Järvenpää

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Järvenpää (ruots. Träskända) on Tuusulasta joskus irtautunut noin 40 000 ihmisen asuttama pahamaineinen kaupunki Tuusulanjärven rannalla ja keravalaisten pahimpia vihollisia. Järvenpääläiset ovat hyvin ilkeää ja ylpeää sakkia. Järvenpäässä diggaillaan blues-musiikkia, juodaan paljon kaljaa, tapellaan nakkikioskeilla ja taksijonoissa. Järvenpää on saksalaisten eläkeläisten suosima seksi/ryyppy-lomakohde. Irlantilaiset reippaat työläisetkin koittivat asettua sinne, mutta saivat äkkilähdön syötyään järvenpääläisille rakkaita sorsia. Järvenpään vaakunamerkki on "siivekäs kitara".

Järvenpääläinen taiteilija/muusikko.

Tunnetaan myös vesirajasta ja pesäpallosta.

Järvenpään kaupunki[muokkaa]

"Kaikkea sitä kaupungiksi kutsutaankin", tulee ensimmäisenä mieleen, kun katsahtaa Järvenpäähän. Kahden kadun varteen ja muutamalle sivukujalle kertynyt talojen ja maitokauppojen tiivistymä on edelleen lähes samassa jamassa kuin silloin, kun paikkaa kutsuttiin vielä kauppalaksi. Kaupunkimaisuutta edustaa arkkitehtonisesti seudun kaunein luomus – kävelykatu (joka on alun perin keravalainen keksintö). Varsin ovelasti pirtutehtaaksi naamioidut Neuvostoliiton aikaiset ohjussiilot ovat nyt purku-urakan alla Keravan suurlähetystöä varten.

Järvenpään keskusta-alue öisin.

Järvenpään asutushistoria[muokkaa]

Asutuksen historia alkaa ajasta ennen asutusta ja päättyy asumistuen loppumiseen. Ensimmäiset 'jäkeläiset' olivat Keravalta ylijääneitä alkuasukkaita, jotka eivät Keravan liian urbaaniin elämäntapaan koskaan sopeutuneet. Muinaisia jälkiä asutuksesta voi löytää muun muassa kauniin ja idyllisen Jampan asuntoalueen laitamilta, jossa paikalliset metsäläiset vieläkin harjoittavat piileskelevää elämäntapaa ja siihen läheisesti kuuluvaa asutuskulttuuria. Kesäisin kylän vastarannalla olevalle niemelle kertyy sankoin joukoin vieraita, jotka paikallista asumusperinnettä kunnioittaen viettävät öitään kevyissä asumuksissaan tai taivasalla. Kevyeen kesäasumiseen kuuluu äänekäs hummaaminen, jota kiihdytetään voimakkaalla kesämahlalla.

Jampan kaupunginosan arkea.

Järvenpään kaunis luonto[muokkaa]

Kauniiseen luontoon tutustumisen voi aloittaa kahlaamalla kristallinkirkkaaseen Tuusulanjärveen. Puheet Tuusulanjärven pöpöistä ovat ilkeiden keravalaisnaapureiden kateellista nalkutusta. Jokainen järvenpääläinen tietää, että lasillinen Tuusulanjärven rantavettä auttaa näkemään väritkin kirkkaammin.

Lemmenlaakson luonnonsuojelualue on epätoivoisten maitopartojen viimeinen oljenkorsi, jossa kristillisen opiston tiukkanutturoilta on vongattu kautta aikain satakielen säestyksessä – aina tuloksetta. Ei ole Corollan takapenkillä luontoa tutkittu ja p-paikan pensaissa roikkuvien pikkupöksyjen "aitoudesta" kertoo pöksynpersauksiin unohtunut hintalappu.

Järvenpään kaupunginjohtaja Erkki Kukkonen.

Muu luonto löytyy Tuusulasta.

Monien kulttuurien Järvenpää[muokkaa]

Järvenpää – kulttuurien autoklaavi[muokkaa]

Järvenpäässä ei ole vähemmistökulttuureja. Kaikkia on paljon kuin satiaisia ristinummelaisten karvalakeissa. Muualta muuttaneiden paljous on ollut kaupungille suuri helpotus, koska kohtalaisen pitkään jatkunut sisäsiitos oli aikojen saatossa muodostunut vakavaksi populaatiogeneettiseksi ongelmaksi. Vieläkin kierosilmäiset villet erottuvat katukuvasta runsaina, mutta ovatpahan ainakin erinäköisiä keskenään.

Keski-Uudenmaan konstaapeli opettamassa nuorisolle tapoja.

Kiehtova kirkkokulttuuri[muokkaa]

Kirkkokulttuuri on kehittynyttä, mistä pitävät huolen kristillisen opiston tytöt. Pyhäaamuisin Jampan pojat saapuvat silmät vielä sameina messua seuraamaan, toiveena kurkistus essun alle. Hurskaat kinnarilaispojat eivät pidä siitä, että jamppalaiset valtaavat etupenkit, ja tönimistä esiintyy. Järvenpään muslimit leikkaavat kebabia omassa moskeijassaan, joka sijaitsee kinnarissa. Ortodoksien vodkajuhlat pidetään Pajalassa "Pikku-Venäjällä", jossa heillä on oma kopionsa Iisakin kirkosta. Järvenpään seurakunnassa on myös harkittu olla päästämättä jamppalaisia kirkkoon ehtoollisaikaan, sillä nämä peijakkaat onnistuvat aina dokaamaan kaiken kirkkoviinin, mikä tulee kirkolle todella kalliiksi. Järvenpääläiset ovat jostain selittämättömästä syystä kuitenkin ylpeitä nykyisestä evankelis-luterilaisesta kirkostaan. Vuonna 1963 järjestettiin arkkitehtikilpailu Järvenpään kirkon rakentamista silmälläpitäen. Kilpailun voitti arkkitehti Erkki Elomaan ehdotus. Hänen antipatiansa Järvenpäätä kohtaan oli ollut jo niin kauan niin suuri, että hän antoi pienelle lapselleen erikokoisia kuution muotoisia rakennuspalikoita ja lupasi karkkipussin, jos lapsensa saa palikoita yli kolme päällekäin. Lahjakas pieni poika onnistui alta kymmenessä sekunnissa, ja jälkeenpäin Kirkko rakennettiin hänen suunnitelmansa mukaan vuonna 1967. Kilpailun voitosta pojan isä otti meriitit, ja näin betonibrutalismia edustava laatikkomainen rakennelma nousi pitämään mahdollisimman useat järvenpääläiset kaukana siitä, saati koskaan uskaltautumaan edes kirkon tontille, jotta tolkuttomat ehtoollisviinikulut saataisiin edes jotenkin hallintaan.


Sosiaali & Terveystoimiston henkilökuntaa.

Myöhempien aikojen pyhien musiikki[muokkaa]

Järvenpään alkavaan kesään kuuluu blues-juhlat, joka on paikallinen versio suviveisuista. Körttipuku kannattaa kuitenkin jättää kotiin silitettäväksi, kun blues-juhlille suuntaa, sillä virkistystapahtuman myötä kylän ulostediversiteetti kasvaa huimasti. Siinä missä normaali sunnuntaiaamuna kirkkoon rollaattorilla kiiruhtaja tökkää aika-ajoin koiran tuotteeseen, saattaa blues-juhlinnan jälkeen varomaton lenkkeilijä liukua kakkaliukurataa raikkaaseen Tuusulanjärveen. Näin sattuessa ei kannata nieleskellä kaikkea suuhun joutunutta.

Ulkomailta saakka kyyditään vuosittain erinäköisiä jollottajia. Välillä näyttää siltä, että nuttura ja hassut vaatteet tekevät kenestä tahansa varteenotettavan blues-sankarin. Tätä kannattaa joka tapauksessa kokeilla, koska keskiverto blues-sankarilla käy aivan eri luokan flaxi kuin tavallisilla jumppahumppaajilla.

Kerran vuodessa keskiuusimaalainen nuoriso tuntee olevansa muodinvirtauksissa mukana lainatessaan isopapan "reipaaneja" tai blues-brother -laseja tapahtuman ajaksi. Keskiverto polvennotkistelijalle ei kuitenkaan turhia muistoja kinkereistä jää, kun itätuliaiset vievät muistin ja värinäön. Blues ei ole bluesia mustavalkoisena – vai onko?

Paikallinen vaatetus ja muodin virtaukset[muokkaa]

Pensaikkojärvenpääläisten asuun kuuluu pitkä takki, eikä oikeastaan muuta. Osassa suosittuja poplarimalleja on somisteena pitkä, leveä vyö, mutta monet pensaikon ujot miehet eivät sitä käytä, koska huonossa valaistuksessa roikkuvan vyön varjo voi aiheuttaa sekavia tuntemuksia verraten pienijormaisessa väestönosassa.

Nahka-asusteita käytetään paljon ja niiden kiillottamiseen käytetään aikaa. Paikallisesti kuuluisuutta saaneet mopokerhot tykkäävät ronskeista vetimistä kovaäänisten mopojen selässä ratsastaessaan.

Tyyliä leimaa etenkin Jamppakeskeisyys. Jampan elämänkoulussa oppinsa saanut taiteilijalähiö taas on tunnettu monikulttuurinen alue, kruununjalokivi Järvenpään olemattomassa kruunussa. Jamppalaismiesten tyyli on hieman huligaanimainen, siihen kuuluvat: kaljuksi ajeltu pää, hihaton t-paita, paljon tatuointeja, farkut tai maastokuviohousut, leveät hartiat ja valintatalon muovikassi tai 24:n pakkaus keski-olutta. Nämä barbaarit yleensä kokoontuvat joka viikon perjantai ja lauantai johonkin jampan nurkkaan pitämään äänekkäitä kestejään jolloin muu jampan väki kuten mustalaiset ja somalit eivät juuri uskalla mennä ulos pesistään. On myös olemassa metsäjamppalaiset, jotka pesivät lähi-maastossa ja uskaltautuvat näyttäytyä vain ostarin nurkilla.

Paskantärkeilijät ovat taas kaupungin johtoporukkaa ja muita riistoporvareita, jotka asuttavat järvenpään ydin-keskustaa ja muita vähän sivistyneimpiä alueita. Paskantärkeät papat kokoontuvat joka aamu keskustan "vanhalle essolle" kehuskelemaan rahoillaan, nipistelemään myyjättärien pyllyjä ja raiskaamaan raha-automaatti yhdistyksen pelikoneita. Hiedän asusteisiin kuuluvat suorathousut, kauluspaita, popliinitakki ja silmälasit. Tai sitten vain batistini -farkut, ruma villapaita, tyhmä kampaus ja sikari huulessa.

Kuuluisia naapurikuntalaisia[muokkaa]

Järvenpääläisten muutoinkin kikkarankokoista itsetuntoa on hiertänyt se tosiseikka, että kaikki Keski-Uudenmaan savitasangolla vapaaehtoisesti viihtyneet kuuluisuudet ovat asuneet Tuusulassa tai Nurmijärvellä. Koetapas selittää järvenpääläisille, että tuusulalainen Sibelius ei asunut päivääkään Järvenpäässä, vaikka toisinaan poikkesikin koiraa kusettaessa kauppalan suunnalla. Kun järvenpääläiset ripustelevat mauttomia virityksiään moottoritien varteen, voisivat tuusulalaiset raapustaa vastaavasti kunnanrajalle "Jannen oikee koti" ja siuntiolasiet "Täällä Janne ja Aleksis kävivät dokaamassa". Niillä reissuilla Janne ja Aleksis poikkesivat järvenpään puolella ainoastaan keltaista lunta lisäämässä.

Voi vain ihmetellä, miksi Pekka tykkäsi maalata maisemia Halosenniemeltä itään, etelään, länteen ja jopa alaspäin, mutta ei koskaan pohjoisen suuntaan. Muuten Järvenpään rajalla lukisi lisäplakaatti "Halosen kaupunki" ja moottoritien varrella olisi taas lisää mauttomia hökötyksiä.

Arkkitehtuurin kirjo[muokkaa]

Järvenpää Sodassa[muokkaa]

Järvenpääläissotilaat partioimassa Tuusulanjärven länsirannikkoa.

Järvenpääläiset ovat julistaneet sodan Irlantilaisia vastaan, koska Irlantilainen työläisryhmä asettui asumaan Tuusulanjärven rantaan, missä tappoivat ja söivät melkein kaikki järvenpääläisille rakkaat villi-sorsat sekä varastivat essolta kaljaa. Irkut hyvittivät tekonsa kuitenkin parilla korilla Guinness -olutta, joten kansat sopivat ja lopettivat sotimisen. Vanhankylän taisteluissa kaatui noin sata miestä, joista suurin osa nousi jälleen pystyyn ja parisenkymmentä loukkaantui eli otti nokkiinsa.

Mitä Järvenpäässä pitää varoa[muokkaa]

Kestopuusukellusvenetehdas Tuusulanjärven rannalla

Järvenpää on riskialtis alue ohittaa autolla varsinkin, jos menee kaupungin taajaman kautta. Ensin Citymarketin ja ABC:n ohittavalla tiellä eteen tulee tusina katkeria ja itsemurhaa hautovia vanhuksia keskellä ajoväylää. Keskustan ja "riistoporvari alueiden" lähettyvillä kaupungin poroporvarit ajelevat mielellään uusien audien ja bemareidensa kanssa kolmion takaa suoraan eteesi ja alkavat sitten kutsumaan paikalle poliisia ja syyttämään sinua tapon yrityksestä. Jampan tienoilla ajat joko vartijaa pakenevan somali/mustalaispojan ylitse, tai autosi varastetaan. Tästä syystä Jampassa ei ole liikennevalojakaan, saattaisivat muuten viattomat ulkopaikkakuntalaiset menettää renkaansa, tai jopa kulkuneuvonsa Järvenpään monacon asukeille. Rautatieasemalle menevässä mäessä jalankulkijan päivät päättää tai kohtalot sinetöi neliraajahalvaukseen jonkun finninaamaisen Amis-Petskun raskas kaasujalka. Rantapuiston kulmalla pitää vältellä paikallisten puliveivarien "pimeitä grillejä", sillä he mielellään yllyttävät sinut maistamaan paistettua viemärirottaa tai vehnäjauhoissa kieritettyjä kakkakikkareita ja naurulokin rintafileetä. Vielä Haarajoen taajamassa, spurgujen keskuksessa jonnet ja juopot tunkevat väkisin sisälle autoosi ja hakkaavat sinut, jos et anna ES:ää tai kaljaa. Eli huomautus, jos olette ajamassa järvenpään ohi, niin käyttäkää moottoritietä.