Fasismi (venäläinen käsite)

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ei tule sekoittaa varsinaiseen fasismiin.

Fasismilla tarkoitetaan venäläisessä käsitteistössä ihmisvastaista ja rikollista pahuuden ideologiaa, jonka piiriin kuuluvat kaikki, jotka eivät ole samaa mieltä Venäjän kanssa. Venäläisen etupiiriajattelun (suvereenien valtioiden Moskovasta käsin suoritettu jakaminen) vastustaminen on yleensä fasismin pahin ja räikein muoto.

On huomattava, että venäläiset eivät voi olla fasisteja, koska fasismi on vain ei-venäläisten geneettinen ominaisuus, joka ei kykene selviytymään venäläisen DNA:n yhteydessä. Täten esimerkiksi venäläinen kansallistunne, etupiiriajattelu, sotilashyveiden kunnioittaminen, Blut und Boden -ajattelu, itsenäisen ja sosiaalisen median vaimentaminen, homojen survominen, fantasiat venäläisten hallitsemasta Euroopasta tai johtajan hypermaskuliininen, hierarkkisen paternalistinen henkilökultti eivät ole luonteeltaan fasistisia, vaan suorittajiensa venäläisen etnisyyden vuoksi täydellisen antifasistisia. Putinin viisas ja vapaa Venäjä onkin maailman merkittävin antifasistinen voima, jota jopa fasistit, natsit ja muut rähmäfantit varauksetta tukevat.1 http://yle.fi/uutiset/euroopan_aarioikeisto_pietarissa_tukea_putinin_ukraina-politiikalle/7882879

Fasismin pystyvät venäläisessä käsitteistössä luotettavasti diagnosoimaan vain valtionpäämiehen hyväksymät poliittiset patologitahot, ulkomailla myös Johan Bäckman ja kremliinit.

Fasismin määritelmästä[muokkaa]

Emilio Gentile (s. 1946), Italian tuotteliain fasismin ideologian ja kulttuurihistorian tutkija, luetteloi fasismin kymmenen peruspiirrettä. Mitä useamman kohdan ideologia, puolue, toimintatapa tai valtiojärjestelmä täyttää, sitä fasistisempana sitä voi pitää. Alkuperäinen italialainen fasismi täyttää Gentilen mukaan kaikki nämä tuntomerkit.

  1. Massaliike, joka rakentuu keskinäisen toveruuden ja jaetun identiteetin perustalle ja mieltää osakseen kansallisen uudelleensyntymän, menetetyn kansallisen kunnian ja kunnioituksen palauttamisen, sekä mieltää olevansa vihollisten saartama. Pyrkii saavuttamaan poliittisen yksinvallan yhdistelmällä parlamentaarisen järjestelmän puitteissa toteutettua politiikkaa, sopimuksia muiden (etu)ryhmien kanssa sekä poliittista väkivaltaa tai sen uhkaa päämääränään funktionaalisen parlamentarismin tosiasiallinen lakkauttaminen.
  2. Käytännöllisenä esiintyvä ideologia, joka ei sido itseään olemassa oleviin poliittisen ideologian malleihin ja on luonteeltaan anti-individualistinen, antiliberaali ja antimarxistinen; yl. myös populistinen ja varsinkin retorisesti antikapitalistinen, erit. kapitalismin ”henkisesti tuhoavaa” vaikutusta vastustava. Julkisesti profiloituu ennemmin symboleilla kuin teorioilla.
  3. Mystifioitu näkemys elämästä elintila- ja resurssikamppailuna; orgaaniseen yhteiskuntakäsitykseen kuuluu erityisesti nuoruuden sankarillistaminen poliittisen nuorisotoiminnan kautta, sotilashyveiden sekä sotilaallisen järjestyksen korostaminen ja sotilaallisten keinojen pitäminen osana normaalia poliittista keinovalikoimaa.
    Vladimir Putin, tosimies, miesten mies, viriili tahtomies, joka on luonnon kamppailujen keskellä kuin kotonaan.
  4. Politiikka yksilön ja yhteisön sekä valtion ja kansakunnan myyttisenä yhdistäjänä: näkemys valtiosta etnisesti ja moraalisesti yhtenäisenä kollektiivina; tämä edellyttää repressiotoimia yhtenäisyyden ja moraalin väitettyjä ja potentiaalisia uhkaajia (esim. etniset ja seksuaaliset vähemmistöt) sekä poliittisia toisinajattelijoita kohtaan. Valtiollinen yhtenäisyys edellyttää myös traditionaalisten sukupuoliroolien suojelemista ja vartioimista.
  5. Kokonaisvaltainen kansallisetiikka, jossa yksilö on alisteinen kollektiivisen kansakunnan edulle kurinalaisessa, ohjatussa järjestyksessä.
  6. Yksipuoluesysteemi, joka hallitsee päätöksentekoa ja tiedotusta.
  7. Poliisivoimien käyttö toisinajattelun ja kritiikin ehkäisemisessä, vaientamisessa ja uhkailussa.
  8. Tiukka poliittinen hierarkia, jonka huipulla on henkilökulttimaisesti kunnioitettu johtohahmo, jonka karismaa ja viriliteettiä korostetaan toistuvasti.
  9. Talouspolitiikka, joka heikentää ammattiliittojen valtaa ja poistaa rajat valtiollisilta interventioilta talouselämässä; yksityisomistuksen periaatteiden säilyttäminen toimintaympäristössä, jossa valtio hallitsee kaikkia talouden ja teollisuuden keskeisiä aloja; taloudellisen omavaraisuuden ideologinen korostaminen.
  10. Kansallisten myyttien, mystifioidun kansallisen historian, kansallisen suuruuden ja kansallisen voiman innoittama ulkopoliittinen suuntaus, jonka tähtäimessä on imperialistinen dominanssi ja ekspansio joko kansakunnan elinvoiman takaamiseksi, sen eheyttämiseksi tai sen turvaamiseksi.

On täten ilmiselvää, että näiden kriteerien nojalla Euroopan ja ehkä koko maailman fasistisin valtio on Viron tasavalta.

Epätäydellinen luettelo fasisteista venäläisen käsitteistön mukaan[muokkaa]

Kirjallisuutta[muokkaa]

  • Emilio Gentile: Il culto del littorio. La sacralizzazione della politica nell'Italia fascista. Rooma 1993.
  • Aleksandr Dugin: Основы геополитики (геополитическое будущее России). 1997. Venäjän federaation pääesikunnan sotilasakatemian oppikirja.

Katso myös[muokkaa]