Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
11. luukku


Olen Brille Päkiölä, ja olen parhaita alallani. Ammattikuntamme on pieni ja töitä on vain kausiluontoisesti, mutta uskallan silti sanoa olevani yksi parhaista ja tasokkaimmista. Uskon, että suosioni ja arvostukseni perustuvat siihen, että teen työni tyylikkäästi ja asiakkaan yksilöllisyyttä kunnioittaen. Monihan tyytyy yksinkertaisesti sotkemaan lahjat tai kaatamaan kuusen. Onhan sellaisellekin sijansa ja varmasti myös tilaus, mutta itse näen, että joulunpilaajien ammattikunnan tulevaisuus on hienovaraisuudessa, siinä, että vältetään turhan ilmeistä konkretiaa.

Joulunpilaajan hommissa oppii hyvin nopeasti sen, että vähemmän on enemmän. On todella helppoa pilata joulu tekemällä jotain isoa ja mukamas repäisevää, kuten nakkaamalla kuusi ikkunan läpi pihalle, polkemalla rosolli jalkoihinsa ja tunkemalla kinkku WC-pönttöön. Kuka tahansa pystyy siihen. Haluan korostaa, että ymmärrän tämän lähestymistavan: joulunpilaajahan tilataan sen takia, ettei kukaan jouluseurueesta saisi taas minkään möhläyksen takia kontolleen sitä tietoa, että on pilannut joulun. Ja jotkut seurueet ja jotkut ihmiset ovat alttiimpia tekemään sellaisia möhläyksiä ja tyhmyyksiä, ja siksi ilmeisin toimintatapa ulkopuoliselle ammattijoulunpilaajalle tottakai on tehdä jotain niin isoa, että se varmasti jää kaikille mieleen päällimmäisenä joulunpilaajana, jolloin asiakkaan seurueen jäsenet ovat turvassa, vaikka tekisivät melkein mitä tahansa ei-rangaistavaa.

Mutta kuten sanoin, minä toimin toisella tavalla. Olen tietysti hintavampi, mutta minun joulunpilaustuotteeni rakentuukin tyylikkään ytimekkyyden ja hienovaraisen asiakaslähtöisyyden varaan. En mielelläni paljastele ammattisalaisuuksia, mutta esimerkin vuoksi kerron nyt, mitä tein viime jouluna erään perheen luona, joka minut oli tilannut. Selvitän etukäteen mahdollisimman tarkkaan, millaisia ihmisiä joulunviettoon on kerääntynyt. Tässä tapauksessa kyseessä oli tämä melko tavallinen kolmen sukupolven jouluaatto aterioineen sun muineen. Hyvin toimeentulevaa keskiluokkaa, lapsia kolme, joista vanhin 17-vuotias. Isovanhemmat ja näiden jälkeläiset perheineen siis kyseessä, hyvin tavallinen keikka mukavalla omakotialueella.

Ajoitin saapumiseni siihen, että jouluateria oli juuli pääsemässä vauhtiin. Perhe oli siirtymässä kinkkuun, kun saavuin ovelle, pukeutuneena tähän tavalliseen mustaan pukuuni. Kun minut oli laskettu sisään, etenin suoraan ruokasaliin ja odotin, että oven avannut perheen pää istuutui paikalleen. Seisoin hetken hiljaa herkuilla katetun pöydän ääressä, katsoin jokaista vuoron perään silmiin – pidän kunnia-asianani, että huomioin jokaisen joulunviettäjän. Sitten selvitin napakasti kurkkuani ja lausuin hitaasti ja selkeäsi: "Hitlerin sykähtelevä erektio." Sitten käännyin kannoillani ja marssin ulos.

Tällainen toimii niin hienosti sen varassa, että se antaa jokaiselle hyvin yksilöllisen kiusaantuneisuuden tunteen, jota on erittäin vaikea karistaa pois koko joulunpyhien aikana. Se ei ole brutaalia, vaan hienovaraista. Jokainen pöytäseurueen jäsen joutuu sen jälkeen viettämään joulua sen tosiasian kanssa, että joulupöydässä kävi tuntematon mies, joka puhui Adolf Hitlerin siittimestä. Joka kerta kun he katsovat toisiaan, se palaa heidän mieliinsä. Sitä ei voi unohtaa, ja sen ohittaminen on itse asiassa vaikeampaa kuin mikään aineellinen hävitys, joka saattaa epäonnistua siksi, että se voi viedä ajatukset joulun varsinaiseen sanomaan ja yhdessäoloon sekä rakkaiden ihmisten merkitykseen. Minun metodini sen sijaan toimii juuri paikalla olevien lähimmäisten kautta. Se on sosiaalista eikä materiaalisen tuhoavaa. Siksi se on niin tehokasta. Tuo mainitsemani perhe sitten vielä jälkikäteen kiittelikin, että heidän joulunsa oli käyntini jälkeen kyllä ihan pilalla. Tietysti hyvä palaute rohkaisee jatkamaan.

Kiitos mielenkiinnosta, nyt tämän haastattelun pitäisi olla tässä: pitää jatkaa seuraavalle keikalle. Hyvää joulua kuule sinulle!


Kirjoittanut Napoleon vuonna 2011