Itävalta-Unkari

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Star.svg
Tämä artikkeli on kouluesimerkki siitä, miltä hyvä sivu voi näyttää. Älä käytä luovuuttasi, tee vain tasan niin kuin tämänkin artikkelin kirjoittaja on tehnyt.
A birodalmi tanácsban képviselt királyságok és országok és a magyar szent korona országai
Austriahungary.jpg
(lippu)
Motto: ”Wir täuschen zu wie einander vor, myös Tu, felix Austria, nube! sekä A.E.I.O.U.''
Location-Austria-Hungary.png
Itävalta-Unkari näyttää karttakuvassa ihan syöpäkasvaimelta. Asiaan voi vaikuttaa, että maa toteutti parhaansa mukaan tätä roolia 1800-luvulla.
Valtiomuoto monarkia
Hallitsija kuningas Frans Joosef I
Pääkaupunki Wien
Viralliset kielet saksa, unkari
Pääuskonnot katolilaisuus, etninen puhdistautuminen
Itsenäisyys väkerretty kasaan vuonna 1867
Valuutta serbin pää (sbp)
Kansallislaulu  Franz Ferdinand: The Fallen


Itävalta-Unkari oli pitkällisen änkyräkännin ja korttipelin tuoksinassa syntynyt kaksoismonarkia. Itävalta-Unkari perustettiin vuonna 1867 aamuöisessä korttipelissä, jossa keisari Frans Joosef I joutui laittamaan panokseksi valtakuntansa nimen, kun hän jo aiemmin oli hävinnyt kaikki maansa kultavarat Napoleon III:lle. Ennen nimenmuutosta alueesta puhuttiin ainoastaan nimillä Itävalta tai Habsburg-suvun takapiha.

Uusi valtakunta oli johtajansa tapaan suuri, läski ja aggressiivinen. Tosin maan uhittelu lähinnä huvitti muuta Eurooppaa, eikä koko kaksoismonarkian olemassaololle ole keksitty muuta järkisyytä kuin serbien vihan kanavoiminen johonkin konkreettiseen. Itävalta-Unkarilla on kai jotain tekemistä ensimmäisen maailmansodan syttymisen kanssa, tai sitten alue ihan muuten vain hakattiin palasiksi sodan päättymisen jälkeen. Isoimmat jäljelle jääneet palaset ovat Itävalta ja Unkari. Pieniä paloja ei muista kukaan.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Perustaminen

Frans Joosef I:n häviön jälkeen pokeripöydässä alettiin miettiä uudelle keisarikunnalle nimeä. Alkuperäinen ehdotus Itävalta-Unkari-Tiroli-Böömi-Määri-Galitsia-Dalmatia-Küstenland ei Frans Joosefille kelvannut. Maan kolikoiden olisi pitänyt olla lautasen kokoisia ja postimerkkejä varten olisi pitänyt painaa erikoisleveitä kuoria. Pitkällisen kädenväännön jälkeen osapuolet sopivat nimeksi Itävalta-Unkari. Kränää aiheutti heti se, että Frans Joosef nimitti samalla itsensä koko puljun keisariksi.
Frans Joosef I, surkea kortinpelaaja. Huomioi naaman runsas karvoitus, sillä siihen liittyvä vitsi tulee artikkelin loppupuolella.
Unkarilaiset olivat toivoneet, että hallitsija valittaisiin huutoäänestyksellä (heitä oli kaksi miljoonaa enemmän kuin itävaltalaisia). Itsekkään tempun takia Unkarin aristokraattien keskuudessa on nykyäänkin tapana sanoa "haista Frans vitun Joosef vittu" ennen ruumiineritteiden laskemista niille kuuluviin paikkoihin. Itävaltalaiset eivät puolestaan ymmärtäneet, miksi ihmeessä heidän täytyy yhdistyä suomalais-ugrilaisten kanssa, kun koko lähitienoo olisi saksaa puhuvia naapurikansoja pullollaan. Oman mausteensa soppaan antoivat slaavit, joita oli valittavana tshekeistä kroaatteihin.

[muokkaa] Maantiede

Itävalta-Unkari koostuu Itävallasta, joka on lännessä(!), ja Unkarista, joka on idässä. Pohjoisessa oli lisäksi palanen Slovakiaa ja Tšekkiä. Nämä kaksi viimeistä unohdettiin, kuten kaksoismonarkian nimestä näkyy. Vuonna 1908 mukaan otettiin Kroatia ja Bosnia, kun ne eivät olleet Euroopan muille suurvalloille siihen mennessä kelvanneet. Wieniläiset olivat tästä riemuissaan, sillä Bosnia oli tuohon aikaan Euroopan johtava juustokakkujen valmistaja ja Itävalta puolestaan kyseisen herkun pääkuluttaja. Itävalta-Unkariin kuului myös Transsilvania, josta monarkian armeija värväsi kuuluisan vampyyripataljoonansa vuonna 1878. Vampyyrijoukkojen loppu koitti vuonna 1914 iskussa Serbiaan, kun pataljoonan komentaja päätti tyhmyyksissään aloittaa hyökkäyksen päivänvalossa.

[muokkaa] Armeija

[muokkaa] Maavoimat

Itävalta-Unkarin mahtiarmeijan riveihin kuului 200 000 miestä ja noin 1 000 000 reserviläistä tai ”reserviläistä” – riippuen siitä, kuuluko sotilaan määritelmään vahvan humalatilan lisäksi aseella ampuminen vai sillä osuminen. Pahamaineinen armeija tunnettiin Euroopassa nimellä ”saksankielisten maiden toiseksi paras armeija”, sillä keihäin ja varsijousin varustettua Sveitsin armeijaa ei kukaan ottanut todesta. Vuoden 1918 jälkeen armeijaa kutsuttiin nimellä ”saksankielisten maiden toiseksi parhaiten kukistettu armeija”, sillä Sveitsi oli keskittynyt koko sodan ajan myymään molemmille osapuolille niin paljon aseita, kuin he käteisellä kykenivät maksamaan.

[muokkaa] Merivoimat

Itävalta-Unkarin merivoimat koostuivat parista partioveneestä, joilla käytiin terrorisoimassa muiden maiden juustokakkukuljetuksia. Ensimmäisen maailmansodan varustelukilvan ja monarkkien peniskateuden takia keisari määräsi lisäksi pari suurta sota-alusta rakennettavaksi, ”koska saksalaisillakin kerran on.” Lopputuloksena syntyivät taisteluristeilijät:

  • Schmutzige Schweine
  • Hornigen Kobold
  • Haarige Muschel
  • Liebe-Stock Des Kaisers ja
  • Franzosen Können Nicht Ihre Frauen Erfüllen

Haarige Muschelin upotti brittien koeluontoinen sukellusvene HMS Nasty Pointy Stick ja risteilijä Franzosen Können Nicht Ihre Frauen Erfüllenin kohtaloksi koituivat ranskalaisten torpedot ja ylimielisyys. Loput risteilijöistä romutettiin maailmansodan jälkeen, kun Itävalta-Unkari hajosi ja alukset jäivät Itävallan merivoimien haltuun. Huoltoa nimittäin vaikeutti Itävallalta puuttuva rantaviiva.

[muokkaa] Ilmavoimat

Itävalta-Unkarin kuninkaalliset ilmavoimat perustettiin vuonna 1890 ja niihin kuului yksi kuumailmapallo. Pallo otettiin käyttöön 1891, mutta se takertui neitsytlennollaan sveitsiläiseen mäntyyn. Ilmavoimat otettiin uudelleen käyttöön 1912, kun Wrightin veljekset olivat kehitelleet härvelin, jonka parkkeeraamista mäntyyn pidettiin mahdottomana jopa itävaltalaisille. Yrityksen puutteesta pilotteja ei voi tosin syyttää: Itävalta-Unkarin päin mäntyä -taitolentoliike herätti kauhua vastustajien maavoimissa.

[muokkaa] Liitto Saksan kanssa

Historiaa tehdään öisin. Frans Joosef teki sitä (siis historiaa, höpsö!) Saksan keisarikunnan Vilhelm I:n kanssa vuonna 1879. Tällä kertaa mukaan ei otettu pelikortteja, joten lopputulos ei päällepäin näyttänyt kaksoismonarkian kannalta kamalalta. Aamuun mennessä oli syntynyt liittoutuma, jonka julistuksessa luki:

Saksan keisarikunnalla ja Itävalta-Unkarilla on yhteinen päämäärä: muun Euroopan ja maailman saksalaistaminen. Maailmamme on epägermaaninen, ja niinpä me kaksi saksalaisuuden majakkaa, Saksan keisarikunta ja Itävalta-Unkari, haluamme, että kaikki muut vähän-saksalaiset ja saksalaismieliset liittyvät meihin. Mieluiten omasta tahdostaan.

Tästä saivat alkunsa keskusvallat. Duo sai hieman yllättäen kolmannen jäsenen, kun Italia liittyi mukaan muodostamaan kolmiliittoa. Italialaiset kuitenkin huomasivat myöhemmin, etteivät ole saksalaisia ja eivätkä hapankaaliperinteiden takia halua koskaan ollakaan. Paitsi taas parinkymmenen vuoden päästä.

[muokkaa] Ensimmäinen maailmansota

Kruununperillinen Franz Ferdinand. Edes hauska ”tähtää ylimmäiseen pallukkaan” -hattu ei estänyt yhdeksännen murhayrityksen onnistumista.
Pääartikkeli: Ensimmäinen maailmansota

Jos Euroopassa koskaan enää tulee sotaa, se alkaa jostain typerästä kiistasta Balkanilla”, sanoi Otto von Bismarck vuonna 1898. Voi kuinka oikeassa hän olikaan – jos siis jättää huomioimatta pari kahakkaa Romaniassa, Puolassa, Kyproksella, Venäjällä, Kreikassa ja Espanjassa. Lisäksi Bismarck oli itse masinoimassa maailman toiseksi suurinta rähinää.

Aivan täyttä kunniaa Bismarck ei sodan sytyttämisestä kuitenkaan saa. Gavrilo Princip -niminen serbi sähläsi itsensä maailmanhistoriaan esittelemällä Itävalta-Unkarin kruununperilliselle Franz Ferdinandille (ei sukua bändille), että tukevassa kansalliskiihkossa aseella on silti mahdollista osua. Osuminen oli uutta Itävalta-Unkarin armeijan reserveille, jotka halusivat välittömästi lähteä kokeilemaan temppua naapurimaihin. Itävalta-Unkari laati ultimaatumin, jotta Serbia voisi paria nimellistä myönnytystä vastaan korvata Ferdinandin hautauskulut. Ehtoina olivat:

  • Serbian on osoitettava vilpittömät pahoittelunsa. Tämä tapahtuu maalaamalla tauluun kuningas Pietari I:n surumielinen naama ja siihen puhekupla, jossa lukee: ”Olemme oikein, oikein pahoillamme :(.” Tämä kuva on ripustettava jokaisen serbialaiskodin seinään sekä liitettävä Serbian lippuun.
  • Slobodan Milošević tulee luovuttaa Haagiin sotarikostuomioistuimen eteen.
  • Pietari I:n on kaivettava kaapistaan mielipyjamansa ja luovutettava se Frans Joosefille (tämä oli kehittänyt sairaalloisen kateussuhteen serbimonarkkien yöasuihin)
  • Maiden rajoja on muutettava niin, että rajaviivasta muodostuu kartalle jättipenis, joka osoittaa Serbiaa kohti. Belgradin pitää jäädä varren sisään.
  • Kaikki Serbian alueella sijaitsevat juustokakut on välittömästi tuotava hyvitykseksi Wieniin.

[muokkaa] Rähinä Serbian kanssa

Serbia ei, puoli sekuntia mietittyään, suostunut vaatimuksiin. Kuningas Pietari I lähetti Wieniin sähkösanoman, jossa hän väitti syöneensä koko vaatimuspaperin. Samalla hän kuvasi ultimaatumia ”yhdeksi likaisimmista itävaltalaisista asioista, mitä olen suuhuni pistänyt. Äitisi paistosten lisäksi.” Itävalta-Unkarin joukot ylittivät rajan suunniteltujen kivesten kohdalla seuraavana aamuna. Valitettavasti heidän oli palattava takaisin, sillä reservi oli jännityksessään unohtanut ladata aseensa. Lisäksi pelottava serbialainen maanviljelijä uhkaili joukkoja talikolla. Kun joukot palasivat aseistautuneina, he huomasivat, että serbit olivat jo tulleet Itävalta-Unkarin puolelle, jossa nämä nyt ammuskelivat puluja. He löivät serbit takaisin, ja luontokappaleiden lahtaaminen jatkui rajaseudulla koko sodan ajan.

[muokkaa] Kukkulan kuningasta italialaisia vastaan

Italian käännettyä kelkkansa Itävalta-Unkari huomasi olevansa sodassa myös sitä vastaan. Mailla oli Alpeilla alueita, joista oli hyvä aloittaa kalavelkojen maksu. Alpeilla oli tosin kylmä, eikä sotiminen tunnetusti kummankaan maan armeijalta oikein sujunut, joten joukot joivat pääasiassa rommia ja viskoivat toisiaan lumipalloilla. Sitäpaitsi Isonzo- ja Caporetto -jokien vesi oli vuoristossa kovin kylmää, eikä ketään innostanut lähteä kahlaamaan niiden yli hyökkäykseen.

Taistelut loppuivat kahteen ensimmäisen maailmansodan epätoivoisimpaan manööveriin. Ensin italialaiset toteuttivat operaation Schiacci gli Austriaci ('Itävaltalaisten littaaminen'), jossa he kaatoivat vuoren Itävalta-Unkarin leirin päälle. Itävalta-Unkarin joukot vastasivat ampumalla alppimäntyjä italialaisten niskaan jättimäisillä varsijousilla. Epätoivoinen operaatio kantoi nimeä Sie erwarteten nicht dieses, Sie schmierige Schweine! ('Tätäpä ette osanneet odottaa, possut')

[muokkaa] Sodan loppu

Kuningas Kaarle I on katketa riemusta kuultuaan elämänsä hauskimman vitsin.

Frans Joosef I kuoli kesken sodan, ja hänen valtansa peri Kaarle I. Toisin kuin isänsä, Kaarle oli varsinainen korttihai ja hänellä oli paljon siedettävämmät viikset. Valitettavasti kumpikaan näistä ominaisuuksista ei enää siinä vaiheessa voinut pelastaa kaksoismonarkiaa.

Vuonna 1918 Kaarle allekirjoitti rauhansopimuksen kaikkien vihollisvaltioiden kanssa. Hän tosin piti sormiaan ristissä pöydän alla, mikä jäi muilta huomaamatta, sillä Kaarlen hämäykseksi pukemat tekorinnat vetivät yleisön huomion. Myöhemmin Kaarle on kommentoinut sotaa sanomalla sitä ihan kivaksi, vaikkakin melko väsyttäväksi touhuksi. ”Pidetään vähän taukoa ja palataan 30-luvulla taas kuvioihin.

[muokkaa] Keisarikunnan loppu

Ensimmäinen maailmansota heitti pihalle monarkian ja Habsburg-suvun. Kaarle I luopui pian tämän jälkeen vallastaan muttei kruunustaan (se kuulemma puki häntä). Hän yritti muutaman kerran paluuta valtaan Unkarissa sillä perusteella, että hän oli ainoa, jolla on kruunu päässään. Keskiajalla järkevä selitys ei tuottanut tulosta 1900-luvulla. Muilla aloilla homma sen sijaan luisti, koska Kaarle I sai pojan, Otto von Habsburgin. Aikuistuttuaan Otosta tuli saksalainen europarlamentaarikko, joka jatkoi Habsburgien ikiaikaista perinnettä olemalla isiensä lailla kiukkuinen seniili komentelija.

Itävalta-Unkari hajosi - tai pikemminkin hajotettiin - pian monarkian hajottua. Itävallasta tuli tynkä-Itävalta, joka bailasi Kansainliiton lainarahalla 15 miljoonan ihmisen alueiden menetyksen kunniaksi. Unkarista tuli Japani, kunnes japanilaiset käskivät heitä lopettamaan ja ryhtymään Unkariksi. Unkarilaiset ryhtyivät Bela Kúnin johdolla Neuvostoliitoksi, kunnes Lenin närkästyi ja käski heitä ryhtymään unkarilaisiksi. Tšekki ja Slovakia muodostivat Tšekkoslovakian, maailman ensimmäisen kakkapökäleen muotoisen valtion. Kroatia ja Bosnia tarttuivat Slobodan Miloševićin erikoistarjoukseen ja ovat siitä asti saaneet elää rauhassa.

[muokkaa] ...vai oliko sittenkään?

Pahaksi onneksi kaikesta etnisestä sekasotkustaan huolimatta Itävalta-Unkari oli ollut taloudellisesti hyvin yhtenäinen alue, ja maa oli ollut vauras, koska bisnes oli luistanut hyvin maan sisällä, ja rautateilläkin oli ollut kaikkialla sama raideleveys. Rahalla ei ehkä ole isänmaata, mutta sillä ei ole myöskään äidinkieltä eikä etnistä identiteettiä, ja kun Itävalta-Unkari sitten ensimmäisen maailmansodan jälkeen paloiteltiin, jokaisesta vastaitsenäistyneestä maasta tuli köyhempi kuin mitä ne olivat olleet osana keisarikuntaa. Kannattiko? Ja jokaisesta maasta tuli, Tšekkoslovakiaa lukuunottamatta, jonkinasteinen diktatuuri - tšekkoslovakialaisilla oli liian kiire päästä juomaan olutta sodan jälkeen kello kuudeksi U Kalichaan. Niinpä ne olivat vielä pahempia persläpiä kuin Frans Joosefin alaisina. Kannattiko?

Vaikka kaikki keisarikunnan muodostaneet maat ovat nykyisin itsenäisiä (ai, ihanko totta?), niissä kuitenkin elää voimakas halu jälleen liittoutua yhteen uudeksi eurooppalaiseksi suurvallaksi. Tämän hankkeen nokkamieheksi on väitetty viimeisen keisarin Kaarle I:n poikaa Otto von Habsburgia, jonka pahat kielet väittävät perineen isältään muutakin kuin vain hassunmuotoisen nenän. von Habsburg itse kiistää, että hänellä olisi mitään imperiumipyyteitä mihinkään suuntaan. Mielenkiintoista kuitenkin, kaikki entiset Itävalta-Unkarin osavaltiot ovat nykyisin Euroopan unionin jäsenmaita. Onko tämä vain ihan pelkkää sattumaa?

[muokkaa] Kuuluisia itävaltaunkarilaisia

[muokkaa] Katso myös

Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruustiedot

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
tärkeitä
foorumi
Työkalut
Muilla kielillä