Fjodor Dostojevski

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Dostojevski iloittelee kuultuaan, ettei kuolekaan ruttoon.

Fjodor Dostojevski (1821-1881) oli venäläinen kirjailija, joka syntyi, eli ja kuoli, kuten ihmisillä on ollut tapana. Syy kuolevaisuuteen voi olla esimerkiksi jumaluus, mutta Dostojevskipa ei ollutkaan Jumala. Hän oli ateisti ja paloi tämän vuoksi helvetin liekeissä, kuten on Raamatussa säädetty.

Dostojevskin alkuperäinen etunimi oli Idiootti-Boris, mutta koska se kuvasti hänen vanhempiensa pahansuopuutta poikaa kohtaan, hän vaihtoi nimensä sairastuttuaan ensimmäistä kertaa ruttoon vuonna 1845.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Dostojevski - taivaan lapsi

Dostojevski oli nimensä mukaisesti täysi mätäpaise, ei mikään merkittävä henkilö, joka vaan luuli olevansa jotakin.

Dostojevskillä oli tosiaan otsallaan märkivä paise. Hän odotti nuoruudessaan tyhjää yrittäessään etsiä siltaa, joka yltäis' yli kuilun syöverin, kuten CMX asian lyyrillisesti muotoili.

Dostojevskin syntymä oli kohtalokas tapahtuma niin äidin, isän kuin pojankin kannalta. Isä kompastui Pikku-Fjodorin, silloisen Idiootti-Boriksen napanuoraan ja menehtyi valutettuaan aivomassansa sairaalan lattialle. Äiti jäi pysyvästi vammaiseksi. Poika puolestaan sai aivoihinsa siellä iän kyteneen sairauden, joka kulminoitui vasta tänäpänä ratkaistuun kolmoismurhaan hänen eläkepäivinään.

Taivaan lapsen Dostojevskistä tekee se kylmä fakta, että hän sai 6-vuotiaasta lähtien Jumalalta salaista tietoa. Hän oli kuitenkin ateisti, koska ei voinut uskoa tämän olevan totta vaan kuvitteli kärsivänsä mielen sairaudesta eli olevansa henkisesti turskas.

[muokkaa] Dostojevskin hulluus

Dostojevski oli Franz Kafkan tavoin pohjimmiltaan synkkämielinen ihminen. Tämä ML:n lempikirjailija kirjoitti vuonna 1854 teoksen Vaino, jossa hän purkautui ja puhui avoimesti kuvitelluista vainoojistaan. Hän niin ikään spekuloi kaameasta kohtalostaan: hän ounasteli tulevansa murhatuksi lähitulevaisuudessa.

Dostojevski kavalsi hulluuksissaan vaimonsa Paratiisi Dostojevskin vuonna 1857 niin, että tämä menehtyi. Fjodor alias Idiootti-Boris sai tästä viidensadan ruplan sakot, mutta pahin rangaistus oli vasta edessä, eikä sitä rangaistusta voinut paeta.

Vuonna 1860 Dostojevski istui sängyn reunalla ja näki, kuinka seinälle ilmestyivät tummanpuhuvat kasvot, jotka mylvivät hänen nimeään. Se oli houkan houre.

Elontiensä päätepysäkillä Dostojevski syöksyi sapellinsa kanssa huimaan kilpataisteloon tuntematonta vihollista vastaan.

[muokkaa] Dostojevski, suuri kirjailija

Dostojevski ennusti sekä Pådax-vandaalin, Levykevandaalin että Adolf Hitlerin tulemisen. Tätä hän kuvasi nuoruutensa taidonnäytteessä Profetia vandaalista.

Vuonna 1842 Dostojevski joutui julkisen pilkanteon kohteeksi kirjoitettuaan 42-osaisen ja yhteensä yli kymmentuhatsivuisen Arcana-kirjasarjapohdiskelman totuuden olemuksesta. Nyt ikään tämä on kuitenkin tunnustettu 1800-luvun suureksi filosofian yhtä hyvin kuin kirjallisuuden mestariteokseksi.

Dostojevskin paras teos on kuitenkin omaelämäkerta Juomari Turmio (1880). Siinä hän esitteli kattavasti sairaushistoriaansa, joka luonnollisesti kiinnostaa jok'ikistä, yhtä hyvin kuin kertoi alkoholin käytöstään ja lesoili pitkillä juomaputkillaan.

[muokkaa] Dostojevski, suuri moukka

Dostojevski syyllistyi vandalismiin vuonna 1852 ja joutui linnaan iäksi. Vandaalimieliset kuitenkin vapauttivat hänet 1881.

[muokkaa] Terveys heikkenee, Dostojevskin turmio

Dostojevski oli ollut vuonna 1877 vankilomalla Tukholmassa. Laivalla hän nukkui alasängyssä. Dostojevskin aivojen unisilmukoissa ehkä tapahtui jotain, koska kello kolmelta aamuyöllä hän päätti vetää pään täyteen alkoholia ja lääkkeitä. Yrittäessään nousta hän kuitenkin kolautti päänsä yläpetiin. Dostojevski mylväisi pahasti. Hänen silmänsä olivat paisuneet ja hänellä todettiin aivoverenvuoto. Kun hän toipui ja yritti nousta, hän kaatui maahan täynnä pieniä syöpäkasvaimia. Syöpä sädetettiin vittuun 1879, mutta Dostojevskin terveys oli iäksi pilalla.

Dostojevski juhli vapautumistaan 1881 ryyppäämällä ystäväinsä keskuudessa rankasti. Yllättäen (jälleen kolmelta aamuyöllä) hän muuttui kauttaaltaan vihreäksi, jähmettyi ja kaatui maahan; vihreänä, elottomana. Tää oli loppu Dostojevskin, tuon kynäniekan mit' ylväimmän. Häntä ei haudattu, vaan ruumis syötiin.

Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruustiedot

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
tärkeitä
foorumi
Työkalut
Muilla kielillä