Fennomania

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Naziflag.gif
Jalot germaanit rakastavat tätä artikkelia.
Star.svg
Tämä artikkeli on kouluesimerkki siitä, miltä hyvä sivu voi näyttää. Tee näin.

Fennomania on hengitysteitse tarttuva pro patria -bakteerin aiheuttama elintasosairaus. Tauti on Suomessa ja joissakin tietyissä muissa maissa esiintyvä mutaatio eurooppalaisesta nationalismus chauviniensis -bakteerikannasta, joka on aiheuttanut useita raivotautiepidemioita ympäri mannerta. Bakteerin eri muotojen aiheuttamat sekavuustilat olivat sotilaiden yleisin kuolinsyy sekä 1800- että 1900-luvuilla (riittämättömän jalkinehygienian lisäksi). Tauti pysyy pitkään lepotilassa, mutta puhjetessaan se aiheuttaa kiihkomielisyyttä, lipunliehutuskohtauksia, sekavuutta, epäluottamusta vieraita kulttuureita kohtaan sekä joissakin tapauksissa väkivaltaisuutta ja sukunimenvaihtoa.

Kartta taudin levinneisyydestä laajimmillaan.

Historia

Fennomania rantautui ruotsalaisten ristiretkeilijöiden mukana Suomeen 1100-luvulla. Tauti pysyi pitkään hallinnassa, sillä maa oli harvaan asuttu eikä bakteeri menestynyt likaisissa savupirteissä. 1700-luvulle tultaessa tautiin oli menehtynyt vain kourallinen ihmisiä, heistä kenties kuuluisimpana hämäläinen suurmies nimeltä Lalli. Elinolojen parantuminen ja aateliston kasvanut piittaamattomuus ruotsinkielisen immuunijärjestelmänsä ylläpidosta aiheutti taudin räjähdysmäisen kasvun.

1800-luvulla havaittiin useita epidemioita, joissa tuolloin tuntematon syy sai sivistyneistön mm. spontaanisti vihaamaan sukunimiään. Suomalaiseen geeniperimään iskevästä muodosta saatiin ensimmäinen varmistettu näyte vuonna 1809 – joskin sitä ensin luultiin pelkästään kuumetaudiksi nimeltä urheus. Fennomania levisi aluksi poliitikkojen, kirjailijoiden ja taiteilijoiden keskuudessa. Taudinaiheuttaja viihtyy pohjoisissa oloissa, ja sen otollisinta kasvualustaa on vieraan vallan läsnäolo. Fennomanian leviämistä nopeutettiin sanomalehtimateriaalilla. Myös yltiöromanttisilla taudinkuvauksilla vähäteltiin ongelman todellista vakavuutta. Pahin esimerkki on J.L. Runeberg -niminen välskäri, joka levitti tautia kantaessaan kirjoituksia, joiden takia rahvas sai taudin vakavuudesta väärän kuvan liki sadaksi vuodeksi. Tavalliseen kansaan tauti levisi muun muassa sivistyneistön puutteellisen kansakouluhygienian välityksellä.

Tauti oli hiljalleen levinnyt laajalle populaatioon 1900-luvun alkuvuosikymmeninä, ja se aiheutti puhjetessaan muutamia laajoja pandemioita.

  • Heimoaatepandemia iski Suomeen ja sen lähialueille 1920-luvulla. Noin 9000 tartunnan saanutta suomalaista pakeni oireineen sukukansojen pariin. Fennomania purkautui ammuskeluna ympäri metsiä. Suomalaiset potilaat nähtiin esimerkiksi haahuilemassa ympäri Aunuksen kaupunkia, mutta raitis ilma teki tehtävänsä ja laajoilta kuolemantapauksilta vältyttiin.
  • Itäkarjalaispandemia on välillisesti fennomaniasta kärsivien potilaiden aloittama tautiaalto, jonka kouriin joutuivat Itä-Karjalassa asuvat sukukansat. Neuvostoliiton asiantuntijat saivat ongelman nopeasti hallintaan, vaikka läskikapinaksi nimetty jälkitauti aiheuttikin harmaita hiuksia sekä Suomen että Neuvostoliiton terveysviranomaisille.
  • Jatkosota oli fennomaniapandemioista pahin. Carl Gustaf Emil Mannerheim -nimisessä hermotautipotilaassa oli havaittu fennomanian oireita jo aiemmin, mutta lääkärit päästivät hänet silti kotihoitoon. Mannerheimissa ja muutamassa muussa harmaisiin pukeutuneessa henkilössä puhjennut fennomania aiheutti Karjalankannaksella sekasortoa vuosina 1940–1944.
  • Vuoden 1995 pandemia oli lyhytaikainen ja melko rauhallinen, mutta aiheutti ennennäkemättömän lipunliehutusaallon sekä erilaisia torikokoontumisia. Viranomaiset pitivät taudin hallinnassa merkitsemällä jokaisen potilaan Maailmanmestari 1995 -lippahatulla tai paidalla, jolloin terveet osasivat välttää oleskelua samoissa tiloissa.
  • Vuoden 2011 pandemia oli toisinto vuoden 1995 pandemiasta. Se oli edellistä pahempi, ja aiheutti ison jytkyn sekä 1995 tapaan lipunliehutusaallon sekä erilaisia torikokoontumisia. Viranomaiset tarkkailevat tilannetta jatkuvasti, ja ovat valmiita eristämään mahdolliset fennomaniapotilaat ja sulkemaan heidät koppihoitoon.

Hoito

Fennomaniaan ei ole löydetty lääkitystä. Historian kuluessa tautia on tosin koetettu hallita erilaisilla tavoilla. Neuvostoliitolla on lääkitsemisessä pisimmät perinteet, mutta heidän käyttämänsä voimakeinoilla uhkailu ei valitettavasti ole purrut fennomaniaan muuta kuin väliaikaisesti. Toisinaan voimakeinoin uhkailu on jopa aiheuttanut tilan pahenemisen chauvinismiksi, joka on nationalismus chauviniensisin aiheuttamista oireyhtymistä vakavin. Tästä huolimatta tutkimustyö jatkuu. Uudet hoidot, kuten apatia ja hyvinvointivaltio ovat osoittaneet toimimisen merkkejä. Myös muutto Ruotsiin auttaa joitakin potilaita. Joitakin taas ei.

Katso myös