Hikinews:Essee: Lenin arvostaisi fiksuja suomalaisia, kuten minua

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tämä sivu on osa Hikinews-palvelua.

2. marraskuuta 2017

Star.svg
Tämä on laatu-uutinen, jonka kirjoittaja todennäköisesti parhaillaan kiillottelee Pulitzeriaan.
HIKINEWS-"ESSEE"
Mielistina Tykönen, Hikinewsin feature- ja lässytystoimitus

Raahasimme Leninin patsasta ympäri maata osoittaaksemme hänen lähtemättömän vaikutuksensa tämän maan ihmisiin, heidän tuntoihinsa, heidän arvoihinsa. Hyviin, fiksuihin ihmisiin. Kohtaamisen hengessä.

On aika tehdä uusi vallankumous. Leninin lokakuun vallankumouksesta on jo sata vuotta, mutta eihän maailma ole valmiiksi tullut. Minulla ei ole tullut valmiiksi mitään, ei edes kunnollisia ajatuksia, mutta ajattelin silti nyt julkaista edes jotain.

On aika palata juurille. Kaivaa opit esiin. Katsoa, mitä todellinen marxismi-leninismi, todellinen kommunismi on. En tee tätä lukemalla Leninin omia teoksia tai historiantutkijoiden selvityksiä, vaan paneudun luotettavimpiin ja ajassamme läsnä oleviin lähteisiin, Pohjois-Korean seitsenvuotissuunnitelmiin ja Twitterissä aktiivisten tunnustuksellisten kommunistien punnittuihin näkemyksiin. Tulokset yllättivät minut. Leniniä ja kommunismia on moitittu paljosta, jopa julistettu epäonnistuneiksi, mutta kun paneuduin kuvaamallani tavalla perusteisiin, huomasin, että lopulta melkein kaikki nykyajan hyvät asiat kumpuavat Leninin ajattelusta. Alkuperä on vain päästetty unohtumaan. Leninismi onkin koodattu syvillä juurikoodeilla peruuttamattomaan ja muuksi muuttumattomaan kansalliseen olemukseemme, aivan kuin Korean demokraattisen tasavallan työväenpuolue on tehnyt tahollaan.

Kuka enää muistaa, mitä Lenin oikeasti opetti? Mitä hän olisi, seksikkään aiheen ottaaksemme, ajatellut nyt suunnitelluista tiedustelulaeista? Hän ei hyväksyisi niitä lainkaan.

Marxismi-leninismin tunnuspiirteet on helppo löytää lokakuun vallankumouksen vuosipäivän merkeissä Korean demokraattisen kansantasavallan mediassa julkaistuista kirjoituksista ja artikkeleista. Kätevin lähde leninistiseen ajatteluun nykyaikana lienee Korean työväenpuolueen oma juhlakirja, jonka nimi on Rauhan ja vaurauden horisontit – Uuden aamunkoiton Juche.

Sitä lukiessa ihan hämmästyy. Että tällaista kommunismi onkin. Miksi näitä asioita ei tuoda enemmän esiin: yleisen koulutuksen arvostusta, yhteisöllisen voimistelun merkitystä, toverillista tasa-arvoa, Paektu-vuorella syntymistä (toisin kuin melkein kaikissa muissa yhteiskuntajärjestelmissä), omavaraisuuden tärkeyttä, golf-kulttuuria, joka on maailman huippuluokkaa – ja julkista terveydenhuoltoa?

Siis jopa terveydenhuolto on saanut alkunsa Leninistä. Leninin aloitteesta organisoitiin esimerkiksi Petrogradin neuvoston terveydenhuoltokomitea. Ja miksi? Koska Lenin ymmärsi, että terveyspolitiikka on tärkeä osa yhteiskuntaa.

Kuulostaa aivan suomalaiselta hyvinvointivaltiolta. Meillähän terveydenhuolto on otsikoissa jatkuvasti, ja kansalaisten terveystarpeet ovat usein päätöksenteon keskiössä. Usein ajatellaan, että leninistinen kommunismi on byrokraattista ja vieraannuttavaa. Mutta kun syventyy Pjongjangin kansainvälisen Juche-instituutin ja Songun-akatemian julkaisemaan kahteen pamflettiin, paljastuukin todellisen leninismin syvärakenne: Kim Il-sungin leninistisen ajattelun ytimessä onkin yksilö ja hänen pärjäämisensä sekä omatoimisuutensa vallankumouksen ja suuren sosialistisen isänmaan rakentamisen yhteisessä ponnistuksessa.

Miten tuttu ajatus. Sitä ei tosin usein nosteta esiin, vaan Pohjois-Korea näyttäytyy uutisissa usein vain kriisien kautta. Juche kuitenkin osoittaa, että leninismi istuu syvällä suomalaisessa sielussa, jota pidän täysin todellisena kansanluonteena, jota ei voi paeta kukaan eikä mikään. Itse pärjääminen. Yhteisöllisyys. Vastuunkanto. Mitään näistä ei meillä olisi ilman Leniniä.

Avataanpa asiaa lisää seuraavassa kappaleessa, joka alkaa heti tämän tekstin alapuolelta.

Hyvinvointivaltion synty on usein liitetty sotienjälkeiseen jälleenrakennukseen. Eli juuri siihen aikakauteen ja historian vaiheeseen, kun Suomesta ei vaaran vuosien jälkeen tullutkaan kommunistista. Mutta, mutta.

Mutta, mutta, mutta.

Mutta. Mutta virkkeiden muodostaminen on vaikeaa.

Suomen suurin rajanaapuri oli leninistinen Neuvostoliitto. Tämä ei voi olla sattumaa.

Uudistuksia ei kannateta, jos ne eivät tunnu hyviltä. Tämä oivallus auttoi minua eteenpäin esseistisessä pohdiskelussani. Jo tämä ajatus luo hyvän arvopohjan hyvinvointivaltiolle.

Meillä on luotettu valtioon. Neuvostoliitossa valtioon taas ei saanut olla luottamatta. Molemmat luottamuksen muotoja, melkein samaa, kun sitä riittävän kännipäissään miettii. Muualla asiat ovat jopa toisin. Eipä ole tullut ikinä mieleen, että tässä asiassa joku ajattelee ihan toisin. Eipä ole tullut otettua selvää tai pidettyä silmiä auki ikinä. Tunnen olevani aika hyvä esseisti, sillä esseistiikka on oivaltamista, ja oivalluksia tulee helpommin, jos ei ole ikinä aiemmin ajatellut mitään asioita tai tajunnut, että kaikki eivät ole tismalleen samanlaisia kuin minä. Vain fiksut ihmiset. Fiksut suomalaiset ovat samanlaisia kuin minä.

Leninhän itse sortui vanhoilla päivillään, jo ikävästi sairaana, terroriin ja hirmutekoihin. Sattuhan sitä. Niillä ei ole enää merkitystä, koska ajat ovat toiset, ja koska minun olisi henkilökohtaisesti vaikeata kiinnittää itse itselleni määrittelemääni hyvän ihmisen identiteettiäni hirvittäviin väkivallantekoihin.

Yksi äänekkäimmistä leniniläisyyden harhaopeista on menševikkiläisyys eli niin sanottu sosialidemokratia. Siitä on lähtöisin esimerkiksi SDP. Se on rantautunut tänne Saksasta. Sieltä ovat tänne valuneet myös noskelaisuus ja natsismi. Sosialidemokraattien tapana on käydä keskustelua siitä, miten työväenluokan asemaa voidaan parantaa ilman vallankumousta, proletariaatin diktatuuria ja kommunismia. Lapsi ajattelee niin. Koira, transvestiittipaavi ja luokkavihollistäikin oppii sen. Sosialidemokratiaan kuuluu myös keskuskomitean päätösten kritisoiminen ja tannerilaisuus. Eikö se ole epäsosialistista? Historian lainalaisuudet vaikuttavat kaikkiin.

Entäs maolaisuus? Sehän taas muistuttaa jotain muuta, josta en pidä. Mutta, mutta. Eteenpäin. Nyt seuraavaksi. Uusi kappale.

Jokaisella cis-leniniläsiellä eli henkilöllä, joka on kuin kotonaan vallankumouksen kaaderissa, on ikuinen paikka stahanovilaisten sankarien rinnalla kotipuolueessaan. Se on ihmiselle sydämenasia, aivan kuin isänmaan jakamaton ja voittoisa ykseys jokaiselle korealaiselle työläiselle ja maanviljelijälle.

Kommunismi ja leninismi ovat maailmanlaajuisesti romahtaneet, se on totta. Onko leninismi siis epäonnistunut – vai onko romahtaminen peräti onnistumisen merkki? Niinkin voisi ajatella, jos on yhtä halukas takertumaan huonon ajattelun somiin ja pörröisiin takkuihin kuin minä.

Suomen kansa on fiksua, koska samaistan sen itseeni, ja minähän olen todella fiksu ja mukava ihminen. Niin ovat sanoneet kaikki ihmiset, joilta kärtän asiaa jatkuvasti. Itse asiassa ehkä fiksun, tavallisen suomalaisen kansan harjoittamasta nykypäivän kommunismista voi nähdä, ettei Lenin ole mihinkään kadonnut. Näinkin voi nähdä. Juuri näin. Hys, hys, kultapieni. Pikemminkin leninismi on toteutunut.

Meidän ihan tavallinen suomalainen kansamme, jonka persoonatonta ideaa yritän nyt tavoitella ja nuoleskella, on niin fiksua ja vaatimatonta, että juchen periaatteet ovat menneet jonnekin syvälle. Todella syvälle. Tämä näkyy esimerkiksi diginatiivien nuortemme suhtautumisessa maakuntauudistukseen, joka onkin aika ikävä. Nuoremme tietävät sen. Aikanaan toveri Kim Jong-unkin oli diginatiivi, tai vähintäänkin pyhän vuoren natiivi. Startup-kulttuurin omavaraisuus ja Airbnb ovat täynnä juchelaista omavaraisuutta, joka polveutuu suoraan Leninin ajatuksista, kuten olen kahden KCNA:n pääkirjoituksen perusteella selvittänyt.

Tällaisia syvällisyyksiä ei välttämättä tule ajatelleeksi ennen kuin havahtuu ymmärtämään kulttuurinsa ja koko maailman syvärakenteen jotain vitun sunnuntaipakinaa varten.

Tärkeintä kuitenkin on, että olen taas voinut asemoida itseni valtavan fiksuun enemmistöön ja ylpeillä sillä ties miten monen helvetin palstan edestä. Oikeastaan tämä on paljon mukavampaa kuin oikea journalismi.


Artikkelia varten on hankittu tietoa Korean työväenpuolueen Juche-tutkimuskeskuksesta ja keskusteltu useiden leninistien kanssa. Artikkelia varten ei ole luettu Leniniä. Artikkelin tuotannossa ei ole vahingoitettu eläimiä eikä rasitettu kenenkään aivoja.

Ensi viikolla: Oidipus jakamistaloudessa, eli miten psykoanalyysi ja vain psykoanalyysi loi koko Suomen, suomalaisuuden ja kaiken muunkin – varhaiseläkekypsän toimittajamme syväluotaava essee.

Samalta kirjoittajalta myös: Nämä virret saavat kissani itkemään, ja se on ihana asia

Katso myös[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]