Georg Wilhelm Friedrich Hegel

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hegel, joka pieksee tanskalaiset filosofit pöytätenniksessä ja tanskalaiset satusedät nenän pituudessa.
Georg Wilhelm Friedrich Hegel (27. elokuuta 177014. marraskuuta 1831) on yksi ikävimmistä Saksaa koetelleista asioista. Häntä pidetään yleisesti pahempana kuin telaketjut tai nahkahousut. Hegeliä inhotaan, koska hän puhui ja kirjoitti asioita, joista kukaan ei ymmärtänyt mitään mutta joiden lukeminen sai silti ihmiset tuntemaan itsensä jymäytetyksi. Näiden kykyjensä avulla Hegel ajatteli useat muut filosofit pöydän alle. Hegelin kukistamisessa on onnistunut ainoastaan David Hume, vaikka Martin Heideggerin tiedetään yrittäneen vimmatusti. Hegelin monimutkaiset ajatuskuviot ovat jakaneet mielipiteet kahtia: toisessa leirissä istuvat hänen ihailijansa (Karl Marx, René Descartes ja liberaalit) ja toisessa ärhäkät vastustajat (Søren Kierkegaard, Platon ja Immanuel Kant).

Elämä[muokkaa]

Hegel vietti rauhallisen lapsuuden saksalaisessa Stuttgartin kaupungissa. Suurimman osan ajastaan hän pelasi pöytätennista paikallisessa urheiluseurassa. Erityisesti häntä risoi pienenä Stuttgartin kaupunginjohtajan viekas kyky siirtää pöytätennishankintoihin tarkoitetut varat omaan edustusbudjettiinsa. Eräänä päivänä Hegel sai idean: "Mitä jos maailma toimisi niin kuin täydellinen pöytätennis?" Tämän ajatuksen varaan hän alkoi pystyttää myöhempää filosofista tuotantoaan, josta tuli niin laaja, niin edistyksellinen ja niin epäkonventionaalinen, että se sortui omaan näppäryyteensä.

Filosofia[muokkaa]

Hegel tarkasteli ympäröivää maailmaa ja totesi, että sen voi tiivistää kahteen lauseeseen: "Pallo menee vastustajalle, pallo palaa minulle." Kuulostaakseen hienolta hän höpisi mieluummin negaatioista ja ristiriidoista.

Pöytätennisdialektiikka[muokkaa]

Hikiquote notext.png Hikisitaateissa on hengen (Geist) ilmentymänä, sinä, joka ilmentää itse itseään saavuttamatta kuitenkaan absoluuttisen hengen sisäistymistä, tahdon syyksi ymmärrettävä kokoelma Georg Wilhelm Friedrich Hegel -nimisen muodollisen identiteetin erkaannuttamisprosessin seurauksena saavuttamia ideatason tarpeen syitä.

Pöytätenniksen äärellä hän kehitti siitä dialektiikan, jonka mukaan yksilön lyömän pallon palauttaa aina ilmeisesti toinen yksilö, mikäli tällä on tippaakaan kilpailuviettiä. Pallon itsekäs hakkaaminen johtaa kuitenkin kamppailuun toisen pelaajan kanssa, ja jotta tästä ei tulisi silmitöntä rähinää, tarvitaan ympärille kansalaisyhteiskunta, joka tarjoaa pelaajille hallin, ettei heidän tarvitse mäiskiä pingistä taivasalla. On tarkoituksenmukaista, että pelaajat itse kuuluvat tähän valtioon ja siten vahtivat pöytätenniksen sääntöjä. Koska ensimmäisen pelipallon täytyi tulla alunperin jostain, Hegel kehitti ajatuksen, että sen teki Jumala.

Koska pingispallon lyöminen edestakaisin oli ainut Hegelin elämän tarkoitus, hän johti siitä ajatuksen, että pöytätennis liittyy kaikkeen ja kaikki liittyy pöytätennikseen (pöytätennis = kaikki = totuus = 42). Vain kaiken (eli pöytätenniksen) käsittävä kokonaisuus, totaliteetti, oli ristiriidaton eli validi puheenaihe. Kaikki muut keskustelunaiheet olivat asiayhteydestään irrotettua ristiriitaista ja katoavaa roskaa. Tämä teki Hegelistä varsin yksinäisen pelailijan.

Koska Hegel oli verraten huono pelaaja, hän lisäsi pöytätenniksen sääntökirjaan Adam Smithin idean näkymättömästä kädestä, idean mukaan peli päättyisi aina lopulta tasapeliin, vaikka parempi pelaaja pieksisi huonomman suvereenisti kerta toisensa jälkeen. Kukaan Hegelin pelikavereista ei ymmärtänyt tätä logiikkaa, mutta sen ansiosta Georg maksoi jäsenmaksunsa joka vuosi kiltisti, joten muut antoivat asian olla.

Yhteiskuntafilosofia[muokkaa]

Miten tämä mikään liittyy maailmankaikkeuteen? Vastaus on "ei mitenkään", mutta se ei olisi akateemisesti uskottavaa. Tekosyynä Hegel kuoli ennen kuin joutui vastaamaan kyselijöille aiheesta. Jotain hän ehti silti julistaa Stuttgartin itsekkään pormestarin pään menoksi ennen sitä.

Hegelin tärkeimpänä tavoitteena oli valtio. Niin, valtio. Älä naura, sillä tuohon aikaan saksalaiset eivät vielä aavistaneetkaan, mihin liemeen kansallisvaltiointoilu heidät vielä ajaa. 1800-luvulla tästä ei ollut vielä tietoa, vaan Hegelin lattean optimistisen toiveen mukaan preussilainen valtio oli maailmanhistorian päämääränä. Miksi? Koska valtio laittaa kuriin hedonistiset pormestarit, jotka vievät urheiluseurojen rahat! Valtio myös tarkoitti yhteisöllistä elämää, joka tarkoitti, kuten edellä on mainittu, pöytätennistä. Tämä taas oli Hegelin mielestä ainoastaan positiivista ja järkevää.

Jälkivaikutus[muokkaa]

Ymmärsitkö artikkelista mitään tähän mennessä?

Et?

Älä huolestu; eivät ymmärtäneet aikalaiset eivätkä myöhemmätkään filosofit. Tästä huolimatta Hegel palkattiin yliopistoon opettamaan teoriaa koko loppuelämäkseen. Tämän ohessa hän kirjoitti muutamia kirjoja, joilla on tyypillinen saksalainen, viiden ensimmäisen sivun pituinen nimi. Yksi kuuluisimmista teoksista on Grundlinien der Philosophie des Rechts oder Naturrecht und Staatswissenschaft im Grundrisse Differenz des fichteschen und schellingschen systems der Philosophie Das älteste Systemprogramm des deutschen Idealismus.

Hegelin kirjoja haitallisempia ovat hänen pitämänsä luennot, joille osallistui monia myöhemmin maailmaa harmistuttaneita opiskelijoita. Yksi kuuluisimmista lienee Karl Marx, joka myöhemmin jalosti Hegelin ideat muotoon pöytätennis = kommunismi.

Hegelin arvioita opiskelijoista[muokkaa]

  • Karl Marx – yleisarvosana non sine laude approbatur. Karl on kyllä ollut luennoilla aktiivinen mutta huutaa aina välillä "Vallankumous!", mikä suuresti haittaa opetustyötäni.
  • René Descartes – yleisarvosana eximia cum laude approbatur. René tekee tunnollisesti kotitehtävät ja on joka kerta aktiivisesti mukana. Välillä hänellä on tosin vaikeuksia ymmärtää, onko hän koko luennolla olemassa tai ajatteleeko ollenkaan.
  • Søren Kierkegaard – yleisarvosana magna cum laude approbatur. Søren on hyvä opiskelija, mutta hänen jatkuvat kysymyksensä yksilön roolista ja Jumalan olemassaolosta ärsyttävät.
THINKER.jpg Filosofisia haihattelijoita

Sokrates - Platon - Aristoteles - Goa Tze - Augustinus - Tuomas Akvinolainen - René Descartes - John Locke - George Berkeley - Martin Heidegger - David Hume - Jean-Jacques Rousseau - Voltaire - Immanuel Kant - G. W. F. Hegel - Arthur Schopenhauer - Karl Marx - Søren Kierkegaard - John Stuart Mill - Friedrich Nietzsche - Ludwig Wittgenstein