Jakomielisyys

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

”Juupas. Eipäs. Juupas. Eipäs. Juupas...”

~Jakomieliset pystyvät ainoina elävinä olentoina kiistelemään itsensä kanssa.

Jakomielisyys, jota joskus myös monipersoonallisuudeksi kutsutaan, on mielen tauti, jonka oireita ovat oudot monologit, päänsisäiset riidat ja hyvin mielenkiintoiset dialogit kolmannen tai useammannen osapuolen kanssa. Jakomielisyys luetaan lieväksi mielenterveysongelmaksi, hieman autismia vakavammaksi.

Jos jakomielitautia sairastavan aivoista otetaan pala, joka on hullu, ja siirretään se terveen ihmisen aivoihin, niin hulluus leviää hänen aivojensa terveisiin osiin.[1]

Esiintyminen, taudin vakavuusasteet ja niiden oireet[muokkaa]

Arviolta noin 90% maapallon ihmisistä sairastaa jakomielisyyttä. Luku saattaa tuntua alkuun hyvinkin suurelta, mutta se on ikävä kyllä totuus. Ääriesimerkkinä tästä ovat:

Viidennen asteen jakomieliset, jotka suljetaan hullujenhuoneisiin ja mielisairaaloihin. He ovat pitäneet liian suurta ääntä "kyvystään", ja siten oman psyykensä kanssa epätasapainossa olevat, terveitä esittävät jakomieliset paiskaavat heidät selleihin tyydyttääkseen omia sairaita harhaluulojaan.

Neljännen asteen jakomieliset, larppaajat, jotka ovat kotonaan aivan normaaleita ihmisiä, muuttuvat metsään päästyään Björn Karhunpojaksi tai muuksi vastaavaksi, jolla on aivan erilainen persoona, kykysetti ja joskus jopa kieli, kuin kotona angstaavalla larpparilla. He tosin sentään älyävät toimia metsissä, kaltaistensa seurassa tai muuten vain piilossa tavallisempien ihmisten silmistä.

Kolmannen asteen jakomielisten luonne muuttuu perustavanlaatuisesti aina jaksoittain. Yleensä muuttumisen laukaisee esim. jokin peli, jossa asettaudutaan jonkun toisen asemaan; Jakomielinen sitten omaksuu hahmon persoonan, ja kohta pelaajan paikalla onkin pelin hahmo. Tämä on erityisen ikävää, jos jakomielinen pelaa, sanotaanko vaikka, Grand Theft Autoa. Vielä pahempi ärsyke on vaikkapa World of Warcraft, jossa hahmo käytännössä luo itselleen uuden sivupersoonan aina rotua myöten. Ja yhdellä pelaajalla saattaa olla jopa kymmeniä hahmoja. Hui.

Toisen asteen jakomieliset ovat paljon rennompaa sakkia. Heidän jakomielisyytensä tosin tuppaa pukkaamaan pintaan mitä erilaisimmissa tilanteissa. Otetaan esimerkiksi vaikkapa Matin (nimi muutettu) tapaus:

Matti on ala-astelainen. Hänellä on kuitenkin ongelma. Hänen luokallaan oleva Jyri (nimi muutettu) kiusaa ja härnää häntä. Matti vihaa Jyriä tosi paljon, ja haluaisi tappaa tämän. Kuitenkin, joka kerta kun Jyri ja Matti tapaavat, Matti yrittää olla mieliksi Jyrille. Vaikka siis haluaisi tappaa tämän. Ongelman syynä on Matin jakomielisyys. Vaikka hän kuinka vihaa Jyriä, Jyrin läheisyydessä hän ei pysty vihaamaan Jyriä, koska hänen toinen, kiltti persoonansa ottaa vallan. Lopulta Jyri hukutti Matin vessanpönttöön.

No sepä oli vallan opettavainen tarina. Sen pointti oli kuitenkin se, että toisen asteen jakomielisten luonne muuttuu kuin heiluri riippuen siitä kenen kanssa hän on tekemisissä. Saatat huomata saman ilmiön koulussasi tai työpaikallasi; Sinulle hän kyllä vittuilee, mutta kavereilleen ja pomolleen hän on mukava / perseennuolennan mestari. Sinun ei tule välittää tästä: hänhän on hullu.

Ensimmäisen asteen jakomieliset ovat niitä, jotka ovat ikinä kuvitelleet itsensä jonkun toisen asemaan, tai sitten kuvitelleet itsensä jossain tilanteessa, jossa eivät ole olleet. Tälläinen on silkkaa hulluutta, ja tulisi parantaa pysyvästi, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Nämä jakomieliset eivät usein hyväksy ajatusta siitä, että ovat hulluja, ja tunnustukset pitää repiä heistä punahehkuisilla pihdeillä.

Muut oireet[muokkaa]

Jakomielisyyden oirekavalkadi on hämmästyttävän laaja, kuin sateenkaari: lähes jokatyyppistä oiretta löytyy. Mutta se ei olekaan mikä tahansa sateenkaari. Se on upeasti spektrin väreissä hehkuva fantastinen kokonaisuus, liki maaginen kokemus. Se alkaa Valhallasta, ja Jumalan kyyneleet ovat sen synnyttäneet. Oireista mielenkiintoisin on kuitenkin se, että aktiivisen mielen painuessa taka-alalle se jää siihen kohtaan ajatuksenkulkuaan, jossa se oli ennen toisen persoonan pintautumista. Kun alkuperäinen persoona sitten taas pääsee pinnalle, se jatkaa säälimättömiä tuhotöitään, silpomisiaan, ja oikeutettua maailmanvalloitustaan. Sillä minä, Pimeä Lordi Xendymon, jonka ei tarvitse hillitä ajatuksen kulkuaan siitä, mihin se jäi ennen taka-alalle joutumista, eikä sille jää edes mitään käsitystä siitä, että jotain olisi tapahtunut.

  1. Lääketieteen perusteet