Carlos Castaneda
Carlos Castaneda oli oikea veijari. Hänen elämäntehtävänään oli kummallisen intiaanivaikutteisen kirjallisuuden luominen ja sen ilkikurinen naamioiminen antropologiseksi tutkimukseksi. Castanedalla oli kirjailijanlahjoja. Hän tiesi, että hänen kirjallisuutensa voisi hippivillityksien sun muiden takia tulla jopa noteeratuksi, ja niinpä hän päätti sepittää kirjojaan ikään kuin ne olisivat antropologista tutkimusta. Onnistuihan se. Ei olisi muuten saanut Castaneda julki hienoa kirjallisuuttaan. Kelpo veikko oli Castaneda.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kirjojen keskeinen teema
Castanedan kirjoille on tyypillistä, että ne ovat saatanan pelottavia ja sitäkin kummallisempia. Hänen poikkeuksellinen, intiaaniperinteistä ilmeisesti vaikutteita ottava mutta silti omavarainen proosansa vittuili käytännössä kaikelle; se tarjosi jotain, joka oli ainakin osaksi täysin sovinnaisen länsimaisen filosofian, uskonnon ja psykologian ulottumattomissa, ja suhtautui asioihin huomattavasti buddhalaisuuden kaltaisia itämaisia uskomusjärjestelmiä kummallisemmin ja kaikin puolin arveluttavammin. Kuuskytseitkytlukujen vaihteessa kaikki vähänkin new agelta haiskahtava tietysti upposi populaan kuin häkä, joten Castaneda nautti aikamoista kulttisuosiota jo omana taiteellisena kultakautenaan. Mutta hippiys tuli ja meni, ja päästyään joukkokukkavoimapsykoosista sivilisaatio alkoi suhtautua Castanedaan ymmärrettävämmin; häntä ei juuri kukaan ole pitkiin aikoihin kehunut tai edes ymmärtänyt.[1]
[muokkaa] Henkilöhistoriaa
Olennaista Carlos Castanedan henkilöhistoriassa on, että siitä ei tiedetä oikein mitään ja jos tiedetäänkin, niin tieto ei ole hirveän luotettavaa. Siitä huolimatta, että Time väitti vuonna 1973 Castanedan syntyneen Perussa, Castaneda itse ei ole sitä mieltä, että syntyi Perussa. Castanedan elonvaiheista suurimman tiedon saanee hänen kirjojaan lukemalla, mutta koska niiden koko faktuaalisuus on ihan syystä kyseenalaistettu, voidaan sanoa, että Castanedan henkilökohtaisesta elämästä ei kyllä tiedetä hölkäsen pöläystä. (Useiden tahojen mukaan Castanedan henkilökohtaisen elämän vaiheet, asuinpaikat eri aikoina yms. eivät sopineet yksiin hänen kirjoissa tarinoimiensa juttujen kanssa – kellään ei kyllä ole tietoa, että missä vanha kunnon C sitten oikeasti olisi mihinkin aikaan liikuskellut.) Maineeseen noustuaan CC erakoitui, joten haastattelujakaan ei juuri herralta herunut ennen hänen maksasyövän aiheuttamaa kuolemaansa[2] – tai kuka tietää, ehkä Carlos ei fyysisesti kuollutkaan, vaan oli kerännyt tarpeeksi henkilökohtaista voimaa[3] lentääkseen Kotkan ohi ikuiseen tietoisuuden täydelliseen vapauteen.
[muokkaa] Castanedan seuraajat
Pimeää sakkia. Jyrkänteiltä hyppivät.
