Johannes Virolainen
Hikipedia
| |
| Suomen pääministeri | |
|---|---|
| vallassa | 1964-1966 |
| edeltäjä | Reino R. Lehto |
| seuraaja | Rafael Paasio |
| syntyi | 31. tammikuuta 1914 Viipuri |
| kuoli | 11. joulukuuta 2000 Lohja |
| puolue | Keskusta |
Johannes "Vihannes" Virolainen (s. 31. tammikuuta 1914, Viipuri – k. 11. joulukuuta 2000, Lohja) oli suomalainen poliitikko ja valtiomies. Poliittisten historioitsijoiden mukaan vain Urho Kekkonen oli vielä kovempi jätkä kuin Virolainen. Tässä on vielä huomioitava, että Virolainen oli melkein yhtä kova kuin Kekkonen ilman viinaa. Kyllä, myös YYA-aikana oli teoreettisesti mahdollista nousta Suomen politiikan raskaaseen sarjaan absolutismista huolimatta!
[muokkaa] Ura politiikassa
Virolainen palveli 1950-luvulla muutamaan otteeseen ulkoministerinä. Hän ei kuitenkaan ollut Neuvostoliiton mieleen, koska oli kotoisin luovutetusta Karjalasta. Tämä seikka toi neuvostojohtajien mieleen ikäviä muistoja ja aiheutti heille huonoa omatuntoa. Tai oikeastaan he halusivat vain, että se perkeleen Karjala-nostalgia vaimenisi. Toinen ongelma Virolaiselle idänsuhteissa oli viina, tarkemmin ilmaistuna siis vodka. Kahdenvälisissä neuvotteluissa suomalaisten kanssa neuvostoliittolaiset sovelsivat aina samaa taktiikkaa: delegaatit juotettiin ympärikänniin, jonka jälkeen ne suostuivat kaikkeen. Useimmat suomalaiset poliitikot eivät tosin edes yrittäneet kieltäytyä tarjoilusta ja pitivät sitä jopa suotavana. Virolaiseen kikka ei kuitenkaan tehonnut, ja Hruštšov otti asiasta niin nokkiinsa, että pani Kekkosen erottamaan koko Fagerholmin hallituksen.
Virolaisesta tuli sittemmin Kekkosen suureksi harmiksi Keskustapuolueen puheenjohtaja. Koko Suomen ulkopoliittinen johto veti iltatotinsa väärään kurkkuun, kun Virolainen möläytti, että ”yleiset syyt” estivät Kokoomuksen pääsyn hallitukseen. Virolaista sakotettiin myöhemmin siitä, ettei hän ollut muistanut Kokoomus-sanan yhteydessä käyttää sanoja ”regressiivis-fascistinen” ja ”neuvostovastainen”. Kekkoslovakian ns. kulttuurivallankumouksen aikaan Kekkonen eristi Virolaisen Vironperälle, kun neuvostodiplomaatit olivat valittaneet, ettei tätä voinut lahjoa yhtä helposti kuin muita poliitikkoja.
Virolainen kisasi Ahti Karjalaisen kanssa Keskustan presidenttiehdokkuudesta Kekkosen erottua virastaan yleisen pahantuulisuuden vuoksi. Karjalainen oli Neuvostoliiton suuri suosikki, mutta hävisi puolueen sisäisen esivaalin, koska hän oli kannattajineen liian humalassa äänestääkseen. Raittiusmies Virolainen voitti esivaalin, mutta hävisi itse presidentinvaalit Mauno Koivistolle.
Virolainen hävisi vuonna 1981 Keskustan puheenjohtajavaalit faustmaisen sopimuksen paholaisen kanssa tehneelle Paavo Väyryselle. Hän vetäytyi politiikasta, kun Väyrynen muutti Keskustan pahuuden puolueeksi. Eläköitynyttä Virolaista ja Kyllikkiä härnätäkseen Väyrynen raahasi jalasmökkinsä Kemijärveltä Vironperälle tukkimaan tuvan ikkunasta aukeavan näköalan.
[muokkaa] Vihannes Jorolainen
Vihannes Jorolainen oli Johannes Virolaisen paha kaksoisolento, joka söi paljon vihanneksia ja jorotteli.
Jorolainen oli poliittiselta suuntautumiseltaan sosialidemokraatti ja yksi suurimmista pakkoruotsin vastustajista. Jorolaisen paras ystävä on aina ollut Urho Kekkonen tämän kuolemaan asti ja sen jälkeenkin.
[muokkaa] Katso myös
| P.E. Svinhufvud - J.K. Paasikivi - L. Ingman - K. Castrén - J. Vennola - R. Erich - J. Vennola - A. K. Cajander - K. Kallio - A. K. Cajander - L. Ingman - A. Tulenheimo - K. Kallio - V. Tanner - J. Sunila - O. Mantere - K. Kallio - P.E. Svinhufvud - J. Sunila - T. Kivimäki - K. Kallio - A. K. Cajander - R. Ryti - J. Rangell - E. Linkomies - A. Hackzell - U. Castrén - J.K. Paasikivi - M. Pekkala - K.-A. Fagerholm - U. Kekkonen - S. Tuomioja - R. Törngren - U. Kekkonen - K.-A. Fagerholm - V. J. Sukselainen - R. von Fieandt - R. Kuuskoski - K.-A. Fagerholm - V. J. Sukselainen - M. Miettunen - A. Karjalainen - R.R. Lehto - J. Virolainen - R. Paasio - M. Koivisto - T. Aura - A. Karjalainen - T. Aura - R. Paasio - K. Sorsa - K. Liinamaa - M. Miettunen - K. Sorsa - M. Koivisto - K. Sorsa - H. Holkeri - E. Aho - P. Lipponen - A. Jäätteenmäki - M. Vanhanen - M. Kiviniemi - J. Katainen |
| P. E. Svinhufvud (n) - Oskari Tokoi (sd) - K. J. Ståhlberg (n) - Kullervo Manner (sd) - Johannes Lundson (n) - Lauri Ingman (v) - Ernst Nevanlinna (v) - Paavo Virkkunen (v, kok) - Lauri Kristian Relander (m) - Kyösti Kallio (m) - Wäinö Wuolijoki (sd) - Kyösti Kallio (m) - J. E. Sunila (m) - Väinö Hakkila (sd) - K.-A. Fagerholm (sd) - Urho Kekkonen (m) - V. J. Sukselainen (m) - Kauno Kleemola (m) - Rafael Paasio (sd) - Johannes Virolainen (kesk) - Veikko Helle (sd) - Ahti Pekkala (kesk) - Erkki Pystynen (kok) - Ilkka Suominen (kok) - Matti Ahde (sd) - Kalevi Sorsa (sd) - Esko Aho (kesk) - Riitta Uosukainen (kok) - Paavo Lipponen - Jukka Mikkola (sd) - Anneli Jäätteenmäki (kesk) - Timo Kalli (kesk) - Sauli Niinistö (kok) |
