Imperfektionismi

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Imperfektionismi (lat imperfect, epätäydellinen) on elämänasenne, jossa eletään menneessä aikamuodossa erityisellä asenteella jolla viitataan lähimenneisyyteen tai menneeseen, mutta silti yhä keskeneräiseksi nähtävään toimintaan. Imperfektionismi eroaa perfektionismista siten, että perfektionismissa on lopullistamisen, lukkoonlyömisen ja täydellistymisen henki. Imperfektionistit sen sijaan kaipaavat vielä täydellistymistä tai viittaavat että asia oli ollut jo aikaisemmin valmis, mutta tämä tila on sittemmin turmeltunut.

Imperfektionismin asenteen erottaa siksi esimerkiksi seuraavissa lauseissa "Olin täällä ennen kuin sinä tulit" ja "Minäpäs tiesin, sinä et!" Ensimmäisessä lauseessa viitataan siihen että olemassaolo on jotain joka jatkuu yhä, mutta joka säilynyt pidempään. Jälkimmäisessä korostetaan että tieto on ollut muuttumattomana ja on yhä sanojalla, kun taas se, jolle kommentti on suunnattu on erehtynyt ja muuttanut mielensä totuuteen vasta myöhemmin. Molemmissa lauseissa lausuja vihjaa suurempaan elämänkokemukseen, joka tarkoittaa sitä että hän muistaa ne "vanhat hyvät ajat" jolloin asiat elettiin perfektionistisessa ajassa eikä imperfektionistisessa ajassa.

Imperfektionisti muistuttaa että "Jeesus oli ratsastanut Jerusalemiin dinosauruksella" aikana jolloin kaikki oli paremmin, elämä autenttisempaa ja parempaa. Aikana jolloin tieto oli täydellistä ja maailmankuva mitä parhain.
Usein imperfektionismissa onkin henkenä se, että maailma on joskus elänyt kulta -aikaa, josta on etäännytty, mutta joka on palaamassa takaisin. Usein imperfektionisti näkee itsellään ja oheisryhmällään olevan tässä palauttamis-muutostyössä keskeinen rooli. Näin imperfektionistiseen elämäntapaan kuuluvat myös myyttiset tarinat joissa kerrotaan esimerkiksi Karjalasta tai Paratiisista, joissa tämä aikaisempi täydellistyminen katsotaan tapahtuneen ja jonka ennallistamisesta imperfektionismissa on kysymys. Imperfektionismin suhde todellisuuteen onkin monisäikeistä optimismin ja pessimismin sekoitusta, jossa ollaan pessimistisiä maailman muutoksista mutta optimistisia siitä että maailma muuttuu paremmaksi. Tämä optimismin ja pessimismin suhde kulminoituu imperfektionismissa olevaan maailmanlopun henkeen, jossa maailmantuhon ja katastrofien ajatellaan olevan lähellä ja tämän nähdään olevan erittäin mukava ja positiivinen asia, koska se pakottaa maailman täydellistymään. Näin tulevaisuus matkaa katastrofin siivillä menneisyyteen ja imperfektionisti osaakin siksi iloita mistä tahansa katastrofista ja ratkaisee tällä asenteella esimerkiksi pahan ongelman.

Suomen kulttuurin kohdalla imperfektionismi on kieliopillisesti läsnä, mutta ongelmallinen. Sillä Suomen kulttuuri on hylännyt Kalevalalaisen metsänhenkiperinteensä ja muuttunut maaksi jonka elämän keskeisimmät arvot ovat melko uutta lainaa ulkomailta ; Kulttuuriamme värittävät esimerkiksi maahantuodut kristillisyys, teollis-tieteellinen maailmankuva ja McDonalds. Sen sijaan latinassa, englannissa, ranskassa ja monessa muussa maassa joiden kulttuurilla on vankempi ja arvostetumpi ja arjessa läsnäolevampi historia pitävät imperfektionismia kulttuurissaan voimakkaammin. Siksi esimerkiksi kristillinen konservatiivinen oikeisto ja sen perhearvot niihin liittyvine imperfektisine asenteineen voivat tuntua Suomessa hieman vierailta, jopa omituisilta. Ja siksi imperfektisten maailmankuvien kielenkäytön ilmeneminen ja käyttäminen kielessä on Suomen kulttuurioloissa epämääräisempää ja epäkonsistentimpaa.

Katso myös