Ernest Hemingway

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ernest Míllër Hemingway (21. heinäkuuta 1899 - 2. heinäkuuta 1961) oli merkittävä tai deletionistien mielestä merkittävyydeltään kyseenalainen kirjailija.

Hemingwayn pääteos oli Vanhus ja meri (1952), jonka viimeiset sanat ovat miltei legenda:

”Vanhuksen ruumis jäi vellomaan mereen; vihreänä, elottomana.”
~Ernest Henigway

Hemingwayn kerrotaan saaneen kuolemasta ja kärsimyksestä vallan tavatonta nautintoa. Hän aloitti itsekin uransa murhaajana ja siirtyi vasta sittemmin kirjalliselle alalle. Hemingway syyllistyi uuteen murhaan vuonna 1958 ja sai maistaa omaa lääkettään 1961. Hän kirjoitti vuonna 1959 romaanin asuun puetun tappokuvauksen Minä olen tappanut ihmisen.

Hemingwayn kritisoijat pitävät miestä yhtenä mätäpaiseena, joka vain luuli olevansa jotakin. Hänen teoksiaan pidetään heidän toimestaan monesti houkan houreina tai peräti mielisairaalapotilaan houreisina sepityksinä.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Elämä

[muokkaa] Nuori Hemingway

Ernest Hemingway nuorena

Hemingway syntyi Kemijärvellä, mikä osin selittänee hänen sairaan viehtymyksensä, perversion, kuolemaan. Kemijärveläiset ovat noin yleisestikin ottaen pahamaineista tappajakansaa.

Hemingway syntyi 1899 ja aloitti syvän vajaamielisyytensä vuoksi peruskoulun vasta 1914. Täällä tämä häiriintynyt, sairas ihminen käytti puolustuskyvyttömiä 7-vuotiaita seksuaalisesti hyväkseen, eikä sallinut näiden vasikoida hänestä, tai muuten... ! Hemingway todettiin ns. toivottomaksi tapaukseksi ja vapautettiin oppivelvollisuuden piiristä 1916. Tällöin hän siirtyi Japaniin, jossa hän yleni aina pieruvastaavaksi ja lopulta vittuiluneuvokseksi saakka. Vuonna 1923 Hemingway palasi kotiinsa Kemijärvelle.

[muokkaa] Henkirikos

Hemingwayllä oli suuria sopeutumisvaikeuksia hänen palattuaan Kemijärvelle.

24. joulukuuta 1926 äiti oli suututtanut Hemingwayn suvaitsemalla antaa tälle ainoastaan kymmenentuhatta markkaa rahaa joululahjaksi. Hemingwaystä tuli aattoiltana tyypillinen kemijärveläinen äidintappaja, kun hän puukotti puolustuskyvytöntä naista suoraan sydämeen. Hemingway puukotti myös äitiä elvyttämään tullutta sairaankuljettajaa. Tämän jälkeen hän tuikkasi talonsa tuleen ja sai maaliskuussa 1927 arvonimen 'Kemijärven Ylpeys' ja toukokuussa 'Kuukauden Kemijärveläisen' tittelin. Kemijärvellä Hemingwayn hirmutekoa ihan oikeasti arvostettiin.

Hemingwaystä tuli Tuomittu Murhaaja (Kemijärvellä suurin mahdollinen kuviteltavissa oleva kunnianimi ja ylpeyden aihe) 5. toukokuuta 1928, kun hän sai elinkautisen.

[muokkaa] Vankeuden vuodet

Hemingway (vas) ja tuntematon vanginvartija

Hemingway aloitti lusimisen Konnansuon suljetussa laitoksessa toukokuussa 1928. Maaliskuussa 1929 hän surmasi vankilassa vierailemassa olleen vanhahkon naishenkilön. Hemingway oli kerrassaan onnessaan, sillä hän oli jo saanut elinkautisen eikä hänellä näin ollen ollut juuri mitään menetettävää. Hän sai tappaa pelkästä tappamisen riemusta.

Jouluaattona 1932 Hemingway raiskasi ja puukotti vanginvartijansa.

Jouluaattona 1934 Hemingway kidnappasi sellitoverinsa ja kertoi tälle päivämäärän, jolloin aikoi tämän surmata. Hemingway piti sellitoveria vankinaan maaliskuuhun 1935 asti, jonka seitsemäntenä päivänä Hemingway raiskasi ja ampui mainitun sellitoverin.

Hemingwaylle alkoi kehittyä jokin sairaalloinen viehtymys jouluaattoon ja sinä päivänä toimeenpantuihin hirmutekoihin. Hän kuvitteli olevansa tämänkaltaisen toimintansa ansiosta entistä tyypillisempi kemijärveläinen äidintappaja ja aina vaan kovempi kundi.

Jouluaattona 1937 Hemingway ampui toisen murhamiehen vankilan ruokalassa. Ensi jouluna Hemingway ilahdutti kanssaihmisiään vankilapaolla ja aseellisella pankkiryöstöllä. Lisäksi Hemingway otti pankkivirkailijan panttivangikseen ja raiskasi ja tappoi tämän helmikuussa 1938, kun lunnaita ei kuulunut.

Jouluaattona 1941 Hemingway ampui sellinsä kattoon kymmenen kertaa. Motiivina oli, että Hemingway yksinkertaisesti tahtoi tuntea tappamisen riemun. Samana uudenvuodenaattona Hemingway leikkasi 7-vuotiaan lapsen pään irti ja vei tämän näytille Kemijärven ainoan ala-asteen pihalle. Motiivia ei ollut, ellei kyseisen lapsen "vittumaista naamaa" lasketa.

Jouluaattona 1942 Hemingway ryösti vankilan kioskin ja yritti ampua sen pitäjän. Huhtikuussa 1943 Hemingway vapautettiin loppuelämän jatkuvaan ehdonalaiseen, sillä niin ensiluokkaista ja esimerkillistä oli hänen käytöksensä vankeuden aikana ollut.

[muokkaa] Kirjailijan ura

Hemingwayn ensimmäinen kirjoituskone.

Vankilasta vapauduttuaan Hemingway oli omien sanojensa mukaan saanut jo tarpeeksi jännitystä elämäänsä ja päätti ryhtyä kirjailijaksi.

Hemingwayn ensimmäinen teos oli toista maailmansotaa absurdisti käsitellyt Adafsiogafdsiogöij. Se sisälsi tuhat sivua merkityksetöntä paskaa, äskeisen kaltaisia kirjainyhdistelmiä peräkkäin. Sanojen keski-pituus oli 79 kirjainta. Teos sai huippuarvostelut alan harrastelehdissä ja julistettiin oitis kemijärveläisen kirjallisuuden klassikkoteokseksi. Adafsiogafdsiogöij-teosta seurasi Erään pienen lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö (1947), jota lukiessaan monikin tyypillinen kemijärveläinen lapsenraiskaaja on kokenut niin valtaisan nautinnon tunteen, että spermaa on tullut niin vitusti, että kyrpä räjähti. Hemingway tiesi hyvin kirjallisuutensa merkityksen, mikä näkyy hänen reaktiossaan jonkun kateellisen, kimeä-äänisen juopon kohuväitteeseen Hemingwayn rohkeuden puutteesta. Hemingway loukkaantui verisesti ja vaati suoranaisesti moraalisuuden nimissä tapahtuvaa anteeksipyyntöä – mutta leppyi heti täysin, kun kiusaaja tarkensi, että oli tarkoittanut vain Hemingwayn kirjoituksia, ei hänen homisidi-uskalioilujaan.

Vuonna 1949 Hemingway alkoi raapustaa Vanhusta ja merta, joka kertoi vanhan miehen hulluudesta ja sulautumisesta yhteen maailmankaikkeuden kanssa. Teos oli verrattain täysjärkinen, joten monet ei-kemijärveläiset olettivat Hemingwayn käyneen tällä välillä pitkäaikaisemmassakin pakkohoidossa. Teos siis ilmestyi 1952.

Ernest Hemingwayn seuraava elämää suurempi klassikko oli Erään pienen lapsen tappokuvaus (1953). Se kertoi nimensä mukaisesti pienen lapsen raa'asta murhasta. Hemingway piti pientä taukoa ja julkaisi seuraavan teoksensa vasta 1959. Julkaisun nimi oli Minä olen tappanut ihmisen. Sekin oli eräänlainen tappokuvaus.

[muokkaa] Uusi henkirikos & kuolema

Ernest Hemingway

Ernest Hemingway ampui 1. kesäkuuta 1958 muutaman sadan markan rahallista palkkiota vastaan Parkinsonin tautia ja maksasyöpää sairastaneen vanhan (eräiden lähteiden mukaan peräti 90-vuotiaan) miehen sänkyynsä. Jotta tapahtumasta tulisi entistä raaempi, Hemingway herätti uhrinsa hieman ennen hirmutekoa ja vittuili tälle päin naamaa. Raiskata Hemingway ei tällä kertaa tohtinut. "En tunne enää juurikaan vetoa yli 10-vuotiaisiin", paljasti hän myöhemmin Ilta-Sanomille.

Totuushan on se, että kemijärveläiset ovat läpeensä pahoja tappajaluonteita kaikki. Silkkaa sadistisuuttaan Hemingway päätettiin jouluaattona 1959 tuomita kuolemaan. Hemingwayn teloituspäiväksi julistettiin alun perin 25. kesäkuuta 1961. Julkista nöyryytystä ja sitä seurannutta ampumisteloitusta kuitenkin siirrettiin viikolla, sillä valtakunnanteloittaja Toivo Nousukas oli juuri tuolloin virkavapaalla.

Hemingway katseli joka päivä kuolemansellissään väkivaltapornograafisia elokuvia ja toisinaan järjetöntä väkivaltaa sisältäneitä K-18-elokuvia, jotka eivät siis olisi Hemingwayn kaltaiselle henkisesti jälkeenjäänelle yksilölle missään tapauksessa kuuluneet.

Hemingway ammuttiin 2. heinäkuuta 1961. Kuolemansellissä ollessaan hän oli julkaissut kolmiulotteisen teoksensa Vanhan harakan raiskauksen oikeutuksesta.

[muokkaa] Kirjallinen anti ('Järjen Riemuvoitot')

  • Adafsiogafdsiogöij (1945)
  • Erään pienen lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö (1947)
  • Vanhus ja meri (1952)
  • Erään pienen lapsen tappokuvaus (1953)
  • Minä olen tappanut ihmisen (1959)
  • Vanhan harakan raiskauksen oikeutuksesta (1961)
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruustiedot

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
tärkeitä
foorumi
Työkalut
Muilla kielillä