Jerusalem

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kristityt iskivät jälleen kun muslimit osasivat sitä vähiten odottaa. Huomaa myös mattoon ilmestynyt mielipahatahra.

Jerusalem (hepr. Jesajasalem, lat. Jesusalem, ar. Jihadsalem) on Lähi-idän hornankattila. Se on pyhä kaupunki kaikille uskonnoista reikäpäisimmille eli kristinuskolle, juutalaisuudelle ja islamille. Sen lisäksi, että paikallinen ilmasto on jo omaa luokkaansa lämpötiloineen, Jerusalemia kiehuttaa myös fanaatikkojen kiihkoilu.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Daavid ja temppelit

Salomonin temppeliä tehdään

Kuningas Daavid valloitti Jerusalemin n. 1000 eKr. paikallisilta lampaanviljelijöiltä. Sitä ennen kaupunki oli ollut olemassa jo 2000 vuotta, joskaan siitä ei ollut vielä koskaan ennen tapeltu. Daavid viisaana miehenä tunsi heimonsa, ja hän tiesi, että juutalaiset olivat katkeria pikku otuksia, jotka olivat ylpeitä päällyksettömistä ilokepeistään ja joiden suonissa sykki palava halu tapella. Hän tiesi myös, etteivät israelilaiset osanneet tapella ja että heidät vielä yhtenä päivänä todettaisiin syyllisiksi avunantoon omassa kansanmurhassaan, ellei heitä jatkuvasti oltaisi toiseen suuntaan ohjaamassa. Niinpä hän ja hänen jälkeläisensä rakennuttivat Jerusalemin täyteen temppeleitä, joiden tarkoitus oli pitää rauhallisena sekopäinen, jatkuvasti sotajalalle kallistuva kansa. Daavid oli nerokas mies, jolla oli edellä aikaansa olevia visioita. Vasta 1900-luvulla keksittiin uudestaan, että vain tietyn tyyppinen harras uskonnollisuus tai luoti läpi otsalohkon pystyvät tyydyttävästi blokkaamaan kaikelle uhoavan, kostonhimoisen ja tekopyhän juutalaismielenlaadun.

[muokkaa] Johannes Suurisuu

Pari rauhaisaa[1] vuosisataa ehti vierähtää, kunnes kuuluisa juutalainen hölöturpa, Johannes Suurisuu, teki kauppamatkan Assyrian valtakuntaan. Yksin hän sinne meni, mutta palasi koko valtion sotavoimat kintereillään. Kukaan ei tiedä tarkalleen ottaen, miten yksi ainoa mies onnistui assyrialaisia niin verisesti loukkaamaan, että nämä päättivät hävittää naapurimaansa, mutta eräiden lähteiden mukaan hän oli todennut akkadin kieltä kirjoitettavan nuolenpäillä, koska kukaan koko Assyriassa ei osannut käyttää jousta edes sen vertaa, että olisi osunut luokkahuoneen toisesta päästä yhteenkään niistä kihtitautisista kurpista, jotka niin surkeasti olivat tavutuksen maan kirjureille opettaneet. Toisen lähteen mukaan hän oli Lamassun patsaan äärellä kertonut juutalaisten paimentavan samanlaisia veitikoita Kaanaanmaassa, ja että hän oli itse ratsastanutkin yhdellä. Kolmas taas kertoo Johanneksen julkisesti päivitelleen, kuinka Sargon II:n, johon hän viittasi nimellä Tiglathin äpärä, sallittiin olevan kuninkaana. Joka tapauksessa hänen visiittinsä seurauksena silloinen Israel alistettiin.

[muokkaa] Babylonialaiset

Babylonialaiset sen aloittivat...

Oltuaan aikansa assyrialaisten orjina juutalaiset joutuivat babylonialaisten orjiksi. Babylonialaiset vihastuivat vallanpitäjille nyrkkiä puiviin juutalaisiin niin paljon, että he polttivat Jerusalemin temppelit maan tasalle opettakseen tapoja alusmaalleen. Huomattuaan, kuinka paksukalloisia juutalaiset, jotka rakennusrovion ympärillä vain nostivat toisenkin nyrkkinsä ilmaan, olivat, päättivät babylonialaiset tehdä Jerusalemin hävityksestä perinteen. Siitä lähtien kaikki Jerusalemin temppelit hävitettiin joka toinen vuosi, ja joka toinen vuosi juutalaiset kaivoivat niiden rauniot esiin tuhkasta ja jälleenrakensivat ne. Israelin alistajamaat vaihtuivat, mutta tämä perinne säilyi samanlaisena yli viisisataa vuotta.

[muokkaa] Rooma ja Jeesus

Vähän ennen ajanlaskun alkua Rooma alkoi kiinnostua Israelista. Tunne vain ei ollut molemminpuoleinen. Tämä ristiriita johti siihen, että roomalaiset vuorostaan opettivat juutalaisille tapoja hävittämällä Jerusalemin temppeleitä. Juutalaiset päättivät kuitenkin olla oppimatta tästäkään yhtään mitään.[2] Ajanlaskun alkupuolella syntyi kristinuskon kannalta keskeinen henkilö, Jeesus. Hän vaelteli ympäri Israelia hävittäen temppeleitä ja monottaen rahanvaihtajia, kunnes hänet ristiinnaulittiin Jerusalemissa. Suurelta määrältä sotia ja kaaosta olisi vältytty, mikäli teloituspaikkaa olisi vaivauduttu harkitsemaan edes vähän tarkemmin. Ristiretkillekään ei olisi todennäköisesti ollut tarvetta, jos Jeesus olisi ristiinnaulittu vaikkapa Nasaretissa. Tai edes Jerusalemin muurien ulkopuolella. Mutta koska vasaraa paukutettiin Golgatalla, alkoi Jerusalemiin nousta myös sellaisia temppeleitä, jotka eivät olleet juutalaisten. Ja tästä sikisi juutalaisten keskuudessa sellainen mekkala, sadattelu, koston vannominen ja tuomion povaaminen, että lopulta Konstantinus Suuri antoi häädön Jerusalemista koko uskontokunnalle.

[muokkaa] Muslimit mukaan soppaan

Islamin, kristinuskon ja juutalaisten Jumalten joukot löylyttävät toisiaan taivaassa samalla kun heidän kannattajansa tekevät samaa maan päällä.

Rooman valtakunnan pirstouduttua ja sen toiminnan siirryttyä uusiin kristittyihin valtioihin kehittyi Lähi-idässä jälleen yksi turhanpäiväinen uskonto, islam. Sen kannattajat, jotka kompensoivat fanaattisella kiihkoilullaan sitä, minkä hävisivät muille nutipäille kirjoitustaidossa, valloittivat Jerusalemin 600-luvulla. Abu Ubaidah ibn al Jarrah (suom. Häijyin meistä kaikista), joka oli häijyin kaikista rättipäistä, teki Jerusalemista islamin kolmanneksi pyhimmän kaupungin.[3] Abu rakasti tasan kahta asiaa: sotimista ja sanaa "vääräuskoinen". Siksi hän sallikin sekä kristittyjen että juutalaisten vapaasti parveilla muslimien lomassa Jerusalemissa, jotta voisi itse iltaisin kuunnella kaduilta raikuvaa sadattelua ja kiroamista ennen uneen tuudittumistaan. Tästä sai alkunsa vajaat neljäsataa vuotta kestänyt nyrkkeilymatsi. Se päättyi 1000-luvun loppupuolella, kun eurooppalaiset alkoivat rahdata laivalasteittain aseita ja miehiä "Pyhälle maalle" aloittaakseen Harmageddonin, tehdäkseen lopun kaikista ja päästäkseen pikaisesti taivaaseen.[4] Ja maailmanlopun rähinän he saivatkin aikaiseksi.

[muokkaa] Ristiretkistä tähän päivään

Ristiretkeläiset neuvottelevat juutalaisten kanssa näiden asemasta Jerusalemissa.

Pääartikkeli: Ristiretket

Pääartikkeli: Nykyaika

Paavin urvelo Urbanus II:n kupan sumentamassa päässä sikisi vuonna 1095 ajatus Jerusalemin hankkimisesta takaisin kristityille. Vuonna 1097 ajatus oli edennyt jo siihen vaiheeseen, että Nikeassa kokoontui 60 000 eurooppalaista poliitikkoa, jotka kaikki paloivat halusta päästä neuvottelemaan muslimien kanssa.[5] Lyhyen ja kaaoottisen konferenssin jälkeen ristiretkueen oli tarkoitus edetä Jerusalemiin. Se päätyi kuitenkin aluksi piirittämään Antiokiaa tietämättä edes, kuka oikeastaan oli joukkion johdossa. Kun myöhemmin selvisi, ettei kukaan varsinaisesti vetänyt poppoota, vaan se liikahteli satunnaisesti sinne tänne niin kuin eksynyt kalaparvi sumeissa vesissä kaikkien seuratessa vain vieruskumppaniaan, vahvistui monen usko siihen, että itse Jumala oli ohjaksissa. Jumala ohjasi joukkonsa lopulta Jerusalemiin, joka vallattiin vuonna 1099. Se ei kuitenkaan pysynyt eurooppalaisten hallussa edes sataa vuotta, joten ristiretkiä jouduttiin tekemään useampia. Jerusalem oli vuorotelleen kristittyjen, muslimien, khwarezmidien, mamelukkien, osmanien ja brittien alaisuudessa. Lopulta se päätyi takaisin juutalaisille 1900-luvulla, kunnes YK varasti sen ja antoi puolet Jordanialle. Kaiken tämän hulluuden aikana käydyt kristittyjen, muslimien ja juutalaisten väliset neuvottelut ovat osaltaan olleet edesauttamassa koko maailmanhistorian syvimmän viillon syntymistä kansainvälisissä suhteissa. Tämän arpeutumattoman haavan symboli on Jerusalem.

[muokkaa] Vanhakaupunki

Al-Aqsan moskeijan alueella suoritetaan sen luokan verilöylyjä, ettei pihan puita tarvitse edes erikseen kastella.

Jerusalemin vanhakaupunki on oikea taivas maan päällä, sillä siellä sijaitsevat kunkin uskonnon pyhimmät paikat, kuten Itkumuuri, Via Dolorosa, Kalliomoskeija, Al-Aqsan moskeija, Pyhän haudan kirkko ja Temppelivuori. Tämä slummimainen läävä on eristetty muurilla muusta kaupungista, ja se on jaettu eri kortteleihin kristittyjen, muslimien ja juutalaisten kesken. Ei liene yllättävää, että silloin tällöin joku rättipäistä eksyy väärille nurkille, ja seurauksena on oikein hurskas rähinä, jossa uskontoa jaellaan puolin ja toisin.

[muokkaa] Viitteet

  1. Sillä tavalla rauhaisaa, etteivät juutalaiset olleet uhoamassa itseään paljon isommille valtioille ja kansakunnille, vaan tyytyivät uhoamaan ja kostamaan vain lähiseutujen heiveröisille paimentolaisheimoille.
  2. Heillä oli jo tähän mennessä melkeinpä kaikki vihanpitoon ja sodanlietsontaan tarvitsemansa opit kanonisoituina. Suurin osa tästä rauhan uskontojen perusteoksesta koostuu juutalaisten babylonianvankeuden aikana kirjalliseen muotoon saatetusta kyräilystä, sadattelusta, kirousten langettamisesta sekä kostoista ja tuomioista, joiden kerrotaan tulevaisuudessa kohtaavan kaikkia. Ihan kaikkia. Sianjälkeläisiä. Ikuisesti Helvetissä mätäneviä sianjälkeläisiä.
  3. Tämä onnistui helposti, sillä islamhan on (yhden miehen nopeasti kyhäämänä kierrätysuskontona) varastanut lukuisia pyhiä henkilöitä ja opinkappaleita muista Lähi-idän uskonnoista, etenkin juutalaisuudesta ja kristinuskosta.
  4. Nämä ovat samat tarkoitusperät kuin ne, jotka islamilaisetkin omaksuivat taistellessaan kristittyjä vastaan ja joista osa ei ole päässyt irti vieläkään.
  5. Näiden neuvottelijoiden kielitaitoa kuvastaa se, etteivät he usein ymmärtäneet edes toisiaan. Harva heistä osasi oman äidin kielensä ulkopuolelta sanoa muuta kuin "Dieu le veult!"
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruustiedot

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
tärkeitä
foorumi
Työkalut
Muilla kielillä