Heidi Hautala

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hautala kohtaa tajunnan rajat.

Heidi Anneli Hautala (s. 14. marraskuuta 1955 Oulu) on myyttinen Vihreiden esiäiti. Hän oli Suomen kehitysyhteistyöministeri ja valtion omistajaohjauksesta vilkkaimmin Kataisen hallituksessa höperehtivä taho vuosina 2011–2014. Hautala on tehnyt pitkän uran politiikassa ja epämääräisessä hörhöilyssä. Vihreät kiskaisivat Brysseliin Venäjän-kyttääjäksi unohtuneen ex-puheenjohtajansa[1] eduskunnan ulkopuolelta hallitukseen vuoden 2011 vaalien jälkeisissä hallitusneuvotteluissa. Politiikan avoimuutta, demokratiaa ja parlamentarismia liputtaneiden vihreiden päätöstä vetäistä eduskuntavaaleissa tasan nolla ääntä saanut Hautala hallitukseen pidettiin puolueelta jälleen kerran rohkeana tapana ottaa äänestäjien tahto luovasti huomioon.

Hautala aloitti julkisen uransa kukkealla 1970-luvulla. Toisesta vihreästä matriarkasta Satu Hassista poiketen Hautala ei ruvennut taistolaiseksi, sillä stalinistinen kommunismi oli hänelle liian tieteellinen suuntaus. Sen sijaan Hautala huseerasi jälkijättöisessä hippiliikkeessä. Vegetarismi, jooga ja ns. itämainen filosofia pyörittivät Hautalaa niin kovassa lingossa, että tämä on päätynyt vaatimaan Etelä-Afrikan tyylistä totuuskomissiota selvittämään, mitä helvettiä sitä oikein tulikaan tehtyä.

Kun on pää täynnä sekavia ajatuksia eikä varsinaista pätevyyttä mihinkään, voi aina ryhtyä indiejournalistiksi. Hautalakin haaksirikkoutui näyttävästi ruohonjuurilehdistöön. Hän toimi teosofien ruusuristiläislehtien toimituksessa. Kun sauvasekoittimella sotkettu Blavatsky pääsi itusoseessa väljähtymään ja kun Hautalan hommat kävivät liian häröiksi jopa teosofeille, tuli ajankohtaiseksi uuden, tällä kertaa ikioman lehden, perustaminen. Hautala perusti Uuden Ajan Aura -nimisen lehden, jossa sai kirjoitella mitä jooga aivoihin toi. Kun laadukkaan kuuloista Komposti-lehteä päätoimittanut Pekka Haavisto tarvitsi vähän reilausvapaata, yhdistyivät lehdet Suomi-nimiseksi julkaisuksi.

Päätoimittajahommiensa ohella Hautala ehti olla vakiinnuttamassa vihreää liikettä Suomessa. Hautalan huolestuttava vakiintuminen tapahtui 1980-luvulla, kun hän meni omituisesti valmistumaan maatalous- ja metsätieteiden maisteriksi. Outo vihreä on se, joka saa lopputyönsä tehtyä.

Hautala on käynyt haahuilemassa eduskunnassa kahdesti, 1991–1995 ja 2007–2009 tunkeutuen aina välistä Euroopan parlamenttiin, missä hän on keskittynyt erityisesti EU:n ulkopuolisten maiden asioiden valvomiseen. Viimeisimmän kerran Hautala poistui Euroopan parlamentista kesällä 2011 ryhtyäkseen ministeriksi ja nostaakseen kaikissa vaaleissa säännönmukaisesti rannalle jäävän Tarja Cronbergin tilalleen. Hautala on kannattanut tasavallan presidentin valtaoikeuksien karsimista. Esimerkkiä näyttääkseen hän on pyrkinyt presidentiksi kahdesti keräten molemmilla kerroilla runsaan kolmen prosentin kannatuksen. Hän onnistui siis ainakin karsimaan vihreiden kannatusta menestymällä johdonmukaisesti puolueen yleiskannatusta huonommin.

Hautala ei luota Vladimir Putiniin eikä Venäjän suurenmoiseen demokratiakehitykseen, minkä vuoksi Paavi Lipponen on julistanut hänet kirkonkiroukseen. Myös desantti Johan Bäckman käy toisinaan suorittamassa vastarintasabotaasia Hautalan ryytimaalla.

Kataisen hallituksessa Hautala toimi kehitysyhteistyöstä ja valtion omistajaohjauksesta vastaavana ministerinä. Valtionyhtiöiden hallinta onkin sujunut lähes yhtä hyvin kuin vuosikymmenien kehitysapuprojektit. Hautala sai talvella 2012 idiksen – kuten hänellä on tapana saada – siitä, että valtion tulisi luopua enemmisöomistuksestaan lentoyhtiö Finnairissa sen jälkeen, kun yhtiötä ei huvittanut enää lentää Euroopan tai Pohjois-Amerikan kaltaisiin passé-kohteisiin. Kun Hautalan yksityisidis tyrmättiin, totesi ministeri, että kaipa se sitten oli paska idea, mutta pidetään pöydällä. Hautala pääsi saman tien hoipertelemaan Finnairin liepeillä laajemminkin, kun Finnairin toimitusjohtaja Mika Vehviläinen keinotteli itselleen oman asuntonsa vuokraksi työsuhdeasuntona eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen ja Finnairin välityksellä. Mukavasti Finnairin hallituksen puheenjohtaja Harri Sailas on Ilmarisen toimitusjohtaja, ja Finnairin toimitusjohtaja Vehviläinen taas kuuluu Ilmarisen hallintoneuvostoon. Hautalan mukaan järjestely kelpaa esimerkiksi hyvästä hallintotavasta, jollaiseen maassa pitäisi pyrkiä.

Runsaasti kritiikkiä kohdannut Hautala kertoo oppineensa sekoiluista paljon. Yleensä ministerin toimiin mennäänkin lähinnä opettelemaan asioita - ja varmistamaan tuleva paikka valtionyhtiön hallintoneuvostossa. Hautala onkin oppinut erityisesti jälkimmäisestä koituvat hyödyt. Hän myös toteaa ansainneensa arvostelun eli on käytännössä valmis myöntämään olevansa pihalla.

Hautala ei vaadi kuittia. Tämä johti maaliskuussa 2013 ankarahkoon kuittailuun, kun hallituksen harmaan talouden vastaisessa työryhmässä istunut Hautala huomasi aivan huomaamattaan ja täysin vahingossa teettäneensä kotonaan pimeää oviremontti- ja siivoustyötä. Hautalan motiivi oli tiettävästi ihmisten tutustuttaminen suomalaiseen työelämään - onhan harmaata taloutta toki sitä helpompi torjua, mitä laajempi se on ja mitä suurempi määrä ihmisiä on tutustunut siihen, sillä tällöin se on suurempi maalitaulu, ja kaikki tietävät, missä se on. Ovijupakan vuoksi Hautalalle näytettiin lopulta, vastentahtoisesti, ovea työryhmästä, vaikka Ville Niinistö katsoikin hänen osoittaneen toiminnallaan juuri sellaista moraalista selkärankaa jota Vihreän liiton ministeriltä odotettiinkin, mutta hallitukseen hänet katsottiin vielä aivan kelvolliseksi, sillä tapauksen vuoksi Hautalan uskottavuus oli laskeutunut suurin piirtein muun hallituksen tasolle.

Muutamia kuukausia ehtikin kulua, ennen kuin kävi ilmi, että Hautala oli mikromanageroinut valtionyhtiöiden johtajia erottamisella uhaten, jos nämä kehtaisivat tehdä rikosilmoituksia johtamiinsa yhtiöihin kohdistuneista laittomista toimista. Hautala kiisti toimineensa väärin ja julkisti kaiken aiheeseen liittyvän aineiston. Melkein kaiken, sillä ainoastaan raskauttavin uhkaus jäi julkaisematta – "sihteerin" "unohdettua" sen. Hautala sai häipyä, ja muut vihreät reagoivat asiaan yhtä kypsästi kuin suuresti rakastamansa perussuomalaiset omiin sotkuihinsa: syyttämällä kaikkia muita salaliitosta omaa pyhimystään vastaan. Hautalan tilalle hallitukseen hamuttiin maailman vähiten aggressioita herättävä, parhaiten tapettiin ja ovimattoihin sulautuva vihreä poliitikko, Pekka Haavisto.

Vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa Hautala pääsi ainoana vihreänä läpi. Hän ilmoitti jo etukäteen olevansa valmis lukuisiin eurooppalaisiin luottamustehtäviin sekä Suomen komissaariksi, ja epäilemättä kaikki haluavatkin sellaisiin tehtäviin katastrofialttiudestaan tunnetun säheltäjän.

Heidi Hautala on wikimerkittävä henkilö, sillä Seppo Linnaluoto antoi hänelle "pienen ladontatyön" 1980-luvulla.

Vladimir.gif
Tällä sivulla ei ikävä kyllä ole
Venäjän federaation presidentin Vladimir Putinin hyväksyntää.

Artikkelin kirjoittajan kannattaa tarkkailla syömisiään ja säteilyarvojaan.

Viitteet[muokkaa]

  1. Toisaalta kukapa vihreä poliitikko ei olisi ainakin kerran ollut puolueen puheenjohtajana?