Jarmo Korhonen

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Dunce.png Jarmo Korhonen on valittu elokuun 2009 kuukauden nutipääksi.

Jarmo "Kelmi" Korhonen (s.1965) on omaan laskuunsa työskentelevä sabotöörisissi, jyväjemmarien Machiavelli, henkselinpaukuttelija Herran armosta, aluetukien apostoli, Matti Vanhasen nemesis, rataskapuloiden viskelijä, täysin mätä luuseri[1] ja groteski väkkärä. Hän on saanut Sampsa Pellervoiselta pyhän tehtävän viedä Suomen Keskusta takaisin nurkkakuntaisille juurilleen, joilta saatanallinen Etelän Media, joka ahdaskatseisuudessaan painottaa vain kansakunnan yhteistä etua, on sen eksyttänyt. Korhonen toimi Keskustan puoluesihteerinä vuosina 2006–2010.

Korhonen aloitti atavistisen amokjuoksunsa vuonna 2006, kun Keskustan puoluevaltuusto laski hänet irti Apollonkadun alle louhitusta labyrintista, missä häntä oli ruokittu ateenalaisilla neitsyillä. Ele oli tarkoitettu näpäytykseksi vaaleissa kehnosti menestyneelle puheenjohtaja Vanhaselle, mutta siitä muodostui kansallinen painajainen.

Jarmo Korhonen hallitsee erinomaisesti todella likaiset temput, kuten henkilökohtaiset hyökkäykset, järjestöjyräilyn, katkeruuden lietsonnan ja poliittisten vastustajien autojen jarrujen peukaloinnin.

Korhosen metodiin puoluesihteerinä kuului poukkoilla ympäri maata, vaikeuttaa hallitusyhteistyötä vielä Vihreitäkin pahemmin ja vaatia pääministeri Vanhasta nostamaan mitätöntä profiiliaan mahdollisimman härskeillä konsteilla – ne kun uppoavat voimallisimmin Keskustan matalamieliseen ”kenttään”. Jos ja kun asiat menevät pahasti vikaan, Korhonen vetäytyy urheasti salaiseen piilopaikkaansa salomaille eikä näyttäydy julkisuudessa ennen kuin hänen munaustensa pöly on laskeutunut.

Vuoden 2008 kunnallisvaaleissa Korhonen lupasi Keskustalle 60 prosentin kannatusta. Juuri ja juuri yli kahdenkymmenen prosentin päästiin. Keskustapiirit epäilevät Etelän Mediaa vaalituloksen väärentämisestä.

Keskustan suuressa puoluekokouksessa kesällä 2010 Korhonen pyrki jatkokaudelle puoluesihteerinä, ja töitä olikin vielä jäljellä: tiettävästi huhuttiin, että oli vielä muutama keskustapoliitikko, joka ei vielä ollut rikostutkinnan kohteena. Korhonen lupasi korjata asian, mutta hävisi Suomenmaa-lehden entiselle päätoimittajalle Timo Laaniselle, joka lupasi puolueelle uudistumista ja rehellisyyttä puolustettuaan vuosikaudet joka ikistä kepulaissuhmurointia pääkirjoituksissaan. Laaninen valittiin puoluesihteeriksi huomattavalla ääntenenemmistöllä. Tämän jälkeen Korhonen hyville tavoilleen uskollisena näytti kokousväelle keskaria ja marssi paikalta suoraan perunakellariin, missä vietti seuraavat kolme kuukautta. Hän kiemurteli lopullisesti esiin vasta puolen vuoden kulutta vastustaakseen hallituksen jätevesiasetusta. Korhoselle kyse on elämästä ja kuolemasta, sillä hän tarvitsee kuonaista jätevettä elääkseen: mitä saastaisempaa, sen parempaa.

Korhonen on pyrkinyt jatkamaan poliittista uraansa, mutta menestyksen puutteessa harrastaa nykyisin myös saatanallisia rituaaleja Santeri Alkion haudalla. Uutta uraa Korhonen on pyrkinyt luomaan tutkijana, ja hänet on 2014–15 nähty paukuttelemassa henkseleitä tutkimuksistaan, jotka kuulemma tulevat paljastamaan hänet pettäneen Keskustan mädännäisyyden. Korhonen antoi Suomen Kuvalehdelle asiasta masturbatorisen haastattelun, jossa kehuskeli oman tutkimusalueensa olevan paljon tärkeämpi kuin "jonkun 1600-luvun" tutkiminen: eihän näet Suuri Jarmo Korhonen ollut 1600-luvulla kuvioissa mukana, joten ei siellä mitään kovin tähdellistä voinut tapahtuakaan.

Lähteet[muokkaa]

  1. Lähde: [1]


Atomic explosion - 1.jpg Tämä hirvittävää katastrofia käsittelevä artikkeli on tynkä.
Auta Hikipediaa laajentamalla artikkelin rähjähdyspanosta.