George Eliot
George Eliot, joka oli oikeasti Mary Ann Evans (1819—1880), oli englantilainen nimitransu ja kirjailija. Hän oli 1800-luvun loppupuolen pitkäveteisimpiä kirjailijoita. Eliot jätti tietoisesti kaiken mielenkiintoisen pois loputtomiin junnaavista romaaneistaan, koska katsoi miehen nimellä kirjoittamisessa olevan aivan riittävästi jännitystä.
Eliotin kirjat, jotka sijoittuvat Englannin maaseudulle,[1] tunnetaan realismistaan, tarkasta psykologisesta kuvauksestaan ja julman suunnitelmallisesta tapauksettomuudestaan. Viktoriaanisena aikana oppineille ja hyvin toimeentuleville naisille ei juuri ollut mahdollisuuksia osoittaa taitojaan. Eliot tunsi syvästi tämän epäoikeudenmukaisuuden, ja koska hänellä ei ollut muutakaan tekemistä, vyörytti kuutiokaupalla liuskoja, joihin rustatun tekstin tylsyys oli hänen kostonsa järjestelmälle ja sen ennakkoluuloisen holhoavalle asenteelle.
Voidakseen toteuttaa kostonsa Eliot otti käyttöön miehisen kirjailijanimen. Hän halusi tulla otetuksi vakavasti. Ketään, joka kirjoittaisi satamäärin sivuja tapauksettomien englantilaistuppukylien sosiaalisesta hierarkiasta, tuskin pidettäisiin kovin huumorintajuisena, mutta Eliot halusi pelata varman päälle – hän tiesi, että jos esimerkiksi Dickensin etunimi olisi ollut Charlotta, tämän naurettavan epäuskottaville juonikuvioille olisi oikeastikin uskallettu nauraa.[2] Lisäksi Eliotia pidettiin usein muutenkin miehenä hänen rumuutensa vuoksi,[3] vaikka englantilaisten naisten kategoriassa Eliot on selvästi yli keskiarvon ja voitti Miss Provincial England -tittelin kaikkiaan kuudesti elämänsä aikana ja kahdesti kuoltuaan.
[muokkaa] Tuotantoa
- Middlemarch
- Vuosina 1871–2003 liki päättymättömänä jatkoromaanina julkaistu Middlemarch on englantilaisen kirjallisuuden suurimpia klassikoita; vain muutamat elämän kieltäneet akateemikot ovat lukeneet sen ja voineet kertoa kokemastaan. Romaani on äärimmäisen yksityiskohtainen kuvaus englantilaisen pikkukaupungin asukkaiden toiminnasta vuoden 1832 vaalijärjestelmäuudistuksen kynnyksellä, ja on juuri niin jännittävä kuin miltä kuulostaakin. Kirjan päähenkilöt, Dorothea Brooke ja nuori lääkäri Tertius Lydgate, odottavat turhaan, että jotain – aivan mitä tahansa – tapahtuisi. Niin ei käy. Loppu. Virginia Woolf julisti Middlemarchin yhdeksi harvoista aikuisille kirjoitetuista englantilaisista kirjoista. Sitten hän teki itsemurhan.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Eikä niissä siitä huolimatta yleensä edes murhata ketään.
- ↑ Kukaan ei ole ikinä nauranut millekään, mitä Eliot on kirjoittanut. Ei sen paremmin itkenytkään. Mutta paljon lukijoita on silti kuollut. Monta henkeä on menetetty turhaan. Eliotia lukiessa pulssi alkaa laskea, kunnes katoaa olemattomiin. Kuolema on vielä nukkuessa tapahtuvaakin rauhallisempi.
- ↑ ”Now in this vast ugliness resides a most powerful boredom, which, in a very few minutes, steals forth and zombifies the mind, so that you end, as I ended, in attempting to commit suicide to escape that intolerable state of mental vegetation...” ote kirjailija Henry Jamesin kirjeestä isälleen
