Espanja

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
”Do you speak Spannish?”
~Keskiverto espanjalainen suomalaiselle
”Y tu madre también!”
~Keskiverto suomalainen espanjalaiselle
”No vittu en panish.”
~Keskiverto 15-vuotias teini espanijalaiselle
”Käy päälle, härkä! Puske se roskaläjä kumoon!”
~Johtaja Tuura Epsanjassa
Reino de España
Espanjan Reino kuningaskunta
Bananacountry.jpg
lippu
{{{vaakuna}}}
vaakuna
LocationSpain.png
Valtiomuoto falangistinen kuningaskunta
Caudillo Francisco Franco
Pääkaupunki Real Madrid
Muita kaupunkeja FC Barça, AC Bilbao, Málaga CF, Sevilla FC, Valencia CF
Pinta-ala
 – josta sisävesiä
{{{pinta-ala}}} km²
{{{vesipinta-ala}}}
Väkiluku
 – väestötiheys
 – väestönkasvu
{{{väkiluku}}}
{{{väestöntiheys}}} / km²
{{{väestönkasvu}}} %
Viralliset kielet espanja (castellano), katalaani, gallego, aragoneesi, oksitaani, baski, huono englanti ja monta muuta
Pääuskonnot katolilaisuus, härkätaistelu, jalkapallo
Valuutta euro ()
Elinkeinorakenne maatalous {{{maatalous}}} %,
palvelut {{{palvelut}}} %,
teollisuus {{{teollisuus}}} % BKT:sta
Itsenäisyys
 
{{{itsenäisyysvuodet}}}
- Kansallissankari
- Kansallisurheilulaji
Don Quijote de la Mancha
{{{kansallisurheilulaji}}}
Kansainvälinen
suuntanumero
+{{{suuntanumero}}}
Motto Mañana, mañana!
Kansallislaulu "Macarena"


Espanja, tuo lipeäväsuisten gigolojen maa. Monet pohjoismaalaiset naiset hakeutuvat "tummien ja tulisten" maihin, kuten Epsanjaan ja Turkkiin kuumien romanssien toivossa, kun eivät niitä juroilta pohjoisenmiehiltä saa. Tämä on mm. Espanjan talouden kannalta hyvä; tulee paljon turisteja ja rahaa, sekä gigolot saavat mielin määrin turisteja huijattavaksi.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historiaa

Espanjan historia on yhtä pitkä, laahaava, verinen ja järjetön kuin koko Euroopan historia. Ensin tulivat roomalaiset, kuten tavallista. Sitten tulivat gootit. Tämän jälkeen olikin rauhallista, kunnes Pohjois-Afrikasta saapuivat maurit johtajansa Mauri Pekkarisen johdolla. He tekivät Espanjasta islamilaisen valtion. Señoritat eivät kuitenkaan tykänneet burkhasta, joten espanjalaiset ajoivat maurit pois päästäkseen tappamaan juutalaiset. Tätä ajanjaksoa kutsutaan reconquistaksi. Sitten espanjalaiset lähtivät riehumaan ympäri Amerikkaa kun oli kerran tappamisen makuun päästy. Tätä ajanjaksoa kutsutaan löytöretkiksi. Sitten oli kuninkaita ja kuningattaria ja sen semmoista. Espanjan historian ensimmäinen, mielenkiinnoton osa päättyy tähän.

Espanja on lopultakin vain natiseva kokoelma historiallisia valtioita, jotka on enemmän tai vähemmän höllästi nidottu yhteen, kun huomattiin, että kahdentoista itsenäisen kuningaskunnan ylläpito Iberian niemimaalla ei ollut kovin energiatehokasta. Portugali jättäytyi ulkopuolelle syistä, jotka ovat edelleen epäselviä, mutta asiaan liittyy olennaisesti jalkapallo ja se tosiasia, etteivät ulkomaalaiset voineet sietää portugalilaisten fadoa. Väitetään myös, että syynä olisi kieli, jota oikeastaan pitäisi kirjoittaa kyrillisillä kirjaimilla, sekä portugalilaisten outo mieltymys turskaan ja vihreään viiniin.

Uuden ajan alussa Kristoffer Kolumbus -niminen onnenonkija onnistui puijaamaan Espanjan kuningashuoneen järjettömän purjehdusprojektinsa tueksi. Itsepäisen typerä Kolumbus halusi päästä itään, purjehti länteen, eikä (valitettavasti) pudonnut maailman reunalta vaan palasi mukanaan tupakkaa ja kuppa. Loppu renessanssista kului Espanjassa siihen, että inkvisitio lämmitti luostareita kerettiläisillä, ja armeija yritti saada hollantilaisia kalvinisteja herrojen nuhteeseen.

Vuonna 1558 kuningas Filip II sai megalomaanisen idean lähteä valloittamaan Englantia. Hän rakensi valtavan laivaston, jolle hän antoi nimeksi Voittamaton armada. Pahaksi onneksi nimi oli väärin valittu, sillä ensiksikin armadan päällikkö ja upseerit koostuivat aatelisista maakravuista, jotka tiesivät merenkulusta yhtä paljon kuin keskimääräinen korvameduusa italialaisista pastatyypeistä. Toiseksi armada sai ensiksi selkäänsä englantilaisilta, sitten skotlantilaisilta ja lopulta luonnonvoimilta eli voittamaton armada rökitettiin kolmasti. Tästä kypsyneenä Filip II päätti taistella vain sellaisia vihollisia vastaan, jotka oli helppoa yllättää ylivoimalla takaapäin.

Tämän jälkeen Espanjan historia juuttuu paikalleen mielenkiinnottomaksi mössöksi, jossa suurinta vaihtelua ovat kuninkaiden järjestysnumerot. Skipataan kaikki tältä väliltä Francoon asti, sillä hänestä kaikki ovat ainakin sentään joskus kuulleet.

Huomio! Seuraava kappale on työn alla historiallisen revisionismin vuoksi ja voi aiheuttaa huonoa omatuntoa.

Francisco Franco johti Espanjan nykyaikaan, ainakin sikäli kuin nykyajan määritelmään kuuluu poliittinen terrori ja toisinajattelijoiden mielivaltainen teloitus (ja valitettavasti se kuuluu 1900-luvun nykyajan määritelmään). Kuten inkvisitio, myös Franco halusi kieltää kaiken ei-katolisen Espanjasta. Paavi totesi, ettei hänellä ollut mitään fasismia vastaan, mikäli se tukeutuisi katolisiin arvoihin. Francon kunto kuitenkin heikkeni sitä mukaa, kun hänen aurinkolasinsa suurenivat, ja vuonna 1975 hän mureni tomuksi, kun joku läimäytti oven kiinni liian kovaa. Francon seuraajakseen valitsema entisen kuninkaan jälkeläinen Juan Carlos osoittautui heikoksi nössöksi, joka salli demokratian. Tai sitten Juan Carlos vain huomasi, että kuninkaan viran etuihin pystyy keskittymään paljon paremmin, kun ei tarvitse hoitaa politiikkaa. Juan Carlos keskittyykin nykyään vain pitämään pahimmat hihhuloinnit kurissa ja elämään verotuloilla. Verrattuna Francoon hän onkin verrattomasti parempi talousmies - hänen terävä havaintonsa oli, että maan talous toimii paljon paremmin, kun sitä katolisuutta ja moraaliarvoja ei ala tunkemaan joka läpeen. Juan Carlos on erinomainen esimerkki siitä periaatteesta, että paras hallitsija on sellainen, joka hallitsee näkymättömimmin. Juan Carlosin merkittävin saavutus valtakautenaan on ollut se, kun hän pääsi esiintymään Serranon perhe -televisiosarjaan.

[muokkaa] Politiikka

Pääministeri José Luis Rodríguez Zapateroa pidetään yleisesti poikkeuksellisen lahjakkaana espanjalaiseksi poliitikoksi.

Espanjan sisäpolitiikassa rapa lentää. Baskien pikku pommit ovat mitätöntä puuhastelua sen rinnalla, miltä espanjalainen poliittinen väittely vaikuttaa. Oikeastaan vain se, että kuningas gonahtaa aina silloin tällöin ja sanoo pahimmille pukareille Kaksikymmentä! Saa suorittaa! estää espanjalaisia poliitikkoja käymästä toistensa kraiveliin.

Merkittävimmät poliittiset ryhmittymät ovat piilofrancolainen katolilainen oikeisto (jonka mielestä kaikki on mennyt päin peetä 1800-luvulta asti) ja arvoliberaali kvasisosialistinen vasemmisto (jonka tärkein tavoite on ärsyttää vastapuolta mahdollisimman paljon).

[muokkaa] Kulttuuri

Jos ei lasketa mukaan avutonta kitaranrämpytystä ja manolitoja, espanjalainen kulttuuri rakentuu yhden kuolleen kirjailijan ja useiden kuolleiden nautojen varaan. Se kirjailija on Miguel de Cervantes ja niistä naudoista hankkiudutaan eroon härkätaisteluissa. Niiden nahoista tehdään sitten jalkapalloja.

[muokkaa] Costa del Crime

Etelä-Espanjassa, Aurinkorannikolla elää maailman suurin suomalaissiirtokunta. Erityisesti Fuengirolan pikkukaupungissa suomen kieleltä ei voi välttyä, ja Fuengirolan Los Boliches-kaupunginosassa suomi on jo lähes virallisen asiointikielen asteella. Näillä alueilla liikuskellessaan pahaa aavistamaton matkailija voi helposti päätyä syömään mikrossa lämmitettyjä atrian lihapyöryköitä ja kuuntelemaan Rami Välimäkeä livenä. Se on paikka, jossa keihäsmatka jatkuu ikuisesti.

Espanjaan muuttaneet suomalaiset ovat suurilta osin ottaneet kotimaastaan mukaansa aidon suomalaisen kateuden, kyräilyn ja selkäänpuukotuksen, joka liian pienissä suomalaisympyröissä on onnistuttu maksimoimaan jopa kymmenkertaiseksi alkuperästään. Sen lisäksi jo valmiiksi virkamieskorruptiostaan tunnettu Aurinkorannikko [1] on tarjonnut suomalaisille lähes taivaalliset mahdollisuudet korkealuokkaiseen yritystoiminitaan, sillä veronkiertäminen, työsopimusten laiminlyöminen ja yleinen kähmintä on alueen yritysmaailmassa ihan jo suoranainen perinne. Suomalaiset ovat saaneet hyvän jalansijan Aurinkorannikon mafiaan (joka koostuu nokkimisjärjestyksessä alhaata ylöspäin marokkolaisista, mustalaisista, romanialaisista, etelä-amerikkalaisista, skandinaaveista, espanjalaisista ja briteistä).

Aurinkorannikon suomalaisyhteisössä on käytössä yksipuoluejärjestelmä, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että ainoastaan Kokoomus on sallittu puolue. Suomalaisyhteisöön asettuminen vaatiikin kyseiseen puolueen jäsenkirjaa, ja yhteisön haaveena on että Espanjan lakiin voisi asettaa pykälän, että samainen jäsenkirja vaadittaisiin myös alueelle saapuvilta suomalaisturisteilta. Alueella vakituisesti asuvat suomalaiset ylenkatsovat hölmöjä ja mistään mitään tietämättömiä suomalaisjunttituristeja (noobeja), ja tämän vuoksi järjestävät mielellään ihan keskenäänkin Kuka tietää eniten Espanjasta?-kisailuja joissa jyvät saadaan erottumaan akanoista. Se pätemisen määrä on tähtiä hipova kun känniset espanjansuomalaiset alkavat chiringuitoissa paukuttelemaan henkseleitään paikallistietomäärällään ja maassa-asumisvuosillaan.

Vaikka suomalaisten lomaosakehuijaukset ovatkin monilta osin poistuneet muodista, on Espanjaan saapuvan suomalaisen yhä hyvä pitää mielessään tunnettu perussääntö: Espanjassa suomalaisen pahin vihollinen on toinen suomalainen.

[muokkaa] Viitteet

  1. http://fi.wikipedia.org/wiki/Marbella
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruustiedot

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
tärkeitä
foorumi
Työkalut
Muilla kielillä