Hylje

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hynysellä on aina ollut se periaate, että pillu se on hylkeelläkin.”
~Sinkkonen MTV3-Chatissa


Hylje (älä sekoita mursuun) on tasaisesti lihonut keski-ikäinen mies, jonka ruumiinmuodossa ei pääsääntöisesti ole havaittavissa lihaksia, tai jonka ruumiinmuotojakaan ei enää ole pääsääntöisesti havaittavissa. Yleisväri on useimmiten harmaa, koska hylkeet liikkuvat vähissä vaatteissa vain kotioloissa ja sekin yleensä tapahtuu pimeällä.

Satunnaisesti hylkeitä voi tavata ns. hermostuneessa säikkytilassa Suomen eri uimahalleissa ennen sulkemisaikaa vanhoissa kauhtuneissa bermudahousuissa, tai vaihtoehtoisesti vanhan mallisessa ns. painiasussa

Hylje elokuvassa Hylje presidentti Bushin hovissa

Hylkeiden tärkein ravintoaine on olut ja erilaiset kotimaiset ja itämaiset leikkeleet ja makkarat. Vuorokausirytmi säätelee hylkeiden liikkumista ulkotiloissa, oluen ja leikkeleiden rinnalle lähdetään etsimään lisäravintoa noin kerran viikossa nakkikioskeilta. Normaali ravinto riittäisi hylkeelle aivan hyvin, joten tutkijat eivät ole pystyneet selvittämään, mistä johtuu tämä kerran viikossa tapahtuva vaellus, joka tapahtuu yleensä juuri lauantaisin, erittäin ärtyneessä tilassa. Tällöin kontaktia hylkeiden kanssa, tai minkäänlaista provosointia kannattaa välttää, sillä vihastuessaan hylje saattaa kömpelyydestään huolimatta olla hengenvaarallinen.

Omituista kyllä, mutta hylkeiden sukupuolivietti on myös korkeimmillaan samaisina lauantaipäivinä, jolloin hylkeet yrittävät saalistaa naaraita. Ilmiö on yleensä päinvastainen, eli naaraiden lataus on vahvasti negatiivinen.

Viikolla hylkeen voi tavata kotioloista sohvalta, johon se on muodostanut ns. levyn, eli eräänlaisen horrostilan - joka auttaa hyljettä käyttämään oluesta ja leikkeleistä saadun energian mahdollisimman säästeliäästi ja varastoivasti.

Hylkeestä, joka harrasta tietokoneita (mm. waretusta, ircciä ja doomin pelaamista) ja olutjuomia, käytetään nimitystä saimaannorppa. Nämä ovat normaaleja hylkeitä hitaimpia ja rasvaisimpia. Saimaannorppien tehtävänä on suojata muita hylkeitä merileijonien, merikarhujen, merisusien, meripeikkojen ja poliisien hyökkäyksiltä. Kuin luonnostaan nämä lihavat hylkeet jäävät pakenemistilanteessa muista jälkeen, jolloin hyökkääjä käy niiden kimppuun jättäen pakoon hyllyvän lauman hetkeksi rauhaan. Saimaannorpalla on myös tavallista paksumpi rasvakerros, joka mahdollistaa sen, että hyökkääjä ei saa revittyä irti muuta kuin palan rasvaista nahkaa ja hylkeen elintärkeät elimet jäävät täysin koskemattomiksi. Tällöin saimaannorppa itse pääsee pakenemaan.

Historia[muokkaa]

Hylkeitä on metsästetty Suomen rannikoilla kivikaudesta asti. Hylkeistä on saatu nahkaa, lihaa ja traania, joka oli merkittävä kauppatavara. Traani eli hylkeenrasva oli keskiajalla ja siitä eteenpäin aikansa yleisvoiteluaine, jota myytiin kaikkialla Keski-Euroopasta Kauko-Itään.

Hylkeenpyynti lisääntyi voimakkaasti keskiajalla (1200-l.). Metsästyksen huippukausi ajoittuu 1700-luvulle. Hylkeitä metsästettiin lähinnä talvisin niiden etsiessä olutta ja leikkeleitä lumen ja roudan alta. Hylkeet elivät jään ja avoveden rajalla, koska näille alueille oli keskittynyt kauppapaikkoja ja basaareita, joten pyyntialue siirtyi jäärajan mukana. Vanhimmat pyyntivälineet olivat hyljekeihäs, lihatuotteet, oluet ja harppuuna. Uudempana aikana hylkeitä on metsästetty mm. ampumalla ja makeilevalla puhetyylillä.

Vuonna 1970 hylje rauhoitettiin.

Aivan viime aikoina on jälleen vaadittu hylkeenpyynnin sallimista. Kebabyrittäjät näkevät hylkeiden rauhoittamisen myötä kasvaneet kannat uhkana heidän elinkeinolleen. Lakiehdotuksen aloittamisesta on ollut puhetta.