Giorgio Napolitano

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
On Kremlissäkin sentään vielä kommunisteja (oik.). Ulkomaisia tosin.

Giorgio Napolitano (s. 29. kesäkuuta 1925) on Italian tasavallan 11. presidentti, elinikäinen senaattori ja Euroopan harmittomimman oloinen kommunisti. Italian presidenttinä hän on toiminut vuodesta 2006. Presidenttinä hänen merkittävin tähänastinen toimensa oli todistaa Italian viidettä jalkapallon maailmancupin voittoa kesällä 2006.

Silvio Berlusconin asema Italian pääministerinä aiheutti Napolitanolle äärimmäisen voimakasta vitutusta, jonka vuoksi hänen maksansa on poistettu ylenmääräisen sapenerityksen hillitsemiseksi. Toimenpiteestä huolimatta Napolitanosta imetään päivittäin useita sammiollisia sappea. Presidentistä saatu neste on valtion omaisuutta ja se käytetään kokonaisuudessaan toscanalaisten perinneruokien valmistukseen. Berlusconin päädyttyä pitämään bunga bunga -bileitään milanolaiseen vanhainkotiin on Napolitano toiminut Italian politiikkaa vakauttavana tekijänä. Hallitukset eivät uskalla erota tai hajota pelätessään ikivanhan valtionpäämiehen elimistön pettävän sellaisista uutisista.

Napolitanon supersankari-tyyppinen alter ego on Il principe rosso, Punainen Ruhtinas.

Varhainen elämä[muokkaa]

Wiki-deathstar.png
Tosikoille ja heille, joita aihe lähemmin kiinnostaa, on Wikipediassa artikkeli Giorgio Napolitano.


Giorgio Napolitano syntyi nimensä ilmoittamassa kaupungissa vuonna 1925 aikana, jolloin Neuvostoliitto oli, vaan ei vielä voimissaan, ja jolloin Benito Mussolini ei vielä ollut muuttunut vitsiksi. Napolitano ilmoittautui opiskelemaan Napolin yliopistoon 1942. Hän kuului Fasistisen yliopistonuorison järjestöön, joka italialaisen psykologian erityispiirteiden ja myöhempien elämäkerrallisten tarpeiden johdosta oli antifasistinen. Napolitano osallistui tovereineen sotaponnistuksiin natseja ja fasisteja vastaan julkaisemalla Salòn tasavallan fasistisessa nukkevaltiossa Karl Marxin teoksia. Marx-julkaisujen arvioidaan lyhentäneen maailmansotaa useilla vuosilla ja säästäneen liittoutuneet monilta pahoilta tappioilta.

Poliittinen ura[muokkaa]

Sodan jälkeen Napolitano liittyi Italian kommunistiseen puolueeseen. Kommunismi oli sodanjälkeisessä Italiassa houkutteleva poliittinen vaihtoehto, sillä kyllä pasta- ja mozzarellakombinaatti aina kaalikombinaatin voittaa – ja uudelleenkoulutusleirilläkin olisi varmaan hieman erilainen meininki Sisiliassa kuin Siperiassa.

Napolitano valmistui yliopistosta 1947 ja hänet valittiin edustajainhuoneeseen 1953. Kommunistisessa puolueessa Napolitano vastusti ankarasti vuoden 1956 Unkarin kansannousua. Italian kommunistinen puolue aneli Neuvostoliittoa panemaan pisteen imperialistien juonille. Napolitano, innokas teatterin harrastaja, otti asiaan esteettis-taiteellisen lähestymistavan: hänestä Unkarin vallankumouksellisten reikäliput olivat designiltaan epätyydyttäviä, ja lisäksi Stalinin patsaiden kaatelu oli taide-esineiden turmelemista.

Italian kommunistinen puolue, joka oli päätynyt lopulta korostamaan itsenäisyyttään Neuvostoliitosta, hajotettiin samaan aikaan Neuvostoliiton kanssa. Kommunismi käännettiin vasemmistodemokratiaksi, ja Napolitano pysytteli mukana kuin oliivi jäähtyneen pizzanlätkyrän pinnassa.

Napolitano toimi vuosina 1996–98 Italian ensimmäisenä kommunistitaustaisena sisäministerinä; sisäministerin salkku oli aiemmin ollut tapana antaa kristillisdemokraateille, mafialle tai useissa tapauksissa molemmille.

Napolitanon lempeän harmiton ulkonäkö on tehnyt hänestä kelvollisen presidentin virkaan. Vuoden 2006 presidentinvaalien alla jopa Vatikaani – joka oli hiljan vaihtanut oman lempeän harmittoman näköisen nokkamiehensä galaktiseen keisariin – suositti Napolitanon valintaa presidentiksi.

Vuonna 2008 Italian hallitus sohaisi itsetuhonappulaa, minkä seurauksena Napolitanon oli lopulta luovutettava pääministerin paikka Silvio Berlusconille, ylimmälle ystävälleen. Tämän seurauksena loputkin hänen sielustaan on syöpynyt olemattomiin. Berlusconin jälkeisenä aikana pääministerit Mario Monti ja Matteo Renzi eivät löytäneet koko Italiasta ketään kaikille sopivaa presidenttiehdokasta, joten 109-vuotias Napolitano pakotettiin toiselle kaudelle, ja juhlallisessa virkaanastujaispuheessaan uusvanha presidentti haukkuikin Italian poliitikot saamattomiksi paskiaisiksi korvat punaisina helottavan parlamentin kuunnellessa. Kyseessä on Italian itsenäisyyden ajan poliittisen historian parhaaksi ja tolkullisimmaksi arvioitu puhe.

Tammikuussa 2014 113-vuotias Napolitano ilmoitti eroavansa presidentin virasta vedoten korkeaan ikäänsä. Ilmoitusta paheksuttiin rintamakarkuruutena ja vastuun pakoiluna.

Presidential standard of Italy.png edeltäjä:
Carlo Azeglio Ciampi
Italian presidentti
15.5.200614.1.2014
seuraaja:
Sergio Mattarella