Hikisitaatit:Daniil Harms

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tämä sivu on osa hikisitaattikokoelmaa.

Daniil Ivanovitš Juvatšov (s. 30. joulukuuta 1906, k. 2. helmikuuta 1942), taiteilijanimeltään Daniil Harms (suom. Daniil Harmit) oli neuvostoliittolainen, sekä juurikin siitä syystä täysin absurdi kirjailija. Harmsin sitaatit sisältävät itsessään juuri sitä absurdiutta, mitä hänn teoksensakin sisältävät.

  • ”Itse olet varis!”
Harmsin paras argumentti, jolla hän on voittanut monet filosofiset väittelyt.
  • ”Kun näen ihmisen tulevan vastaan, mieleni tekee vetäistä häntä nyrkillä naamaan. Ihmisen naamaa on niin ihana hakata!”
Harms on pohjimmiltaan ihan kiva setä...
  • ”Unohdin yhtäkkiä kumpi tulee ensin, 7 vai 8.”
Koulunpenkki kutsuu sinua, Daniil!
  • ”Asetuin makaamaan, luultavasti. Ja sillä hetkellä valtava rauha pysäytti minun sydämeni.”
Harmsin viimeiset sanat.
  • ”Jänikset joivat mustetta ja söivät pieniä punajuuria.”
Harms lemmikkikaneistaan.
  • ”Lukija, syvenny tähän satuun niin tunnet olosi oudon levottomaksi.”
Harmsin tarinoiden yhteinen epilogi.
  • ”Äh! Olisin kirjoittanut enemmänkin, mutta mustepullo katosi yhtäkkiä jonnekin!”
Tähän Harmsin ensimmäinen teos päättyikin, ja hyvä niin.