Dingo

Hikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Thumb.png
 Tämä on lupaava sivu.
Stop hand.png Tämä artikkeli on psykiatrisen hoidon tarpeessa.
Voit auttaa Hikipediaa antamalla sille terapiaa.
Vuonna 1994 otettu lavastettu kuva "Dingo-yhtyeestä". Huomaa kuvan henkilöiden kauttaaltaan ylilyöty, kasaria parodioiva pukeutumistyyli.

Dingo on suomalainen rock-yhtye, jota ei ollut koskaan olemassa. Uskomus Dingo-nimisen yhtyeen olemassaolosta ja 1980-luvulla saavuttamasta suursuosiosta junailtiin valtakunnalliseen kollektiiviseen tajuntaan jälkikäteen.

Dingo-salaliiton taustalla oli laaja-alaisen kulttuurivaikuttaja M. A. Nummisen sosiologinen tutkimusprojekti, jonka tarkoituksena oli pureutua camp-ilmiön syvärakenteisiin. Dingo-yhtyeessä "vaikuttaneet" "muusikot" ovat tutkimusprojektiin palkattuja amatöörinäyttelijöitä työttömien kurssituskeskuksesta Porista.

Dingo-salaliiton alkuvaiheet[muokkaa]

M. A. Nummisen sosiologinen tutkimusprojekti on kulkenut hänen mukanaan lähes koko laulajanuran ajan.

Opiskellessaan ihmistieteitä monialaisesti Helsingin yliopistossa M. A. Numminen oli vakuuttunut, että tulisi vielä luomaan uran tutkijana. Haaveet yliopistotutkijuudesta kuitenkin kävivät yhä etäisemmiksi, kun Numminen alkoi saada nimeä esiintyvänä taiteilijana. 1960- ja 1970-luvun vaihteen underground-liikehdinnässä Nummista viehätti camp-estetiikka, mutta undergrond ehti hiipua ennen kuin Numminen oli saanut campiin liittyvän sosiologisen mielenkiintonsa tyydytettyä sen parissa.

Marginaalikulttuurin parissa puuhastelun jälkeen Numminen alkoi miettiä, voisiko tyylipuhtaasta campista olla koko kansan jakamaksi valtavirtakulttuuri-ilmiöksi. Hän päätti kokeilla, kuinka vahvasti olisi mahdollista saada lyömään läpi uskomus, että Suomessa on saavuttanut ennennäkemätöntä suosiota yhtye, joka on viestinyt yletöntä camp-töhöyttä paitsi musiikillaan myös koko olemuksellaan. Tämän uskomuksen läpilyömisessä hän saattaisi hyödyntää suhteitaan, joita oli joka paikkaan tunkemalla onnistunut luomaan kaikkialle Suomen kulttuuri- ja mediakenttään jo 60-luvun mittaan.

Elektronisen soitinrakentamisen pioneeri Erkki Kurenniemi, joka tunnettiin erityisesti hypnoottis-magneettisesta katseestaan, oli avustanut Nummista underground-toiminnassa käytetyn Sähkökvartetti-syntetisaattorikokonaisuuden luomisessa. Vuonna 1970 Numminen hakeutui Kurenniemen pakeille toteuttamaan uutta, salaista musiikkikoneprojektia, jolle runoilija Jarkko Laine antoi koodinimen Projekti Dingo. Syntyi Amputroni, hypnoottinen ampumasyntetisaattori, jolla pystyttäisiin ampumaan hypnoottisesti stimuloivia musiikkitaajuuksia kuulijoiden aivohermostoon.

Numminen arveli, että Amputronia kannattaisi käyttää ensiksi erityisen vaikutusalttiiseen yleisöön: lapsiin. Erinomainen suhdeverkosto oli jälleen valttia, sillä tarvittiin vain puhelinsoitto Love Recordsille, ja sopimus Nummisen lastenlevyttäjänurasta oli valmis. 70-luvun kuluessa Numminen teki ahkerasti lastenkeikkoja, joilla kaikilla ohjelmassa oli ampumista Amputronilla, joka oli piilotettuna lavan alle. Vakuudeksi tästä ohessa on näyte käsin kirjoitetusta laululistasta, jonka Laitilan työväentalolla erään vuonna 1975 tehdyn keikan jälkeen vuorossa ollut siivoaja välitti Hikipedian toimitukselle.

1. Valtava jänis 
   (ampumista lyhyinä neljän panoksen sarjoina)
2. Ihmisruumiin jäsenet 
   (ase ampuu taukoamatta kylkeen koko kappaleen ajan)
3. Roomeo ja Juulia 
   (yhtäjaksoista ampumista kertosäkeistöissä, muuten lyhyinä sarjoina)
4. Jestapa jepulis, penikat sipuliks
   (myös sisältää ampumista)
(jne.)

80-luvulla tämä hypnoosiampumiselle altistettu sukupolvi tulisi teini-ikään.

Dingo-uskomus luodaan[muokkaa]

Valtavien yleisömassojen jälkikäteislisääminen Dingon "keikkataltiointeihin" edellytti Yleisradiolta niin suuria investointeja uusimpaan digitekniikkaan, että suunnitteilla olleen Kotikatu-draamasarjan budjetista jouduttiin leikkaamaan yli kaksi kolmasosaa.

80-luvun ajan M. A. Numminen seurasi populaarikulttuuria tarkkasilmäisesti aitiopaikalta ja kirjasi muistiin huomioita, joita voisi hyödyntää Dingo-projektin seuraavissa vaiheissa. Esiintyessään Porissa työttömien kurssituskeskuksessa vuonna 1989 hän kiinnitti huomiota yleisön jäseneen, joka lauloi Nummisen moikunan mukana nasaalisti ynisten ja vielä itse esiintyjääkin pahemmin nuotin vierestä. Tämä oli juuri sellaista hillittömyyttä, jota Dingo-projekti tarvitsisi! Niinpä tuo yleisön jäsen pestattiin heti keikan päätyttyä tutkimusprojektiin esittämään kuvitteellisen Dingo-yhtyeen laulajaa. Numminen nimesi laulajahahmon vitsikkäästi Neumanniksi, koska katsoi sen nuistuttavan sopivasti muttei liian läpinäkyvästi Numminen-nimeä. Yleisöstä pestattiin myös pari muuta työtöntä täydentämään Dingo-yhtyeen jäsenistö amatöörinäyttelijöinä.

"Dingo-hysteriaan" liittyvä videomateriaali nauhoitettiin ja valokuvat kuvattiin kesällä 1994 Yleisradion studiotiloissa. Kuvamateriaalissa hyödynnettiin kaikkia ylivedetyimpiä kamppeita, joita rekvisiittavarastosta sattui löytymään. Yhtyeen koko musiikkituotanto nauhoitettiin vuonna 1995 Porissa. Autenttisuuden vuoksi Neumannin näyttelijä laitettiin sanoittamaan kappaleet itse, koska hänellä ei ollut tähän minkäänlaisia lahjoja. Nummisen mielestä oli mitä sopivinta, että "Suomen ykkösyhtye" laulaisi jotain niin älytöntä soopaa kuin "Ulkona sua oottaa lohduton huominen / Rakkauden hinta on nimensä veroinen." Nummisen valmentaman "Neumannin" paikoin surrealistisiksi äityvät laulutulkinnat hymyilivät salaa hieman The Residentsin avantgarden suuntaan. Numminen vei röyhkeytensä huippuunsa äänittämällä Dingon kappaleiden kanssa samaan aikaan yhtälailla lämpimän ivallisesti kasarimusiikille naureskelevaa M.A. Numminen Goes Tech-No -albumiaan. Kukaanhan ei huomaisi mitään!

Dingo-mania[muokkaa]

»Kunnian kentät on viimeinen paikka, jossa toisensa saa / ihmiset, joista toinen jää kunnian kentälle makaamaan / jee»
(Näyte "Neumannin" sanoittajantyöstä)

Kun Dingoon liittyvä materiaali oli valmiina, Yleisradio saattoi aloittaa Dingo-hysterian pakottamisen kansakunnan kollektiiviseen muistiin. Tämä kävi sujuvasti, kun taustalla oli laajamittainen hypnoosiampuminen 70-luvun lastenkeikoilla. 80-luvulla teini-ikänsä eläneet uskoivat täysillä, että olivat nuoruudessaan villisti pogonneet Dingo-nimisen täysin naurettavan yhtyeen keikoilla ja fanittaneet tätä kirkuvana laumana. Vaikka valppaimmat X-sukupolven jäsenet ovatkin saattaneet herätä hypnoosista huomaamaan Dingon falskiuden, he ovat silti pitäneet kiinni tarinasta joko sen silkan vinkeyden vuoksi tai siksi, että muuten toimiessaan heitä saatettaisiin pitää mielenvikaisina.

2000-luvulle tultaessa "Neumannin" rooli harhaisena ex-suuruutena on palkittu useita kertoja Varjo-Jussilla. Palkitsijat ovat luonnehtineet esiintymisen herättävän niin kiusallisia tuntemuksia, että roolityötä on enää vaikea pitää silkkana näyttelemisenä.

M. A. Numminen lahjoitti Sähkökvartetti-soittimen myöhemmin museoon, mutta Amputroni on edelleen tallessa hänen kellariensa kätköissä. Haastatteluissa hän on kautta linjan jyrkästi (vaikkakin leveästi virnuillen) vaiennut sen olemassaolosta, mutta paljastuksen aika koittaa vielä.

Katso myös[muokkaa]