä