Deismi

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Voltaire, Deistinen ateistien sankari.[1]
Maximilien Robespierre, Deistinen ateistien sankari.[2]

Deismi on oppi jossa elämällä, maailmankaikkeudella ja kaikella on alku joka on Jumala. Ja sitten kaikki muu seuraa luonnontieteen sääntöjä. Deismi on aatesuunta joka syntyi kun luonnontieteen menestys alkoi vaikuttamaan siihen miten uskontoa sovelletaan. Tätä kautta syntyi arvokas aatesuuntaus joka oli erityisen vaikutusvaltainen valistuksessa.

Deismin suosiokausi 1700 -luvulla tuotti erinomaisen kunnianarvoisan joukon filosofeja ja ajattelijoita joita pidetään nykyään ateistien sankareina.[3] Tunnettuja deistejä olivat esimerkiksi Voltaire, David Hume ja Benjamin Franklin[4] Deismi sai luonnollisesti osakseen vastustusta kristillisten kirkkojen taholta.[5]

Deismin hienoin yksittäinen saavutus on ranskan vallankumous. Ranskalaisen valistuksen ja sen ajan monarkian kriisin yhteisvaikutuksesta syntyi reipashenkistä liikehdintää jossa deistit olivat voitokkaita. Esimerkiksi deistinen Maximilien Robespierre sai dekapitoituja ystäviä ja vaikutusvaltaa. Deistit olivat teistejä ja sekulaareja. Toisin sanoen he halusivat erottaa kirkon ja valtion. Tämän vuoksi entisistä papeista tehtiin valtion virkamiehiä jotka eivät saaneet julistaa uskontoa vapaasti. Heidän oli julistettava uskollisuutta yhteiskuntajärjestykselle. Deistit irrottivat valtion ja politiikan myös vallankumouskalenterilla.[6]

Sittemmin deismi ei ole ollut kovin muodikasta. Deismi jäi muodista hieman kuten peruukitkin, pikku hiljaa mutta yhteiskunnan parhaaksi. Sittemmin deistisiä oppeja ovat lämmitelleet lähinnä Intelligent Designin kannattajat jotka puhuvat Suunnittelijasta jonka motiiveja ei voida selvittää ja joka havaitaan maailmassa olevasta järjestyksestä.[7]

Viitteet[muokkaa]

  1. Ateistien mukaan.
  2. Uskovaisten mukaan.
  3. On tavallaan huvittavaa että näin tehdään yhteisestä sopimuksesta. Kristityt haluavat leimata ateisteja ranskan vallankumouskortilla. Ateistit taas eivät oikein pidä siitä että heillä ei ole historiallisia älykköjä jotka toisivat arvostusta ja perinteitä heidän filosofialleen... Näin sekä kristityt että ateistit hyväksyvät tietyt epätotuudet yhteisesti hyväksyttyinä tosiasoina. Se, miten sama onnistuisi homoseksuaalien ja naispappien kohdalla olisikin kiinnostava prosessi.
  4. joista viimeisintä ei pidetä ateistisena, koska ajatus ateistista USA:n itsenäisyyden suurmiehestä voisi ärsyttää monia arvokonservatiiveja.
  5. Tämä tieto ei ole tavallaan kiinnostavaa, koska heiltä kritiikkiä saa yliluonnollisesti osakseen kaikki jotka eivät ole samaa mieltä heidän doktriineidensa kanssa. Etenkin jos tämä yhdistyy vallan ja rituaalivallan vähentämiseen poliittisessa elämässä..
  6. Joka oli naturalistisesti varsin huono kalenteri; Sen sovittaminen planeetan kiertoon on varsin haasteellista.
  7. Joskin hekin ovat deistejä vain pinnallisesti virallisesti ilmaistuissa opeissaan. Käytännössä he ovat fundamentalistikristittyjä joille kristinuskon Jumalan vaihtaminen deismin hengettömään alkusyyhyn on kuin vaihtaisi aitoa kultaa väärään rahaan...