Eläinten vallankumous

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vallankumouksen yhteydessä eläinten ja ihmisten roolit paikoitellen vaihtuivat keskenään. Tämä on joskus myös ymmärretty väärin ja katsottu syrjäytetyn ihmislajin seksuaaliseksi hyväksikäytöksi, ja tästä on noussut täysin kohtuuttomia skandaaleita.

Eläinten vallankumous oli tunnettu vuonna 1945 englantilaisella Kartano-nimisellä maatilalla tapahtunut vallankumous, jossa maatilan eläimet kaappasivat vallan ja karkottivat isäntänsä tilan ulkopuolelle. Vanha antroposentristinen, eläimet orjuuttanut ja ihmisten johtama järjestelmä korvattiin luokattomalla ja tasa-arvoisella, animalismiksi kutsuttuun ideologiaan pohjautuvalla järjestelmällä, jossa painotettiin eläimellisten tapojen tärkeyttä ja ihmisten sortavien tapojen omaksumisen välttämistä, työntekoa sekä yhteisvastuuta. Vallankumouksen yhteydessä maatilan nimi vaihdettiin Eläintilaksi.

Vallankumouksen alkuvaiheet[muokkaa]

Vuonna 1945 Kartanon eläimet onnistuivat yllättävän nopeasti saamaan voimakeinoin isäntänsä, Jonesin tilan ulkopuolelle. Tämän kansanmellakan innoittajana toimi hieman aiemmin kuollut vanha karju. Tila päätettiin ristiä Eläintilaksi ja siitä muodostui nopeasti tasa-arvoinen systeemi, jossa kaikki eläimet tekivät töitä voimiensa mukaisesti. Koko yhtenäistä ja tasa-arvoista kansaa johtamaan ja aina sen parhaaksi toimimaan asettuivat siat, joista älykkäinä eläiminä muodostui Eläintilan aivot yhdessä koirien kanssa.

Pian vallankumouksen jälkeen isäntä Jones apujoukkoineen tunkeutui tilalle vastavallankumouksellisen hyökkäyksen merkeissä. Sika Lumipallon johtamassa, ”Navetan taisteluksi” ristityssä välikohtauksessa eläimet saivat hyökkääjät onnistuneesti häädettyä takaisin tilan ulkopuolelle. Lumipallon katsottiinkin olevan ensimmäinen ja yksi tärkeimmistä Eläintilan puolustuksessa urheasti toimineista eläimistä.

Eläintilan kehitys[muokkaa]

Eläintila saatiin nopeasti sikojen johdolla organisoitua asukkaidensa hyvinvoinnista onnistuneesti huolehtivaksi ja tehokkaaksi järjestelmäksi.

Eläintilan elinkaaren melko alkuvaiheessa sattui tapaus, jossa johtava sika Napoleon ajoi kouluttamiensa koirien avulla ulos Lumipallon, Eläintilan sisällä toimineen huijarin ja omaa etuaan ajaneen sian. Napoleon vei Eläintilaa kohti alkuperäisiä ihanteitaan estämällä samalla kertaa Lumipallon kaavailemat, animalismille vahingolliset tuulimyllynrakennushankkeet. Samalla Napoleon vakiintui Eläintilan johtajaksi ja kaikkien ylevien ihanteiden kaikkien eläinten tasa-arvoisuudesta ja tilalla vallitsevasta oikeudenmukaisuudesta toteuttajaksi.

Ihmislajin sortovallan sijasta Eläintilalla vallitsi ehdoton kansan hyväksi toimiminen ja kansanvalta. Tätä valtaa käytti johtajasika, toveri Napoleon.

Eläintilan kohtaamat vaikeudet[muokkaa]

Huolimatta siitä, että kaikki eläimet saivat paljon enemmän ruokaa ja vapautta kuin olivat saaneet ihmisvallan aikaan[1], olivat jotkut vallankumousta pian seuranneista vuosista sadoiltaan huonoja ja talviltaan tuimia, joten Eläintilan asukkaat, niin vapaita kuin olivatkin, joutuivat tekemään töitä suhteellisen rankasti.

Ensimmäisinä talvina eläinten elämää teki raskaammaksi kaikkien normaalien töiden ohessa edistynyt tuulimyllyprojekti. Johtajasika Napoleon oli hieman Lumipallo-petturin karkottamisen jälkeen katsonut, että olisi toverillisen hyvinvoinnin kannalta parasta, jos rakennettaisiin tuulimylly luomaan sähköä ja muuten helpottamaan jokaisen Eläintilan asukin elämää. Tuulimyllyn rakentaminen kesti kokonaisen talven ja kevään, ja juuri ennen sen valmistumista, erään myrskyisen yön jälkeen, se löydettiin sortuneena. Eläintilan arkkivihollinen, Lumipallo, oli tullut yön aikana vastavallankumouksellisissa merkeissä tilalle ja yksin tai yhdessä muiden isännän kätyreiden kanssa hajottanut myllyn. Tämän jälkeen Lumipallo teki Eläintilalla useita muitakin tihutöitä ja pienempiä terroritekoja, mutta sitä ei koskaan nähty kunnolla, saati sitten onnistuttu vangitsemaan.

Eläintilan sikajohto päätti yksimielisesti, että kansan yksimielisellä päätöksellä tuulimylly päätettiin rakentaa uudelleen, tällä kertaa kaksi kertaa vahvemmaksi niin, että se ei olisi niin herkkä Eläintilan vihollisten hyökkäyksille. Eläintilalla tehtiin seuraava vajaa vuosi kovaa työtä, ennen kuin uusi tuulimylly oli valmis, mutta sekin sortui ennen käyttöönottoa. Suuresta vaivan määrästä huolimatta eläimet olivat yhä halukkaita rakentamaan myllyn taas uudelleen.

Eläintilan kukoistuskausi[muokkaa]

Noin vuosina 19501964 Eläintila vietti onnistunutta ja loisteliasta eloa. Eläimet tekivät töitä ahkerasti ja koko tila oli organisoitu hyvin tehokkaaksi yksiköksi, jossa kaikki olivat tovereita keskenään eikä kukaan ollut kenenkään orjuuttama. Eläintilaa johtavat siat asuivat omassa erillisessä rakennuksessaan, nauttivat työväen tekemän työn hedelmistä ja tekivät raskainta työtä, koko kansan vallan käyttämistä. Eläintilan asukkaiden vapautta vastustavat rettelöitsijät oli käytäntönä teloittaa orjuuden tai luokkaristiriidan syntymisen välttämiseksi. Lisäksi Eläintila kävi kauppaa naapuritilojen kanssa ja sai osakseen arvostusta tilanomistajilta, jotka olivat sikojen liikekumppaneina otollisia parantamaan Eläintilalla työskentelevien tavallisten eläinten vapautta ja tasa-arvoa sekä sikojen, tätä luokatonta yhteiskuntaa ylläpitävän tahon, hyvinvointia.

On huomattavaa, että Eläintilassa työtä tekevät eläimet olivat jopa naapuritiloihin verrattuna tiukoilla ja tehokkaita, mikä lienee jonkinlainen lisätodiste Eläintilan onnistumisesta.

Eläintilan romahdus[muokkaa]

Noin vuoden 1964 tiimoilla Eläintila alkoi heikentyä. Tähän osasyynä oli kansan petollisuus, yhteisen tilan pettäminen laiskalla työnteolla. Toisaalta myös vuosien 1963–1964 talvi oli poikkeuksellisen raskas, luultavasti Lumipallon harjoittaman säänsäätelyn vuoksi. Kävi myös ilmi, että Navetan taistelussa Lumipallo oli aivan avoimesti taistellut isäntä Jonesin puolella, Eläintilaa ja sen kansalaisten vapautta voimakkaasti vihaten.

Tieto pienoisessa kriisissä olevasta Eläintilasta levisi nopeasti Eläintilaa kohtaan petollisten "tovereiden" kautta, ja pian naapuritilojen omistajat, ennen niin lojaaleja sikojen liikekumppaneja, iskivät puukon Eläintilan asukkaiden selkiin hyökkäämällä Eläintilalle. Verisissä taisteluissa kaatui useita kymmeniä kaikkien eläinten tasa-arvon kannalta vähemmän tärkeitä eläimiä, ja lopulta Eläintila hajosi pienemmiksi systeemeiksi, joissa vallassa olivat ihmiset ja siat. Pikkuhiljaa tähän väliaikaiseen, kaoottiseen järjestelmään animalismin tasa-arvoisuutta parhaansa mukaan ja altruistisesti tuoneet siat menettivät valtansa, vanhenivat ja kuolivat sekä luonnollisesti että animalismin vastaisten tahojen iskuissa, ja ennen niin uljaan Eläintilan jokainen alue liitettiin johonkin naapuritilojen ihmisten johtamista, orjuudella toimivista järjestelmistä.

Kaiken kaikkiaan Eläintilan luhistuminen oli liian heikkotahtoisen, yhteistyökyvyttömän sekä ahneita ja kavalia yksilöitä vilisevän eläinkansan syy. Lisäksi syy oli naapuritilojen ihmispaholaisissa, samoin kuin luonnonvoimissa ja todellisuudessa itsessään, joka ei ollut animalismiin mukautumiseen kykenevä entiteetti. Jonkin verran vikaa oli myös itse alkuperäisessä animalismissa liian naiivine ja idealistisine oppeineen sekä harhakuvineen tasa-arvosta. Tärkeää on tähdentää, että sikahallinto sen sijaan oli täysin viaton ja pienen eläimen puolesta toiminut taho. Eläintila oli suuri menestys ja hyvin toiminut systeemi, joka nyt vain saattui kaatumaan jostain syystä.

Viitteet[muokkaa]

  1. ja kaiken lisäksi eivät enää edes muistaneet, miten asiat olivat olleet ilman vallankumousta