Hikikirjasto:Levyarvosteluja

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä kirja on lainattu Hikikirjastosta.
myöhästymismaksut ovat tähän mennessä jo 210,40 euroa ja kasvavat koko ajan.
Star.svg
Tämä artikkeli on kouluesimerkki siitä, miltä hyvä sivu voi näyttää. Älä käytä luovuuttasi, tee vain tasan niin kuin tämänkin artikkelin kirjoittaja on tehnyt.

Tämä hikikirja sisältää ammattilaisten tekemiä arviointeja levyistä. Sekalaisessa järjestyksessä, sillä kriitikkomme eivät taida aakkosjärjestystä.

Levyt ovat arvostelleet Hikipedian omat asiantuntijat, ellei arvion lopussa muuta sanota. Ne joissa sanotaan, ne ovat aitoja ne.

Albumiarviot[muokkaa]

Joku tietty viisivuotisperiodi[muokkaa]

Lähes kaikki silloin tehty kultaa, mitä vastoin kaikkina muina aikoina kaikkien musisoima matsku on paskaa.

Arvio: Kokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.png

Pink Floyd: The Dark Side of the Moon[muokkaa]

Miten tätä ikivihreää voisi kehua ensinnäkin tavalla, jolla sitä ei ole kehuttu, ja ennen muuta kuinka sitä voisi kehua tarpeeksi paljon? Ehdottomasti Pink Floydin paras, ajaton mestariteos, josta kannattaa omistaa viisikymmentä miksausta, jotta ne jumalattoman hienot soundit tulevat kunnolla esiin. Sitä paitsi tämä on toiminut niin monen pariskunnan kutumusiikkina, että ei voi olla huono. Ja kuunnelkaa ennen kaikkea noita tehosteita! Mahtava levy! Hyvät soundit! Erikoistehosteita! Ja jos joku pitää levyä löysänä, sekoiluna, soundikeskeisenä tms., kuunnelkaapa "Money". Laskekaa huviksenne – siihen voi mennä hetki, mutta laskekaa – montako iskua tahdissa on. Se ei mene tasaisesti! Itse asiassa tämä jättihitti on seitsenjakoinen. Jos se ei ole mullistavaa, en tiedä mikä on.

Arvio: Kokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.png

Pink Floyd: Ummagumma[muokkaa]

Tää taitaa olla nyt just tämän levyn kansi tai jotakin.

Ihan täyttä paskaa. Eivät tajunneet vielä tällöin yhtään mitään, eivät osanneet tehdä hittejä. Tätä seuraava Atom Heart Motherkin oli sekin pelkkää tekotaiteellista kokeilua. No, onhan tässä yksi tai kaksi ihan menevää biisiä, silti ihan täyttä sontaa.

Arvio: Puolikas tähti.png

Pink Floyd: The Piper at the Gates of Dawn[muokkaa]

Syd Barrett oli nero. Ei ole Pink Floyd saanut mitään oikeaa aikaiseksi hänen jälkeensä. Ei osaa nykyään kukaan tehdä tällaisia biisejä. Barrett oli niin upea, ettei tehnyt yhtään hittiä ja käytti niin paljon LSD:tä, että vajosi psykoosiin. Ja, kelatkaa, siitä huolimatta tällä levyllä on ääniä, jotka todistavat hänen kyenneen tarttumaan kitaraan tuossa tilassaan! Uskomaton muusikko, ei voi muuta sanoa. Tosisöpö koiranpentukatse oli hänellä myös.

Arvio: Kokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.png

Britney Spears: Circus[muokkaa]

Miten voikin ihminen olla niin nolo, julkisuudenkipeä ääliö kuin Britney varsinkin nykyään – ja läski! Britney Spears on last season. Vaikkakin tämä hittibiisi "Womanizer" on hyvä kappale, onhan se soinut radiossakin. Ja The Voice on näyttänyt sen musavideota.

Arvio: Kokonainen tähti.png

Beyoncé (Knowles) Dangerously in Love[muokkaa]

Tämä levy on ehdottomasti artistinsa näköinen. Ja artisti on tämän levyn näköinen. Molemmat ovat ohuita ja kiiltäviä, Molemmissa on reikä keskellä, ja ilman tätä reikää molemmat lakkaavat toimimasta. Reiästä pyörittämällä molemmista lähtee ääniä. Voisinpa kuulla tätä livenä, uudestaan ja uudestaan. Aah.

Arvio: Kokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.png

Tea Hiilloste: Tytöt tykkää[muokkaa]

Tea Hiillosteen vallan mainio hittibiisi "Tytöt tykkää" on nyt poikinut kokonaisen albumin. Hauskaa menoa, jossa on kekseliäästi kasarisaundeja, joita ei ole joka hitissä ainakaan tänä vuonna, sikäli kun ekstaasin ja spiidin huokoistamat aivoni nyt toimivat. Tämä albumi sopii lenkkimusiikiksi, kyllä tätä kuunnellessa vallan jalat nousee! Ansaitsee ehdottomasti täydet pisteet.

Arvio: Kokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.png

Nightwish: Dark Passion Play[muokkaa]

Dark Passion Playllä on vielä enemmän orkestereita, paisuttelua ja pitkiä biisejä kuin sen edeltäjällä Oncella. Tuomas Holopaisen taito mestarillisiin sävellyksiin on nähtävissä siitäkin, kuinka monta osaa kappaleessa "The Poet and the Pendulum" on, kuinka pitkä se on, kuinka paljon rahaa siihen on käytetty sekä siitä, että siinä soittaa ihan helvetin iso määrä ihmisiä. Lisäksi koko kappale on esimerkillisesti muodostettu eeppinen ja elokuvallinen kokonaisuus, ja elokuvamusiikki on uskomattoman suurta ja dramaattista. Tämä levy on kyllä eräs suomalaisen musiikin merkkiteoksista. Sen valmistus on tullut kalliimmaksi kuin minkään muun suomalaisen levyn valmistus aiemmin.

Arvio: Kokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngPuolikas tähti.png

Paleface: Helsinki – Shangri-La[muokkaa]

Klassikko jo syntyessään! Laululiike ei ole kuollut! Suomi-räp ei kaivannut orastavalla kultakaudellaan mitään niin kuin sanomaa. Liikaa ei sanomaa voi olla ihmisellä, vaikkei aina happea asiaähkyn vuoksi saisikaan. Kerrankin räppäri, joka ei kosiskele yleisöään kaikilla mahdollisilla halpamaisilla konsteilla, vaan joka osoittaa asiansa ajatteleville ihmisille! Todella hyvä ja freeshi. Ärsyyntykäähän oikeistopopulistit tästä hampaattomasta molottajasta. Njähä.

Arvio: Kokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.png

Rush: Snakes & arrows[muokkaa]

Ikääntynyt progedinosaurus Rush on tehnyt levyllisen hyviä ja kypsiä sävellyksiä, jotka on soitettukin millintarkkaan. Joku voi valittaa, että jokaisen sointuvaihdoksen arvaa etukäteen ja soundeja on hiottu liian hyviksi unohtaen varsinaisen sisällön, mutta ei kai kukaan oikeasti arvaamatonta rosoa kaipaa? Bändi on uudistunut: dynamiikkaa ja svengiä on jopa vähemmän kuin 1970-luvun levyillään. Onnistunut levy.

Arvio: Kokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngPuolikas tähti.png

Jope Ruonansuu: Tanssii läskien kanssa[muokkaa]

Suomalaisen junttihuumorimusiikin tuttu ja turvallinen kuningas ja loistava imitaattori Jope Ruonansuu on jälleen pyöräyttänyt levyllisen mukavan populaaria huumoriaan. Uusia ideoita ei huumorissa tarvita, sillä kaikki odottavat Jopelta samaa vanhaa. Ja samaa vanhaahan Jope tekee totuttuun tyyliinsä. Näitä kuolemattomia lentäviä lauseita kelpaa yhä toistella yläasteen välituntipihalla. Jope osoittaa levyllään, että huumori voi olla hyvää, oli se sitten kuinka väsynyttä tahansa.

Arvio: Kokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.png

Lady Gaga: The Fame[muokkaa]

Siis Lady GaGa on niiiin hot. Siis vitsi niitä aurinkolasei ja kaikkee. Siis niin paljon parempi kun joku Britney Spears.

Arvio: Siis kuus tähtee.

YUP: Turpasauna-EP[muokkaa]

Paska levy. Suomen turhin bändi.

    – Idiootti-lehti 1990 [1]

YUP: Leppymättömät[muokkaa]

Lähes puolentoista vuosikymmenen ikään ehtinyt YUP jatkaa Oudosta elämästä alkanutta heikkojen levyjen sarjaa valitettavan johdonmukaisesti. Ei vieläkään keskittymishäiriöis-maanista rähjäämistä, kuten Toppatakkeja ja Toledon terästä -neronleimauksella. Ei niin biisin biisissä. Eikö siellä tajuta, että uuden muotokielen keksittyään olisi varsin pätevää pysyä siinä? Sitä paitsi täällähän oli jotain balladiakin, ja YUP nyt vaan on väärä yhtye tekemään balladeja. Ryhmällä ei ole sitä jotakin, jota balladin tekemiseen vaaditaan ja josta en osaa sen paremmin neuvoa kun en tykkää kenenkään tekemistä balladeista. Karvas kokemus fanille (joka kuitenkin levyn ostat, sen tiedän – otan vilpitöntä osaa). Esteettistä roskaa, sitä tämä albumi on.

Arvio: Kokonainen tähti.pngKokonainen tähti.png

King Crimson: The ConstruKction of Light[muokkaa]

Neljännelle vuosikymmenelleen viime vuonna ehtineen King Crimsonin suitset ovat edelleen tiukasti Robert Frippin käsissä, tietysti, nyttemmin vain ohjailuperiaatteeksi on tainnut alkaa muodostua kaupallinen opportunismi. Jo parin vuoden takainen The ProjeKcts -boksi, jonka neljällä levyllä soittaa vain King Crimsonin jäseniä, mutta enimmillään neljä kuudesta yhdessä projeKctissa, tuskin olisi myynyt niinkään hyvin kuin myi, ellei sitä olisi julkaistu King Crimsonin nimellä.

The ConstruKction of Light menee valitettavasti laajemmassa vertailussa Kuninkaan tuotannon häntäpäille. Eikö siellä tajuta, että Crimso-moottorin polttoaineena ovat aina toimineet radikaalit tyylin muutokset? Albumi kierrättelee vanhoja ideoita ad nauseam. Kyse lienee tietyntyyppisestä postmodernismista, jossa leikitellään kuulijan kanssa hänen tunnistaessaan viittauksia aiempiin sävellyksiin. Samoja asteikkoja, sointuja ja sovitusratkaisuja nimittäin kuulin sieltä. Tuskin oli rytmiikassa ihmeempiä, vaikken kyllä osannut laskea mukana. Se selittynee sillä, etten paljoa ehtinyt opettelemaan sen ainoan kerran aikana, jonka tätä kesyä retronäyttöä jaksoin. Aiemmat levyt aina tupanneet avautumaan melko välittömästi.

Yhtyeestä ennen käsiteltyä onnetonta läystäkettä kaikonneet Bruford ja Tony Levin ovat omalta osaltaan julkaisseet materiaalia uudelta BLUE (Bruford Levin Upper Extremities) -projektiltaan. Se on täyttä rautaa ja se todistaa, että ei Crimsonia ilman Brufordia, se.

Arvio: Kokonainen tähti.pngKokonainen tähti.png

Rahantuloa ei voi estää! – Salkkaribiisejä[muokkaa]

Levy on lähinnä kokoelma Salatut elämät -televisiosarjan musiikkia eri yhtyeiden ja artistien esittäminä. Levyn kuuntelu on kuin istuisi sohvalla katsomassa tuota kyseistä televisiosarjaa; silkkaa orgasmia! On kuin olisit jälleen Pihlajakadulla tuttujen Ismon, Sepon, Sallan, Jarkon ja muiden luona. Salkkarit on niin olennainen osa suomalaista nuorisokulttuuria, että sen merkitystä ja arvoa ei voi kieltää. Erittäin mukavaa kuunneltavaa jo pelkästään tunnearvonsa vuoksi. Allekirjoita muuten tämä.

Arvio: Kokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.png

Massive Attack: Mezzanine[muokkaa]

On kyllä niin hieno levy että pitää kuunnella toistekin, kunhan joutaa. Hieno kansi ja jännät soundit.

Arvio: Kokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.png

Samuli Putro: Älä sammu aurinko[muokkaa]

Putrolla on huikea karisma ja mielenkiintoiset sanat. Kekseliäitä hittibiisejä.

Arvio: Kokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngPuolikas tähti.png

Herra Ylppö & Ihmiset: Luuranko[muokkaa]

Herra Ylpöllä on huikea karisma ja mielenkiintoiset sanat. Kekseliäitä hittibiisejä.

Arvio: Kokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngPuolikas tähti.png

STROM.ec: Divine Legions Beyond Psyche[muokkaa]

Kolmen vuoden hiljaiselon jälkeen STROM.ec tekee albumillaan Divine Legions Beyond Psyche vahvan paluun suomalaisen popmusiikin kirkkaimpaan kärkeen. Jo avausraita Helvetin Esikartano antaa kyytiä korvakäytäville, mutta vasta kakkosraita Security Council täräyttää toden teolla kuulijalta niin vaikut kuin tajutkin pois. Bändin monipuolinen ja laajaa kuulijakuntaa kosiskeleva linja jatkuu tälläkin albumilla ja lieneekin vain ajan kysymys, milloin levyn päätösraidan, Vitaalisen Olomuodon alkutahdit kuullaan häämarssina. Huikein kuunteluelämys sitten Jaakko Tepon parhaiden päivien. Tätä et halua missata.

Arvio: Kokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.png

Juice Leskinen: Kautta aikain[muokkaa]

Kyllä tässä on suomalaista musiikkia parhaimmillaan. Mieshän on nero lyyrikkona, eikä hänen mahtavuuttaan käy kiistäminen. Miten voisi edetä enää neroudessa siitä että keksii joka suomen kielen sanalle riimin! Ihan huippu on kyllä Leskinen. Kuolikin justiinsa. Muuten olisin antanut yhen tähen sellasen läskin tekemälle paskalle.

Arvio: Kokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.png

CMX: Dinosaurus Stereophonicus[muokkaa]

Aivan vitun uraauurtavaa. Kannatti sulkeutua studioon. Suomirockin uusi kulmakivi. Pursuu epätavallisia ideoita. En uskalla kuunnella yhtään 1970-luvulla tehtyä levyä.

Arvio: Kokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.png

CMX: Pedot[muokkaa]

Tutut maneerit toistuu, läpälää, kuultu on. Olen melkeinpä henkilökohtaisesti pettynyt, kun yhtye ei onnistunut Aionin jälkeen vastaamaan epärealistisiin odotuksiini. Aionilla löysivät aivan uuden progressiivisen suunnan, niin mikseivät tehneet taas niin sitten? Miten muka voi ilmaista mitään erottuvaa soittamalla levyn läpi nelijakoisesti ja ”perinteisellä” (lue: tylsällä) kappalerakenteella? Mielenkiinnottomat sanat, joita en ihan tajunnut. Kuuntelin puolella korvalla. Välityö, ma luulen.

Arvio: Kokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngPuolikas tähti.png

Räjäytti potin. Möh. Tosi nostalginen. Möhhöh.

Hurriganes: Roadrunner[muokkaa]

Merkitystä Suomi-rockille ei voi yliarvoida. Möh möh. Aitoa rock'n'rollia. Ison maailman saundit. Ikimuistoinen kansi. Klassikko, johon ei kyllästy. Ja jos kyllästyt, tulee turpaan. Möh.

Arvio: Kokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.png

Absoluuttinen Nollapiste: Neulainen Jerkunen[muokkaa]

Hehee siinä sanottiin "paikallinen nimikauhu"!

Arvio: Kokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.png

Charles-Valentin Alkan: Grande sonate "Les quatre âges"; Marc-André Hamelin, piano[muokkaa]

Charles-Valentin Alkanin (1813–1888) Les quatre âges on niin huikaisevan vaikea ja teknisesti lähes mahdoton ja sisältää sikäli harvinaisen diakriittisen merkin, että se on itsestään selvästi eräs pianokirjallisuuden suurimmista mestariteoksista. Vaikka Marc-André Hamelin onkin kanadanranskalainen ja vaikka hänellä onkin yhdistelmänimi, on hänen sinänsä sujuvaa tulkintaansa Hyperionin luonnollisena, joskin hieman kuivahkona äänityksenä silti pidettävä pettymyksenä. Hamelin soittaa liian vaivattomasti ja sujuvasti, ja myös hänen pedaalinkäyttönsä on pidemmän päälle ärsyttävän huomaamatonta. Hamelin varmaankin tarkoittaa hyvää, mutta tulee banalisoineeksi musiikin riisumalla siitä vaikeusaspektit ja keskittymällä sisältöön. Vaarana on, että satunnaiset taidemusiikin harrastajat voivat tämän takia eksyä Alkanin progressiivisen tonaaliteetin pariin. Lisäksi Hamelinin tempovalinta osassa 30 ans: Quasi-Faust on anteeksiantamattoman kelvoton. Kun säveltäjä on yksiselitteisesti kirjannut ohjeeksi assez vite, niin luulisi sitä pianistin noudattavan. Eikö Hamelin muka ymmärrä, miten ehdoton määre assez on? Mainitsen vielä arpeggiot, ettei maallikko voisi liian helposti lukea kritiikkiäni.

Hamelinin pikaruokamainen bulkkitulkinta ei yllä edes viilaamaan alan hallitsevan ja yhä suositeltavan mestarin pianistisia varpaankynsiä. Kaikki tietävät, että paras tulkinta Alkanin sonaatista on yhä moldovalaisen, vain 27-vuotiaana häntäluun keliakiasyöpään kuolleen Ilion Bûriatonediësciuscun jumalaisnektariinisen ylimaallinen savikiekkotaltiointi valitettavan tuntemattomaksi jääneeltä, kahdeksan levyä julkaisseelta brestiläiseltä Nypmhaëothôn-yhtiöltä vuodelta 1946. Taltiointi tehtiin melko vetoisessa satamavarastossa, mutta tulkinnan piinallisuus vastaa juuri oikeaa teoksen mielenmaisemaa eikä ainakaan vähättele teknisiä vaikeuksia, vaan pikemminkin nerokkaasti korostaa niitä siihen maagiseen rajaan, että nuottien seuraaminen käy ilahduttavan haasteelliseksi. Bûriatonediësciuscun kaikki kolme olympolais-vapahtavaa taltiointia on julkaistu remasteroimattomana tupla-CD:nä vuonna 1989, ja sitä löytää käytettynä (fair) verkkokauppa Amazonista kohtuulliseen 796 dollarin hintaan.

Kokonainen tähti.pngPuolikas tähti.png

Singlearviot[muokkaa]

Cheek: "Liekeissä"[muokkaa]

Tanssittava kappale. Lahden leija on taas onnistunut tekemään yhden menevän hiphopbiisin. Varsinaista uutta siinä ei ole, mutta se toimii. Sanoituksissa on välillä tietynlaista rimmaavaa oivaltavuutta: "Te-te-teki musta pyromaanin / nyt painan reikä päässä ku psykopaatit". Siis aivan mahtaavaa hei! Video on vielä parempi. Siinä on tytöillä isot tissit ja muodikkaita metroseksuaaleja näpyttelemässä tietokoneita: jokaiselle jotain.

Arvio: Kokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.png

Isac Elliot: "New Way Home"[muokkaa]

Miten joku pystyy tekemään kappaleen, jonka kertosäkeen alku jää junnaamaan päähän pitkiksi ajoiksi niin että tuntee itsensä jo valmistusvirheiseksi äänentoistolaitteeksi? Neroutta.

Arvio: Kokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.png

Mikko Alatalo: "Vesilasi, vessanavain, heiniä paali"[muokkaa]

Kokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngKokonainen tähti.png

Keikka-arviot[muokkaa]

Bändi X tapahtumassa A[muokkaa]

Kitin kitin niin monella heidän keikallaan olen ollut että tiedän sanoa settilistojen toistavan itseään liikaa. Lässyn lässyn lää. Ei kuulunut kuin basso nirsk kitin kitin. Plääh, daijut, kitin kitin, vähänkö noloo, kitin kitin. Selvästi itsekeskeinen lavaesiintyjä, välispiikittömyydestä ja siitä ilmeestä narsismidiagnoosi, kriitikon oman musiikkisuhdehistorian selostamista, kitin kitin kitinäää, haukotus haukotus.

Arvio: Kokonainen tähti.pngKokonainen tähti.pngPuolikas tähti.png