Fiat Ritmo

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

”Minulla oli 15 vuotta sitten Fiat Ritmo. Se kummittelee unissani vieläkin.”

~Sanat, jotka jokainen entinen Ritmokuski päästää suustaan jossain vaiheessa elämäänsä.


Fiat Ritmo oli vuosina 19781988 tuotannossa ollut Fiatin loistoautomalli. Loistoauto se ei suinkaan ollut kokonsa, ajo-ominaisuuksiensa tai ulkomuotonsa vuoksi. Ei todellakaan. Loistokkuus piilikin siinä, että Ritmo oli Fiatilta varsinainen "käänteinen mestariteos". Yksikään muu autotehdas, eikä edes Fiat itse, ole kyennyt tekemään toista yhtä rumaa, epäluotettavaa ja heikkolaatuista "auto"-nimellä kutsuttavaa romukasaa. (Tosin Fiat on yrittänyt myöhemminkin päästä takaisin Ritmon surkeusasteelle mm. Stilolla, joka sekin on aikamoinen romu niinkin nykyaikaiseksi autoksi).

Ritmon historia[muokkaa]

Fiat Ritmon suunnitteli tilaustyönä itse Saatana ollessaan umpikännissä uuden vuoden vaihteessa 1977–1978. Ritmon edeltäjä Fiat 128 kun oli ollut Fiatin mittakaavassa aivan liian hyvätasoinen auto, ja mitäpä Fiat ei romuauto-imagonsa eteen tekisi. Uusi, kyrvähtänyt tulokas sai nimekseen Ritmo (suom. Rytmi). Tämä siksi, että nimen piti mahdollisimman salakavalasti kuvastaa Rytmihäiriöitä, joita kyseinen kulkine aiheuttaa kuljettajalleen.

Aluksi Ritmoa valmistettiin kolmella moottorivaihtoehdolla, 60, 65 ja 75 hevosvoimaisilla, joista etenkin köyhin malli 60 sisälsi tehoa noin kolmen rakettimoottorin verran ja oli oikein kiva ja sympaattisen näköinen menopeli, joka sai monet sillä ajavat bisnesmiehet itsemurhan partaalle ja jonka ulkomuoto aiheutti 15 vuotiaille lapsille (ja vähän muillekin) pakonomaisen tarpeen hakata kyseinen romuläjä pesäpallomailalla paskaksi.

Pian tuli saataville myös lähinnä manneille ja remonttireiskoille suunnattu dieselversio, joka alkoikin huolestuttavasti näkyä koko maapallolla huononevana ilmanlaatuna. Mutta mikäs siinä, pystyihän 1.7 litraisen, käyntiääneltään lähinnä lavantautisen hevosen piereskelyä muistuttavan moottorin voimalla sentään kiskomaan peräkärryä ja asuntovaunua ja kuljettamaan samanaikaisesti kahtatoista ihmistä. Yleinen uskomus on, että diesel-Ritmot vaikuttivat osaltaan todella voimakkaasti ilmastonmuutokseen.

Ritmosta ilmestyi myös koppi- ja porrasperäversiot Uuno ja Regata, jotka olivat tietysti samaa paskaa, lukuunottamatta korin hieman erilaista muotoilua.

Fiat Ritmon valmistus lopetettiin pakon edessä vuonna 1988, koska tuolloin astui voimaan laki, joka kielsi julkisen Ritmolla ajamisen. Kaikki vuoden 1988 jälkeen Ritmolla ajaneet henkilöt ovat saaneet syytteen ihmisten ahdistelusta ja henkisen koskemattomuuden oikeuden rikkomisesta. Heitä on paljon.

Vuonna 1988 Fiat suunnitteli Aku Ankalle oman automallin, Tempran. Tempran seuraksi ilmestyi myös Tipu, jolla ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä Aku Ankan kanssa. Nämä korvasivat Ritmon ja Regatan vuonna -88, ja olivat laadultaan lähes yhtä paskoja. Pitkäikäisin Tempra on Aku Ankan omistuksessa ja aktiivikäytössä edelleen.

Abarth[muokkaa]

1980-luvun alkaessa alettiin kehittää amiksille tarkoitettua ikiomaa Ritmo-mallistoa, joka sai nimekseen Abarth. Fiatin toimintaa tukevien amisten keskuudessa tämä malli onkin kovassa suosiossa vielä tänäkin päivänä, koska se on Vitu tehokas ja kulkee vakionaki ainaki kahtasataa niiQ. Tosiasiassahan Abarth-Ritmo ei kulje paskaakaan sen lujempaa kuin normaalitkaan mallit. Päin vastoin, sen huippunopeus on ainoastaan 110 km/h. Moottorin käyntiääni vain on 25 kertaa kovempi (niinkuin se ei muka olisi normaaleissa malleissa jo tarpeeksi suuri..), joten vähä-älyiset amishit tietysti luulevat autoa nopeaksi. Ritmo Abarth oli erityisesti 1990-luvulla suosituin pilluringinajamismopo heti Tojota Korollan ja Datsun Sata-aan jälkeen.

Rakenne ja ominaisuudet[muokkaa]

Yleisesti uskotaan, että Ritmon kori olisi ollut metallia. 120% kyseisen kulkuvälineen omistajista on kuitenkin todistanut uskomuksen vääräksi – "auton" oveen kun tuli nyrkinkokoinen reikä parin päivän sateessa seisomisen jälkeen, mikäli sitä sattui vahingossa potkaisemaan. Samoin muiden korin osien ruostuminen alkoi kahden viikon kuluttua auton käyttöönotosta. Tästä onkin päästy hienolla aasinsillalla lopputulokseen: Auton on oltava tehty joko pahvista, tai paperista.

Fiat Ritmo on tiettävästi kolmas niistä ainoista "autoista", jotka ovat jättäneet omistajansa tielle jo matkalla autokaupasta kotiin. Kaksi muuta ovat kaikki Talbotin mallit sekä tietysti FSO Polonez, mutta niistä nyt ei kehtaa edes puhua ääneen.

Sähköjärjestelmä oli Ritmossa erityisen luotettava: Se ei koskaan jättänyt päästämättä kosteutta itseensä ja näin ollen ensimmäisen vesisateen jälkeen mikään ei enää toiminut. Fiatilla oli kuitenkin jo tuohon aikaan merkkikorjaamoita, joissa epäonninen Ritmourpo sai korjauttaa peltiläj.. eikäku.. pahvilaatikkonsa maksamalla ensin itsensä vararikkoon.

Kaikki tämä tiivistettynä: Ritmo oli susi.

Mistä Ritmoja voi tänä päivänä löytää[muokkaa]

Pelloilta, autohajottamoilta, saunan takaa, nokkospuskasta ja lelukaupasta voi löytää koin syömiä Ritmon raatoja. Mikäli haluat löytää käynnistyvän, eteen- ja taaksepäin kulkevan yksilön, kannattaa selailla Keltaista Pörssiä tai muuta vastaavaa paskalehteä. Siellä on varmasti joku joka haluaa päästä Ritmostaan eroon. Nämä ihmiset antavat autolle aina ns. perävalotakuun, kun joku epätoivoinen autokuumeinen amis tai autoista mitään ymmärtämätön ämmä saapuu ostamaan romun pois.

Nykyään Ritmoja ei juuri liikenteessä tai muuallakaan näy. Olkaa onnellisia siitä, kunhan muistatte, että romutettujen Ritmojen haamut suunnittelevat kostoa ja palaavat vielä..

Ritmon varusteita[muokkaa]

  • Toinen Ritmo varaosiksi
  • Varahermot omistajalle varmuuden vuoksi
  • Valmiiksi puhkottu vararengas
  • Tupakansytytin ja tuhkakuppi, jotta hermosavujen veto kävisi helpommin
  • Huolto-ohjekirja, johon on unohdettu painaa tekstit
  • Kynttilöitä, joilla voit pitää auton lämpimänä talvella, kun lämmityslaite sattuu hajoamaan
  • Katekismus
  • Pari pulloa kossua
  • Toivo siitä, että ainakaan huonommin asiat eivät voi enää olla
  • Makaroonia ja pastakastiketta, evääksi mikäli auto jättää tien varteen keskellä korpea
  • Nokkosia
  • Erilaisia rikkakasveja
  • Vanhat naisten alushousut ja wunderbaum -hajukuusi (varusteena ainoastaan Abarth-Ritmossa)
  • Iso kasa tuttujen sekä tuntemattomien artistien c-kasetteja
  • 80 & 90-luvun pornolehtiä