Energiajuoma

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Energiajuoman päihdekäyttäjiä. Huomaa juoman vaikutus käyttäjiin.

Energiajuoma eli virtanen tai duracel on päihde, tarkemmin sanottuna täyssynteettinen psykomotorinen stimulantti. Yleensä kansankielessä sana energiajuoma ymmärretään pääasiassa joko batteryksi, tehoksi tai ES:ksi. ES eli "esso" on näistä päihdyttävin. Energiajuomiin liittyy usein voimakasta pärinää.

Historia[muokkaa]

Ensimmäisen kerran energiajuoman syntetisoi kemisti nimeltä Lazăr Edeleanu Berliinin yliopistolla vuonna 1887. Lääkekokeilut aloitettiin 1920-luvulla; vuosikymmenen lopulla energiajuomia myytiin jo kaupoissa patteri-lääkenimikkeellä. 1930-luvulla energiajuomaa käytettiin lääkkeenä nenän tukkoisuuteen.

Alunperin kofeiini-tauriiniyhdisteet olivat markkinoilla reseptillä saatavina laihdutuslääkkeinä. Sivuvaikutuksena esiintyvä mielialan kohoaminen ja väsymyksen poistuminen johtivat usein aineiden väärinkäyttöön.

Laajemmassa mielessä energiajuomia ovat kaikki kofeiinit, eli joilla on samassa hiilessä amiinin kanssa metyyliryhmä, esimerkiksi tauriini jossa iinin typessä on kofeiiniin nähden ylimääräinen metyyliryhmä.

Toinen Maailmansota[muokkaa]

Saksalaista "energiajuomaa" vuodelta 1941, suklaan muodossa

Vuonna 1939 syttynyt toinen maailmansota sai sekä akselivallat että liittoutuneet kehittämään energiajuomia myös sotilaskäyttöön. Suurin osa tästä kehitystyöstä on vielä tänäkin päivänä luokiteltu salaiseksi. Myös ruotsalaiset kehittelivät omaa vastaavaa tuotetta Lähde? ja todennäköisesti myös myivät sitä sodan molemmille osapuolille.

Sodan jälkeen[muokkaa]

1950– ja 1960-luvuilla energiajuomia käytettiin sekä piristeenä että masennuksen ja ylipainon hoitoon. 1950-luvulla energiajuomaa käytettiin jonkin verran dopingaineena kestävyysurheilussa. Energiajuoman päihdekäyttö yleistyi 1960-luvulla. Suomessa kofeiini-tauriiniyhdisteet poistettiin lääkekäytöstä vuonna 1968.

Käyttökohteet[muokkaa]

Energiajuomia mainostetaan yleensä kohderyhmään vetoavasti

Energiajuomilla on päihdekäytön lisäksi myös hyötykäyttökohteita. Kofeiiniyhdisteitä valmistetaan lääketeollisuudessa ja laittomissa laboratorioissa. Energiajuomia esiintyy valkoisena, vaaleanpunaisena tai kellertävänä nesteinä, alkoholiin sekoitettuna ja patukoina.

Päihdekäyttö[muokkaa]

Energiajuomia käytetään eniten huumausaineena; yleisimmin juomalla sellaisenaan tai alkoholiin sekoitettuna. Energiajuomia voidaan käyttää myös suonensisäisesti. Addiktion kehittyessä siirrytäänkin yleensä suonensisäiseen käyttöön. Halpahallien energiajuomissa on paljolti erilaisia epäpuhtauksia, esimerkiksi makeutusainetta.

Käytön haitat[muokkaa]

Energiajuoma voi aiheuttaa muun muassa kiihtymystä, enemmän tai vähemmän voimakkaita vainoharhoja, huimausta, oksentelua, munuaisvaurioita, väkivaltaista käyttäytymistä ja sydänkohtauksia. Energiajuomien käyttö raskauden aikana lisää keskenmenon ja ennenaikaisen syntymisen riskiä. Energiajuomien käyttöön liittyy yliannostuksen riski. Se aiheuttaa kohonnutta verenpainetta sekä tihentynyttä sydämenlyöntiä (ks. takykardia) ja hengitystä. Nämä voivat aiheuttaa mm. hikoilua, lämpöhalvauksen ja kouristeluja. Joillakin ruumiin sisälämpötila nousee radikaalisti aiheuttaen aivovaurion ja pahimmillaan vitutusta. Joskus vitutus on niin kokonaisvaltaista, että käyttäjää kohtaa sydänperäinen äkkikuolema.

Riippuvuuspotentiaali[muokkaa]

Energiajuomilla on erittäin suuri riippuvuuspotentiaali. Psykologinen riippuvuus syntyy nopeasti. Käyttäjän toleranssi aineeseen kasvaa nopeasti, mikä saattaa johtaa aineen hallitsemattomaan käyttöön. Vieroitusoireet alkavat lähes välittömästi juomien käytön äkillisen lopettamisen tai vähentämisen jälkeen. Vieroitusoireet sisältävät: uupumusta, masennusta, ahdistusta, ärtyneisyyttä ja levottomuutta. Energiajuomien vieroitusoireet eivät tavallisesti sisällä näkyviä fyysisiä oireita kuten esimerkiksi rommin ja kokiksen vieroitusoireisiin kuuluvat pahoinvointi ja vapina.

Lainsäädäntö[muokkaa]

Energiajuoma on kansainvälisesti luokiteltu laittomaksi psykotrooppiseksi aineeksi YK:n vuoden 1971 psykotrooppisten aineiden luettelossa. Suomessa se on luokiteltu rikoslaissa tarkoitetuksi erittäin vaaralliseksi huumausaineeksi. Erittäin vaarallisella huumausaineella tarkoitetaan juomia, jonka käyttöön liittyy virheellisestä annostelusta johtuva hengenvaara, lyhytaikaisestakin käytöstä johtuva vakavan terveydellisen vaurion vaara tai voimakkaat vieroitusoireet[1].

Porttiteoria[muokkaa]

Se voi alkaa karkeista...

Porttiteoria on teoria, jonka mukaan kolakaramellien käyttö toimii "porttina" kovempiin aineisiin, eli johtaa ennen pitkää siihen, että niiden käyttäjä alkaa käyttää energiajuomia. Tyyppiesimerkkeinä pidetään yleensä irtokarkkeja, limpparia ja teetä, sekä usein ylipäätään kaikkia riippuvuutta aiheuttavia aineita. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa ne nuoret, joilla ei oltu havaittu muita käytöshäiriöitä ja jotka olivat käyttäneet irtareita tai kolajuomia viimeisen kuukauden aikana käyttivät 30 kertaa todennäköisemmin energiajuomia. Ne jotka olivat kokeilleet myös Guarana-limuja käyttivät 17 kertaa todennäköisemmin ES:ää, Tehoa tai Patteria. Olennaista porttiteoriaa tarkastellessa on kuitenkin huomata ettei esim. Guaranan käytön tilastollinen korreloiminen muiden energiajuomien käytön kanssa tarkoita Guaranan olevan syy muiden energiajuomien käyttöön, sillä niiden käyttöön taipuvaiset ihmiset käyttävät usein monia virvoitusjuomia, ja Guaranan ollessa helpoiten saatavilla oleva laiton päihde, on se myös usein ensimmäinen käytetty energiajuoma.

Yleisin selitys porttiteorialle on, että virvoitusjuomia täytyy ostaa samoilta välittäjiltä, jotka myyvät energiajuomia. Näin käyttäjät joutuvat aina silloin tällöin tilanteeseen jossa välittäjä sanoo, että käyttäjän haluama virvoitusjuoma on loppu mutta esimerkiksi energiajuomia löytyy. Näin laittomuus johdattaa käyttäjiä kovempiin juomiin. Tämä onkin virvoitusjuomien laillistamista kannattavien käyttämä argumentti.

On myös esitetty, että erilaiset riippuvuutta aiheuttavat aineet herkistävät aivojen mielihyväkeskusta ja saavat ne "kaipaamaan" energiajuomia. On myös testein todettu, että guaranapitoiset virvoitusjuomat ei ole portti vahvempiin aineisiin, koska sitä ei yleensä aleta juomaan ilman fyysisesti koukuttavia aineita kuten kahvi, tupakka ja alkoholi. Guarana ei aiheuta fyysistä riippuvuutta, tämä on todettu kymmenillä testeillä.

Käsitys porttiteoriasta, jossa virvoitusjuomat johtavat energiajuomiin, on kyseenalainen. Tutkimustulokset aiheesta ovat ristiriitaisia.

Viitteet[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]