Hikiaineisto:Yksitoista pientä hikipedistiä/5

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Yksitoista pientä hikipedistiä

Tämä sivu kuuluu Hikiaineistoon, akateemiseen käyttöön tarkoitettujen hyödyttömien ja tendenssimäisten lähdetekstien kokoelmaan.


LUKU V
Sotkat kuuntelevat

Kelmeänvihreä ahdinparta hulmusi vesirajassa tervehtien yhä ulommaksi kurottautuvaa Meteoria. Hän kannatteli itseään pienellä, mutta sitkeällä lepänrungolla, joka oli kotiutunut siloista graniittikalliota halkovaan repeämään, ja yritti olla kastumatta. Leppä taipui hitain sykäyksin alas Meteorin tähyillessä sangen vaarallisessa asennossa sulavamuotoisen kallioulokkeen taa. Siellä ei ollut mitään odottamatonta: vain jatkoa sille iljanteisena mutkittelevalle vesirajalle, jota pari oli jo kartoittanut. ”Eihän tällaiseen kallioon taida edes muodostua mitään luolia”, Meteori mutisi kannatinleppänsä notkahtaessa taas pykälän verran alas. ”Auttaisiko joku minut ylös?”

”Auttaisin mielelläni”, vakuutteli hänen laskujohteista liikettään herkeämättä tarkkaileva Viimeinen johtaja, ”mutta en pidä muihin ihmisiin koskemisesta.” Siihen ei ollut vastaan sanomista. Leppä taittui, Meteori molskahti vuorostaan tervehtimään ahdinpartaa tämän vetisiin tanssiaisiin, ja Viimeinen johtaja seurasi loiskahdusta tarkasti kuin maan suurimman päivälehden kriitikko balettiesitystä. Joukko vesilintuja hajaantui suunnaten ulapalle.

”Etsintäparien arvonta ainakin meni ihan nappiin”, mutisi Meteori kivutessaan viileää murtovettä valuen kalliolle. Hän niisti ahdinpartaa nenäontelostaan. ”Tämä etsintäpareihin jakaminen ei ollut alun alkaenkaan paras mahdollinen idea”, Viimeinen johtaja säesti pitäen silmällä leväpärskähdysten yleistä suuntaa. ”Eikö ole näet täysin mahdollista, että juoni on suunniteltu yhteistyössä ja että kaksi tai jopa useampi saarella olijoista on siinä osallisena? Eikö ole mahdollista, että jotkut meistä piilottelevat täällä ulkopuolisia? Sitä paitsi, jos ulkopuolisia ei tosiaankaan ole, on arvontamenettelyllä voitu päästää murhaaja kahden potentiaalisen uhrin seuraan.”

”No, joka tapauksessa tuon kallioulokkeen takana ei kukaan voi piileskellä”, tuhahti Meteori. ”Ei ole vesi turhan lämmintä. Tämä etsintä oli kyllä tässä”, hän jatkoi lampsien raskaasti kohti taloa Viimeisen johtajan seuratessa kunnioittavan ja hygieenisen välimatkan päästä. ”Paras tapa aloittaa päivä.”

***

Napoleon seisoi kallionharjanteella lepuuttaen katsettaan autiossa horisontissa. Oli tyyntä, ja aamupäivän hillityn usvan läpi tunkeutuvat aamunvirkut auringonsäteet häikäisivät häntä miellyttävästi. Ilma oli kostean viileä, ja Napoleonin oikea käsi etsiytyi takinrintamuksen suojiin. ”Olo on kuin jollain historiallisella hahmolla, joka on vankeudessa jollain saarella”, Napoleon lausahti runollisesti pidellen kättään takin sisässä. Pienen metsikön takaisen kalliokaistaleen haravointi ei ollut tuottanut hätkähdyttäviä löytöjä.

Hjassan pyörähti lyhyesti ympäri varmistaen, että lähistöllä ei ollut muita. ”Hyvä, että olemme kahden”, hän sanoi hiljaa.

”Tällä keskustelulla on vaarana tuon repliikin perusteella lähteä raiteille, joilta ei ole paluuta, mutta kehotan sinua silti tarkistamaan käsitystäsi minusta”, Napoleon vastasi. Hjassan mottasi häntä kevyesti.

”Tarkoitin, että haluan puhua sinulle tästä koko hiton sekasotkusta – kuin mies miehelle”, Hjassan täsmensi hieman kiristyneeseen äänensävyyn. ”Mielellään siten, kiitos”, Napoleon vastasi pidellen leukaansa. ”Ei sinulle kovin naisellinen ja korkea ääni sopisikaan.”

Hjassan mottasi Napoleonia toistamiseen.

”Jos murhaaja on joku meistä, ketä epäilisit?” Hjassan kivahti varoen korottamasta ääntään liikaa.

”Vaikea sanoa. Ottanet huomioon, että sikäli kuin sinä tiedät, se voin olla minä, ja minä taas saatan epäillä sinua.”

”Olen selvillä tuosta.”

”No, ilmeistä on, että olemme tekemisissä jonkun sellaisen kanssa, joka kantaa suurta kaunaa koko Hikipedian yhteisöä kohtaan – jonkun, joka on todennäköisesti sairaalloisen kaunainen.”

”Tai sitten yksinkertaisesti muuten hullu.”

”En usko. Yksinkertaisesti hullut eivät oman kokemukseni – ja tällä saralla uskallan sanoa sitä laajahkoksi – mukaan vailla kaunaa äidy sellaisiin henkilökohtaisuuksiin, jota meidän miehemme on Matti Raninin suuhun laatinut. Niissä sanoissa oli inhoa, vihaa ja halveksuntaa, ja ne olivat melko terävänäköisiä. No, minua koskenut osio oli tosin lapsellinen, mutta ymmärrän tietysti, että minusta on vaikeaa keksiä moitittavaa.”

”Totisesti. No, kuka on sinusta riittävän sairaalloisesti kaunainen?”

”Oletko nähnyt Tyräelin silmiä?”

”En ole uskaltanut katsoa.”

”Enkä sano sinua pelkuriksi sen vuoksi. Sen hepun sisällä on paljon patoutunutta kaunaa, joka voi purkautua odottamattomasti.”

”Hän ei myöskään puhu paljoa. Hän on ehkä hermostunut.”

”Tai sitten täällä ei ole ketään hänen mielestään puhumisen arvoista.”

”Mutta onko myrkyttäminen ja koko tämän roskan vaatima suunnitelmallisuus sopivaa sellaiselle luonteelle, joka kasaa painetta sisäänsä? Eikö se purkautuisi suunnittelemattomammin?”

”Ei Tyräel ole ainoa Hikipediassa katkeroitunut. Idan ei ole ollut varsinaisesti persona grata. Lisäksi hänen kutsumisensa tänne on minusta omituista. Hän tuskin on ollut arvostettu hikipedisti koskaan. Miksi kutsua hänet?”

”Juhlissa on oltava pelle.”

”Tämä vain on pelle, joka ei naurata ketään.”

”Ehkä kutsut laatinut sairas mieli halusi Idanin mukaan hänen yleisen vastenmielisyytensä vuoksi, ja hänen väistämättä ympärilleen tuottamansa teatterin takia.”

”Mahdollista. Joka tapauksessa Idan ei ole koskaan antanut vaikutelmaa kovin pitkäjännitteisestä tai suunnitelmallisesta persoonallisuudesta, joka organisoisi itse jotain tällaista.”

”Onko vielä muita, jotka sopisivat kuvioon?”

”Hmmm. Ehkä B14. Hänellä on ollut oma käsityksensä Hikipediasta, ja oma elämänfilosofia. Hän ei erityisemmin pidä eräistä yhteisömme jäsenistä – hrrmh – mutta jotenkin en kykene ajattelemaan häntä suunnittelemassa murhasarjaa sen takia. Luoma on myös joutunut syrjään Hikipediassa eikä pidä väittelyjen häviämisestä. Mutta kukapa pitäisi? Sitä paitsi Luoman persoonallisuuden pitäisi olla pahasti vinksahtanut, ennen kuin hän ryhtyisi tällaiseen. Mutta merkittävin johtolanka, joka meillä tähän mennessä on – ”

Hjassan kääntyi äkisti kohti metsikön syrjää. ”Sieltä kuului aivan varmasti rasahdus. On kuulunut rasahtelua jo jonkin aikaa”, hän kuiskasi Napoleonille. Seurasi noin puolen minuutin hiljaisuus, kun kaksikko tuijotti tiheäoksaisten puiden ja matalien pensaiden heinikkoon pystyttämää muuria. ”Kaiketi vain lintu tai sellainen”, Hjassan mutisi. ”Jatka.”

”Hmm. Minä en kyllä kuullut mitään, mutta toisaalta olin keskittynyt puhumiseen”, Napoleon tuumaili.

”Niin, merkittävin johtolanka, mikä se sinusta on? Itse sanoisin, että nauhoite”, Hjassan ehdotti kärsimättömästi.

”No nyt veit minulta sen sanomisen ilon! Hmh. Mutta olet siis samaa mieltä kanssani. Nauhoite on tosiaan parasta, mitä meillä on käsissämme. Niissä syytöksissä, niiden teksteissä, puhuu murhaaja itse. Täällä on useita henkilöitä, jotka kykenevät kirjoittamaan sellaista purevaa ja ilkeää tekstiä.”

”Kuten?”

”Ensimmäisenä mieleen tulee Pullamössö. Hänellä on lahjoja sellaisessa tyylissä. B14 on myös näyttänyt kyntensä lajityypissä. On tärkeätä muistaa, että tekijän on pitänyt haukkua myös itseään. Jos kuuntelemme äänitettä uudelleen ja vertailemme solvauksia, voimme päästä jäljille.”

Hjassan käännähteli levottomasti ympärilleen vähän väliä nyökytellessään päätelmille. Ainoat lähimaillakaan kuuntelevat oliot näyttivät kuitenkin olevan vain joukko sorsalintuja pienessä kalliopoukamassa, eikä niiden mustien silmien killitys antanut ymmärtää niiden hautovan hitchcockilaisia aikomuksia saarella majailevien pään menoksi. ”No, ei täällä kalliolla haahuilu ainakaan auta asian selvittämisessä”, Hjassan huomautti. Etsintäpartio suuntasi kohti metsikön laitaa ja sen tuolla puolen häämöttävää kivikartanoa.

***

Muut etsintäpartiot olivat jo kuistilla vertailemassa löydöksiään Hjassanin ja Napoleonin saapuessa. Löydöksiä ei juuri ollut. Kuivaa ylleen saanut Meteori vakuutti, että heidän tarkastamallaan lohkolla ei voisi piileksiä kukaan. Pullamössö, joka oli jo hyvän aikaa sitten kolunnut metsikön Sankarittaren seurassa, ei ollut havainnut mitään raportoimisen arvoista ja kyseenalaisti sangen pistävästi koko etsinnän mielekkyyden raporttiaan antaessaan. Sankaritar esitteli löytämäänsä, etäisesti Paavo Lipposta muistuttavaa kaarnanpalaa sekä kuutta käpylehmää, jotka oli tehnyt muiden parien saapumista odottaessaan. Luoma ja Tyräel vahvistivat maihinnousupoukaman asumattomaksi. "Perkele siellä ketään ole", Tyräel tiivisti. Luoma lisäsi, että saaren kallioisessa maaperässä ei selvästikään viihtynyt sieniä. B14 ja Idan olivat tutkineet itse talon myrskyisän epäsovun vallitessa. He olivat päätyneet siihen tulokseen, ettei rakennuksessa majaillut muita ja että he eivät voineet sietää toisiaan.

Hjassan kiitti raporteista ja niihin liitetystä ansiokkaasta purnauksesta. "Pieni lepotauko olisi ehkä nyt paikallaan. Mietitään seuraavaa siirtoa vaikka tuossa tunnin kuluttuaminätästämenenkinjovähänhuilaamaanhei!" Hjassan pulputti ja katosi sisälle rakennukseen. Napoleon tuijotti intensiivisen kiusaantuneesti kengänkärkiään, joihin oli tarttunut sinertäviä jäkälänmurenia. Kaikki olivat hajaantumassa, kun Hjassan jo palasi kuistille tuupaten ulko-oven auki kasvoillaan. "Missä se kasetti on? Kuka on ottanut sen?"





<<< edellinen luku seuraava luku >>>