Dmitri Šostakovitš

Hikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Šostakovitš esitti Harry Potteria kirjojen varhaisimmissa neuvostoliittolaisissa filmatisoinneissa.
Toisin kuin monet kuvittelevat, Šostakovitšilla oli huumorintajua. Yleensä häntä kuitenkin erikseen aneltiin olemaan nauramatta.

Dmitri Dmitrišostakovjevitš Šostakovitš (25. syyskuuta 19069. elokuuta 1975) oli neuvostoliittolainen sosialistista emogenreä edustava säveltäjä, joka keksi, kuinka sävelletään maailman hitaimmat pianokonsertot. Häntä pidetään Sergei Prokofjevin ohella merkittävimpänä neuvostosäveltäjänä, mutta nykyisin hänen suurimpia ihailjoitaan ovat lähinnä kopiodepressiosta kärsivät teinit sekä poliisit ja portsarit, jotka saattavat pyytää humalikoiksi epäilemiään henkilöitä lausumaan hänen nimensä.[1]

Šostakovitšin pääteoksia ovat hänen 15 sinfoniaansa, joista kolmannes on jotenkin siedettäviä, 15 jousikvartettoa, joita käytettiin saksalaisten sotavankien kuulusteluun toisessa maailmansodassa sekä piano-, viulu- ja sellokonsertot, joita on kaksi kutakin ja jotka johtivat lopulta Neuvostoliiton hajoamiseen. Lisäksi Šostakovitš sävelsi runsaasti musiikkia propagandaelokuviin (mm. Harry Potter ja imperialistien kätyrit) ja pimputteli pianoa aikansa kuluksi.

Viitteet[muokkaa]

  1. Kenet tahansa voidaan julistaa humalaiseksi pyytämällä häntä lausumaan Šostakovitšin kuuluisan sellistiystävän nimi (Mstislav Rostropovitš).
Treble staff with notes 01.svg Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on myynnillisesti flopannut ja musiikillisesti itseään toistava tynkä.
Säädä basso niin, että alakerran mummokin kuulee
.