Heinrich Himmler

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Naziflag.gif
Natsit rakastavat tätä artikkelia.
Himmlerin drag-esitys sai aina valtaisat suosionosoitukset kansallissosialistien puoluepäivillä.

Heinrich "Himmeä" Himmler (18931945) oli Hitlerin neuvonantaja ja salainen poikaystävä sekä todella, TODELLA uskollinen natsi. Himmler tunnettiin myös nimillä Heinke, Himmeli, Uncle Heineken ja Hiney der Große. Siinä, missä muut natsijohtajat olivat vain joko megalomaanisia tai heillä oli ollut ankea lapsuus ja kaikki lelut joko pattein välissä tai naulattu kiinni lattiaan, niin Himmler oli harvinaisen sekopäinen jopa natsijohtajaksi. Ei ole väärin väittää, että Himmler oli tiettävästi natsijohtajista kahjoin. Hän harjoitti "esoteerista wotanismia", spiritismiä, muinaisskandinaavista okkultismia ja jopa skientologiaa.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Nuoruus

Heinrich Himmler eli nuoruusvuotensa Baijerissa. Hänen työuransa alkoi leipomossa uunivastaavana, ja Hitlerin noustua valtaan hän sai vastuuta uudenlaisten leivinuunien testivastaavana. Sodan melskeissä engelsmannien ja jenkkien pommittaessa kaikki hyvät puut palasiksi päätti Himmler ottaa käyttöön uuden energianlähteen, seemiläisperäiset vähemmistöt. Uuden keksinnön ansiosta Saksan voisilmäpullatuotanto sai aivan uutta nostetta ja Heinrichin ura alkoi nousta V2-raketin tavoin.

Himmler vajassaan hakemassa takkaansa poltettavaa.

[muokkaa] Ura

Himmlerin tehtävät Hitlerin alaisuudessa olivat etuoikeutettuja. Tehtäviin kuului mm. tiettyjen kaupunginosien puhtaanapitoa epäsosiaalisesta aineksesta ja aina iloisten englantilaissotilaiden hienovaraista kuulustelua.

Heinrich teki nuoruudessaan myös mannekiinin töitä. Sittemmin hän suunnitteli aistikkaat SS-univormut.

Himmler oli myös musikaalisesti lahjakas, ja pianonkielten kanssa hän oli varsinainen taikuri. Himmlerin parhaimpiin ystäviin kuului Dr. Mengele, joka piti hauskaa työn lomassa "Heinken" kanssa tekemällä ihmiskuntaa parantavia, tai ainakin hetkellistä sadismia tyydyttäviä kokeita vapaaehtoisilla[1] koehenkilöillä.

[muokkaa] Romanssi Adolfin kanssa

Työn lomassa kiireiden keskellä Adolf ja Heinrich kuitenkin löysivät toisensa. Pari nähtiin usein lomailemassa Kotkanpesällä kesällä 1942, mutta sodan käydessä rankemmaksi joutuivat osapuolet asumuseroon. Lisäksi Eva Braun alkoi käydä mustasukkaiseksi.

Adolf kuuntelee vetävimpiä preussilaisia marsseja Heinrichiltä syntymäpäivälahjaksi saamallaan iPodilla.

Asumuseron kestettyä Normandian maihinnousun verran pari yritti saada lasta siinä kuitenkaan onnistumatta. Himmlerin päiväkirjojen merkinnöistä päätellen hän oli sitä mieltä, että vika olisi Adolfissa eikä hänessä. Hänen rakkautensa Adolfia kohtaan oli ollut pyyteetöntä, hän oli aina tiskannut ja siivonnut asunnon viihtyisäksi Adolfin tullessa töistä. Vaikka heillä oli joskus riitoja, niin Heinrich piti itseään aina sovinnon aloittajana. Adolfin ollessa kärttyisä Heinrich laittoi usein hänen lempiruokaansa[2] ja tarjoitui hieromaan hartioita, vaikka oli itse lopen uupunut seurattuaan ja toimeenpantuaan teloituksia ja kidutuksia koko pitkän päivän.

Pienen kriisikauden jälkeen rakkaus alkoi jälleen kukoistaa, koska Dr. Mengele oli luvannut auttaa paria lasten teossa. Kolmen kimppakaan ei auttanut ja koska liittoutuneet ja bolshevikit olivat aivan Valtakunnan rajoilla, vaihtoehdot olivat vähissä. Hitler katosi maan alle kuin kaasupurkaus Saharaan, Dr. Mengele lähti Tuusulaan ja Himmler otti muuten vaan hatkat.

[muokkaa] Loppu

Kun Himmler kuuli Hitlerin tehneen itsemurhan Berliinissä, hän tappoi itsensä syöden kaksi kiloa purkkaa ja nielemällä ne. Hänen viimeiset sanansa "Ich bin Heinrich Himmler" kielivät orastavasta identiteettikriisistä.

[muokkaa] Perintö

”Länsimaisen kulttuurin toivo voi olla pakanuudessa. Siinä, että Lännessä syntyy uusi tai uudistunut polyteistinen pakanauskonto, joka kunnioittaa voimaa ja rohkeutta ja ns. miehisiä hyveitä, ja kasvattaa länsimaille niiden henkisen selkärangan - sen, jonka stalinistinen ongelmajäte mädätti - takaisin. Kristinusko ei siihen kykene ja ateismi vielä vähemmän.”
~Takkirauta-blogi, 2011[3]

[muokkaa] Viitteet

  1. Vapaaehtoisuuden luonteesta on sittemmin kiistelty. David Irvingin mukaan kokeisiin ilmoittautui niin paljon halukkaita, että kaikki eivät mahtuneet mukaan ja heidät piti siksi panna suihkuun.
  2. Rasvassa paistetut tofumakkarat ainakin teoksen In der Küche des Führers mukaan (Berliini 1940).
  3. [1] (luettu 11.4.2014)
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruustiedot

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
tärkeitä
foorumi
Työkalut
Muilla kielillä