Hikinews:Valtionkirkossa vainotaan naispappia

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tämä sivu on osa Hikinews-palvelua.

27. helmikuuta 2013

Piispa Rinkiläinen, vanhoillismoderni baskeripääpappi, "On huolestuttavaa miten suvaitsevaisuuden kirkossamme unohdetaan niiden suvaitseminen, jotka eivät kaikkea suvaitse. Naispappeuden vastustajat ovat kirkon sorretuin marginaali. Montaa marginaalia puolustaneena en olisi koskaan voinut kuvitella, millaisena ongelmajätteenä nämä kirkosta huolissaan olevat ja sitä sydämessään rakastavat nähdään."

Pirkko Jalovaara kohtasi Luterilaisen kirkon piispojen vanhakantaisuuden ajaessaan omia moderneja näkemyksiään demoneista ja sairaanhoidosta. Käytännössä kritiikki tarkoittaa että piispat haluavat että naispappeutta vastustavat järjestöt voisivat toimia kirkon sisällä. Tätä kutsutaan rakentavaksi hengeksi.

Siinä missä naispappeutta ja suvaitsemattomuutta on ajanut Jari Rankinen, SLEY:n läntisen alueen aluejohtaja, on tällä kertaa löydetty suvaitsemattomuutta arkkipiispa Kari Mäkisestä joka ilmoitti että Pirkko Jalovaaran kannattaisi olla hyvin varovainen. Ajatuksena on ollut luoda eriytettyjä tilaisuuksia ja työjärjestelyjä jossa naispappeuteen torjuvasti suhtautuvat voivat osallistua hyvin omintunnoin kirkossakäymiseen.

Ratkaisuksi on ehdotettu ja suositeltu samanlaista erittäin joustavaa omantunnonsuojelujärjestelmää jonka vanhoilliset ovat tehneet homoseksuaalejen kanssa. Eli se, että kun homojen naimisiinmeno haittaa jonkun vakaumusta, eriytetään erillinen tila ja työvoima homojen aviosäädynmuutokseen kirkon ulkopuolelle.

Suvaitsevat piirit korostavat että Pirkko Jalovaaraan on kohdistunut sovinistinen ja vanhoillinen vaino. Heidän mukaansa Jalovaaran kohtelussa kyseessä on noitavaino. "Tämä näyttää aivan noitavainolta" sanoi eräs haastateltavamme ja toinen kysyi retorisemmin "Miksi Jalovaaran kohtelu tuo mieleen noitavainot" Koska he eivät väitä että Jalovaara vainoaisi ketään, on selvää että he tarkoittavat nimenomaan sitä että Pirkko Jalovaara on noita, joka siis harjoittaa noituutta kirkossa. Vaino taas on sitä että kirkko ei kovin hyvin suvaitse tätä tiloissaan.

Noitavainot ovat hyvin vanhoillinen noitienkäsittelytapa. Sitä kannattavat vain paatuneimmat fundamentalistit, eikä kukaan halua sellaiseksi tunnustautua, ainakaan mediassa. Modernissa kirkossa noitia käsitellään mieluummin niin että heistä puhutaan uushengellisinä. Heidän hengellisyytensä joka kertoo että uskonnolla ja uskolla on merkitystä. Eli siinä missä heidät ennen nähtiin ongelmana ja kirkosta pois ajautumisena, heitä pidetään nykyään perusteluina sille että kirkko on yhä erityisen tarpeellinen. Modernissa moniarvoisessa maailmassa heidät enemmänkin halutaan kirkkoon, kenties jopa naispapeiksi.

Lähteet[muokkaa]