Buddhalaisuus

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Simo Frangén miestiskelemässä.
Make me one with everything!

~buddhalainen pizzeriassa

Buddhalaisuus on Siddhartha Gautaman oppeihin perustuva aasialainen uskonto, jonka YK julisti maailmanlaajuisesti ei-toivotuksi ilmiöksi vuonna 2001. Ympäri maailmaa toimii vielä pieniä buddhalaisia salaseuroja. Pääasiassa uskonto on kuitenkin hävinnyt rauhanturvaajien ansiokkaan kyyläämisen tuloksena. Yksinkertaistuksen vuoksi buddhalaisuutta voidaan pitää eufemismina itämaiselle nihilismille. Siitä huolimatta edes buddhalaisuuden vanhinta eli theravada-koulukuntaa ei saa kutsua ”nihilistiseksi” kokeessa ilman että hartaahkon kristitty opettaja merkitsee viereen kysymysmerkin.[1]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Siddhartha Gautama

Buddhalaisten oman tiedon mukaan buddalaisuus syntyi seuraavanlaisesti. Siddhartha Gautama eli Buddha oli ylisuojeltua elämää elänyt yliherkkä prinssi, jonka pää hajosi ihmisten keskuudessa Intian kaduilla. Siis sellainen ressukka, josta Suomessa tulisi sivari. Lopulta hän pimahti ja luopui kaikesta maanpäällisesti normaalista elämästä ja syventyi kaikenlaisiin typeriin mantroihin ja ajatuksiin, joissa ei kuitenkaan ollut mitään tolkkua, eikä Gautama päässyt puusta pitkään. Lopulta Gautama sai tarpeekseen askeesista ja heitti hanskat naulakkoon kun mistään ei tuntunut tulevan mitään. Hän tuli pitkän harkinnan[2] jälkeen tulokseen, että kultainen keskitie on hyvä. Gautama alkoi taas syödä ja juoda päivittäin ja peseytyä joskus[3].

Gautama veti tupakkaa, eihän se ole mikään mieltä sumentava päihde, ja sai tässä savun keskellä näyn kuoleman eskadroonasta. Parin sananvaihdon kuoleman eskadroonan, hakkapeliitojen, kanssa Gautamasta tuli kaikkien aikojen tunnetuin baarimikko, ja häntä alettiin kutsumaan nimellä Buddha eli valopää. Hän muutti ihmisten keskuuteen ja suositteli siitä lähtien enää korkeintaan munkkielämää, ei erakoitumista vuorille. Jotta pysyisi sen kultaisen tien keskellä, ei tulisi kuitenkaan päihteitä, kiroilua tai häröilyä harrastaa. Niinikään totuudenpuhumisesta tuli olennainen osa buddhalaista opetusta, jota Buddha jakoi loppuelämänsä. Niin, ja elämän perimmäiseksi päämääräksi käsitetyn olemattomuuden, jossa olematonta on myös kaikki joka on vaikeaa tai kivuliasta.

Buddha itse otti ja kuoli sienimyrkytykseen 82-vuotiaana.[4]

[muokkaa] Leviäminen

Buddhalaisuus muodosti itsestään uusia versioita levitessään Kiinaan ja Japaniin (ks. zen) ja jotain. Iso kiitos Ashokalle ja jotain. Theravada vs. mahayana, ei saa sanoa hinayanaksi vai jotakin. Joku helvetin naljailija, alkoiko sen nimi L:llä, keksii ja kirjoissaan perustelee että muoto on tyhjyys ja samsara nirvana. Kun kulttuuri mahayanalainen Intiassa tulee positiivisemmaksi ja alkaa kukoistaa, tai siis... jotakin. Mutta koanit on vapaampaa dadaa ja tiibetiläisessä kaikkia ihan häröjä kuolemankirjoja jo. Länsimaihin aivan vitun ärsyttävissä muodoissa. Iso kiitos kuuskytlukulaisille.

[muokkaa] Lisää keskeisiä oppeja

Buddhalaisuus perustaa suuren osan oppiaan sielunvaellukseen, mutta sitten ottaa ja kieltää sielun olemassaolon. Sinua ei ole, mutta sitä rankaistaan. Siksi on oltava positiivinen, yhteydessä luonnon kanssa ja katsoa suurempaa kokonaiskuvaa, josta sinulla ei voi olla mitään käsitystä.

Yksi buddhalaisuuden perusperiaatteita on Gautaman ajoista ollut ahimsa eli väkivallattomuus – toisin sanoen buddhalainen ei halua lähteä tuhoamaan niin paljon tajuisia olentoja kuin voi (ks. jotkut japanilaiset äärikultit), koska ne syntyvät vain uudestaan ja koska muutenkin on ihan riittävää vain tuhota elämän sijasta harha sen mielekkyydestä. Ahimsan takia buddhalainen ei saa tehdä väkivaltaa yhdellekään elävälle olennolle. Koska myös kasvit ovat eläviä olentoja, buddhalaisuus ei sovi sellaisille ihmisille, jotka noudattavat elävän ravinnon ruokavaliota. Mutta kuten esimerkiksi Japanin historiasta voimme päätellä[5], buddhalaiset eivät laske ihmisiä eläviksi olennoiksi.

Erään tietyn rauhanuskonnon mielestä buddhalaisuus on sodan uskonto, ja siksi rauhanuskonnon harjoittajat taistelevatkin rauhan puolesta sodan uskontoa vastaan, eikä ainakaan Afganistanissa ole sodan uskonnosta jätetty kiveä kiven päälle.

[muokkaa] Viitteet

  1. Koetettu on.
  2. Viisi vuotta lootusasennossa bodhipuun alla. Vähemmästäkin alkaa puuduttaa!
  3. Mikä lienee ollut ajan intialainen normi. Kuninkaallisilla ehkä vähän useammin. Mutta toisaalta ei kai Gautaman omatunto kestänyt sellaiseen palata. On se jännä.
  4. Eli hän oli ehtinyt elää lähes puoli vuosisataa hyödyttömänä tyhjäntoimittajana muiden riesana.
  5. Ihmissyönti oli Japanin armeijassa yleistä toisen maailmansodan aikana, ja George Bush vanhempi oli joutua japanilaisten soppatykkiin tultuaan alasammutuksi Chichi Jimalla vuonna 1944.

[muokkaa] Katso myös

Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruustiedot

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
tärkeitä
foorumi
Työkalut
Muilla kielillä