Free jazz

Free jazz (suom. vapaa jaska) on jatsia ilman musiikkia. Oletusarvoisesti sitä soitetaan mahdollisimman monella tapaa Jatsin teorian vastaisesti, joten sitä on käytännössä mahdollista soittaa miten vain. Free jazzissa ei ole mahdollista tehdä minkäänlaista virhettä, edes sen soitossa; siksi se onkin mieltä vapauttavaa rentoutumista taiteen keinoin.

Musiikkityylin suurin vaikuttaja James A. Garfield nosti free jazzin suosiota levyllään Free Jazz (1960). Tämä albumi antoi tyylilajille nimen, vaikka Garfield myöhemmin sanoikin, ettei hänellä ollut mitään aikomusta nimetä kehittelemäänsä uutta "musiikkia". Kuten Väinämöisenkin soitto, tämäkin sai kuulijat itkemään: olihan se ennenkokematon mielentilaa koskettava vapauttava mullistus. Joku mielivapautunut kuulija teki kokemuksestaan runon:

”

Kolme sointia Länsieurooppaan alle auringon seitsemän Pohjoismaihin kivisaleihinsa yhdeksän venäläisille, jotka vie tuoni armoton yksi Mustalle Ruhtinaalle valtaistuimellaan maassa Yhdysvaltain, joka varjojen saartama on. Yksi sointi löytää heidät, se yksi heitä kiduttaa se yksi heidät yöhön syöksee ja pimeyteen kampittaa maassa Yhdysvaltain, joka varjojen saartama on.

”

Garfieldin metodi

Free jazz ei yritä noudattaa Jatsin teoriaa ollenkaan, vaan sille on kehittynyt oma abstrakti säännöstö, jota myös Garfieldin metodina tunnetaan.

Kaikki soittimesta lähtevät äänet voivat olla free jazzia.

Tämä tarkoittaa, että kaikki soittimesta äänen saavat osaavat soittaa free jazzia. Heidän pitää tuntea soittonsa free jazziksi, vaikkeivat niin haluaisikaan.

Free jazz on musiikkia, jossa rikotaan kaikkia taiteen sääntöjä.

Free jazz EI MISSÄÄN NIMESSÄ SAA noudattaa MINKÄÄN säännöstön sääntöjä. Jatsin teorian, progekaraktäärien ja klassisen musiikin tonaalisen harmoniaopin noudattaminen on EHDOTTOMASTI KIELLETTY. Free jazz EI TODELLAKAAN OLE free jazzia, jos se yrittää pysyä kaavamaisuudessa ja orjuudessa sattumanvaraisille suuntaviivoille. Free jazzia tulee soittaa MAHDOLLISIMMAN ennalta arvaamattomasti ja ERITTÄIN vapaasti. Kai sinä nyt varmasti ymmärsit?

Free jazz perustuu absoluuttisen vapaaseen improvisointiin.

Moni uraa aloittava rikkoo juuri tätä sääntöä: he eivät improvisoi täysin vapaasti, sillä heillä on jokin vangitseva tekijä. Free jazzia ei siis voi soittaa vankilassa, pidätettynä, loukussa, toista halatessa jne. Mikään ei saa olla myöskään ennalta sävellettyä, sillä silloinhan se on avant-gardea eikä free jazzia. Kun tätä ohjetta noudatetaan, tulevat soittajat ja kuulijat mielivapaiksi.

Kaikki musiikki, mitä ei voida määrittää musiikiksi, on free jazzia.

Kuten sanottua, free jazz on jatsia ilman musiikkia, joten kaikki musiikki ilman musiikkia, on musiikilliset musiikkinäkökulmat musiikittomasti huomioon ottaen musiikin epämusikalismia eli free jazzia.