Deep Purple

Tämä artikkeli tai osio ei välttämättä edusta neutraalia näkökulmaa. Neutraali näkökanta kiinnostaa kovasti myös keskustelusivulla.

Deep Purple on englantilainen laulu- ja soitinyhtye, jossa on vuosien aikana tappanut aikaansa julmettu joukko eritasoisia rämpyttäjiä.

Historia

Perustaminen (1967–1968)

Etsijöiden entinen pönttömaakari Krissi Kutri otti vuonna 1967 yhteyttä englantilaiseen liikemieheen Toope Edwardsiin ja ehdotti, että tämä alkaisi maksimoida rahallista tuottoa perustamalla nuorista pojista lauman, jonka avulla typeriä kuulijoita voisi rahastaa. Ensin yhtyeeseen hankittiin kirkkourkuri Joni Herra, joka soitti höyryhammondia. Itse Herra otti yhteyttä sessiokitaristina tunnettuun Riku Mustalisään, jonka hän suostutteli tulemaan Hampurilaiselta koe-esiintymiseen. Curtisilta meni kuitenkin pupu pöksyyn ja hän lähti kotiin. Herra ja Mustalisä jatkoivat yhdessä. Kuolaavaksi basistiksi otettiin Herran ja Mustalisän vanha soittokumppani Niki Simppeli. Kokoonpano oli valmis kiljuja Roti Eevanssin ja pönttöpaukuttaja Jani Paiseen tultua mukaan. He olivat soittaneet joskus aikaisemminkin. Yhtyeen nimeksi tuli Chris Curtisin ehdotuksen mukaan Muka Rundilla. Kevään 1968 lyhyen Tanskan-kiertueen (kaksi keikkaa, viisi katsojaa järkkärit mukaanluettuina) jälkeen nimeksi muutettiin Diip Pööpöl Riku Mustalisän isoäidin käskettyä niin.

Suosion huipulla ja pohjalla

Ekalla kokoonpanolla koko touhusta ei tullut mitään, koska kukaan ei viitsinyt tulla kuuntelemaan bändiä. Herra ja Mustalisä olivat kypsyneet keinokeuhkoa mukanaan kuljettavan Eevanssin kiljuntaan ja siihen, että Simppeliltä valui kuola aina bassolle ja aiheutti oikosulkuja. Siispä herrat Herra ja Mustalisä lemppasivat tyypit Englannin kanaaliin eräällä turistimatkalla ja ottivat tilalle kirkkokuorosta Jani Kiljujan heiluttamaan huuliaan, sekä Rookeri Hanskasen pitelemään bassoa kuivana. Tätä menoa jatkui muutaman vuoden, kunnens Kiljuja ja Mustalisä totesivat, että maailma on liian pieni heille kahdelle, ja Kiljuja lähti litomaan Hanskasen kanssa. Seuraavien vuosien aikana Mustalisäkin väsyi tyhjiin katsomoihin, samalla kun uusi joikaaja Daavid Koverdeili ja basisti Klen Hjuuz sekoittivat koko korttipakan perusteellisesti pillittämällä nenän täydeltä peilin päältä douppingia. Vuonna 1976 viimeiset alkuasukkaat, Herra ja Paise olivat niin tympääntyneitä uusiin pilvityyppeihin (bändihän oli aiemmin tunnettu siitä, että vain kalja ja viski maistuvat), jotka vetivät tavaraa nenäänsä kuin paksua valkoista käärmettä, että lähtivät kotiin löhöämään ja panivat bändin telakalle.

Vuonna 1984 kaikki toisen kokoonpanon äijät olivat niin persaukisia, että päättivät kerätä vanhat luunsa yhteeen vielä kerran, jotta hilloa alkaisi virrata vanhoja riffejä rämpyttämällä. Tätä menoa ja miehistövaihdoksia on jatkunut aina tähän päivään asti. Alkuperäisistä tyypeitä on jälkellä vain Paise, joka tosin ei huitomiseltaan ole kaiketi edes huomannut, että äijiä tulee ja menee kuin mustalaisia hevosmarkkinoilla.

Nykyään

Edelleen bändi kerää ikätovereitaan kuuntelemaan samaa tarinaa, jossa joku sekopää poltti hotellin Alpeilla Juustomaassa. Tällä hetkellä (2100-luvulla) Purppuran pojat kiertävät ympäri Universumia, lähes 170-vuotiaina mm. Viagran voimalla.

Diskografia

Studioalbumit

• Satunnaisia varjoja – 1968
• Talismaanien kirja – 1968
• Me Itse – 1969
• Diip Pööpöl Kivettyneenä – 1970
• Kipinä – 1971
• Mekanopää – 1972
• Ollanks me sekaisin – 1973
• Käry Kävi – 1974
• Iltatuuli – 1974
• Maista Bändiä – 1975
• Joitain Outoja Tyyppejä – 1984
• Kylmän Valon Talo – 1987
• Ruoskitut ja Ruoskijat – 1990
• Joku Kapina Jatkuu... – 1993
• Pööpöndii – 1996
• Äiti Jätti – 1998
• Hedelmiä – 2003
• Karvoja Kiljupöntössä – 2005

Virallisia livealbumeja

joilla levy-yhtiöt lihottavat kassaansa

• Leikitään Muusikkoja – 1969
• Käytiin Japanissa – 1972
• Kaikki on Surkeita – 1988
• Ei Onnistu, Vaikka Miten Yrittäisi – 1994
• Taas Keikalla – 1997
• Äiti Ei Tullut Keikalle - 1999
• Albert Hall Tarjosi Keikkapalkkion - 1999

Arkisto-livealbumeja

Onhan noita kuvattu, mutta ovat niin surkeita, ettei kannata mainostaa.

Kokoelma-albumeja

Samoja muutamia biisejä on kierrätetty lukuisia kertoja, jotta levy-yhtiö pääsisi taas rahastamaan.

• Kaikki biisit – 1968
• Koko Elma – 1969
• Ihan Jokainen – 1970
• Disco Graphy – 1971
• Eino Grönin Suosikit vol 2. – 1972
• Ei Enää Koskaan – 1973

Videotallenteet

Arska otti kerran isoisän vanhan kaitafilmikameran keikalle, mutta unohti ottaa linssisuojuksen pois, onneksi.

Tämä artikkeli ei ehkä ole paskaa, muttei se mikään loistavakaan ole. Pienellä työllä tästä artikkelista saa sellaisen. Jatkokeskustelua keskustelusivulla.

VAROITUS!! Tämä sivu kertoo hevi- tai metallibändistä! Tälläisiä sivuja on Hikipediassa jo muutenkin aivan liikaa. Ynnä tämä sivu on kaiken lisäksi aivan turha ja tylsä. Tämä sivu ei tee täällä muuta kuin rasittaa serveriä ja Hikipedian lukijoita. Mikäli sinulla on sanottavaa tästä turhasta artikkelista, sano se keskustelusivulla.