Bokassa I

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Waffen-ss poster eintritt.jpg Jopa pahuudellakin on omat standardinsa!
Tämä artikkeli käsittelee henkilöä tai asiaa, jota pidetään poikkeuksellisen pahana jopa omassa viitekehyksessään!
Wiki-deathstar.png
Tosikoille ja heille, joita aihe lähemmin kiinnostaa, on Wikipediassa artikkeli Bokassa I.


Jean-Bédel Bokassa

Salah Eddine Ahmed Bokassa
Bokassa.jpg
Keski-Afrikan tasavallan presidentti

Keski-Afrikan keisari
vallassa Presidenttinä: 1. tammikuuta 19663. joulukuuta 1976

Keisarina: 4. joulukuuta 197620. syyskuuta 1979
edeltäjä David Dacko
seuraaja David Dacko
syntyi 22. helmikuuta 1921
Bobangi, Ranskan päiväntasaajan Afrikka
kuoli 3. marraskuuta 1996
Bangui, Keski-Afrikan tasavalta
puolue Mouvement pour l'Evolution Sociale de l'Afrique Noire (ei keisarit oikeasti tarvitse sellaista)


Sisällysluettelo

[muokkaa] Lapsuus

Jean-Bédel Bokassa syntyi vuonna 1921 ja oli syntyessään varsin nuori, muuten hänen lapsuudestaan tiedetään varsin vähän. Vuonna 1927 ranskalaiset sotilaat pidättivät ja teloittivat hänen isänsä Mgboundoulou:n, ilman oikeudenkäyntiä ja vain siitä syystä, että hänen isänsä oli paikallisen heimon päällikkö. Vain viikko sen jälkeen hänen äitinsä veti itsensä jojoon. Pikku Jean-Bédel ja hänen 11 sisarustaan jäivät täysorvoiksi. Mikä hieno alku diktaattorin uralle!

[muokkaa] Sotilasura

Tämän tapauksen innoittamana Jean-Bédel liittyi toisen maailmansodan aikoihin Vapaan Ranskan joukkoihin. Hänen sotilasuransa oli loistelias! Harjoiteltuaan vuosia sotilaan perustaitoja (siivous, vuoteen sijaus, perunoiden kuoriminen, toimisto käyttäytyminen jne.) hän oli vuonna 1961 (siis vain 40 vuotiaana) ylentynyt korpraalin sotilasarvoon. Kunnes joku hajamielinen kirjuri sekoitti paperit ja Jean-Bédel kotiutettiin vuonna 1964 kapteenin arvoisena.

[muokkaa] Ura presidenttinä

Hänen taistellessaan ympäri Afrikkaa oli hänen kotimaansa ehtinyt itsenäistyä ranskalaisten siirtomaaherrojen ikeestä ja hänen serkkupoikansa David Dacko päässyt presidentiksi. Jean-Bédel palasi kotimaahansa ja sai kuin saikin paikallisen puolustusvoimain komentajan viran ja ylennyksen everstiksi.

Kiittääkseen serkkuaan tästä, hän toimeenpani uudenvuodenyönä 1966 sotilasvallankaappauksen, nimitti itsensä presidentiksi, Mouvement pour l'Evolution Sociale de l'Afrique Noire-puolueen puheenjohtajaksi, lakkautti perustuslain ja ryhtyi hallitsemaan maataan diktaattorina presidenttinä. Vihdoinkin hänen suuri unelmansa oli toteutunut! Tai ainakin melkein...

Aluksi kansa oli hänen puolellaan, tuskin valtion asiat voisivat mennä huonommin kuin edellisen presidentin aikana. Mutta kun presidentti Jean-Bédel alkoi vangita ja teloittaa poliittisia vastustajiaan. Alkoivat myös hänen kiittämättömät alamaiset nurista. Hän kuitenkin selvisi vuosien 1969 ja 1974 vallankaappausyrityksistä ja vuoden 1969 salamurhayrityksestä.

Salah-Eddine Ahmed Bokassa pukeutuneena burkhaan.

Libyan suuren sosialistisen arabijamahirian suurin huumorimies Muammar Gaddafi kertoi hänelle vitsinä, että kaikki muslimit käyttävät burkhaa.

Presidenttinä Jean-Bédel teki virallisen valtiovierailun Libyan suuren sosialistiseen arabijamahiriaan jossa hän tapasi paikallisen presidentin Muammar Gaddafin. Gaddafin inspiroimana Jean-Bédelkin kääntyi muslimiksi ja otti itselleen islamilaisen nimen Sallah Eddine Ahmed Bokassa. Mitä kaikkea joutuukaan diktaattori presidentti tekemään kiittämättömän kansansa puolesta...

[muokkaa] Ura keisarina

Ranskan armeijassa palvellessa oli myös Jean-Bédel joutunut istumaan jonkinlaisilla turvallisuuspolitiikan oppitunneilla, kuten kaikki alokkaat Suomenkin armeijassa. Niillä oppitunneilla hän tutustui Ranskan kunniakkaaseen sotahistoriaan, ja erityisesti hänen mieleensä jäi Ranskan keisari Napoleon Bonaparte. Tämän inspiroimana hän päätti 4. joulukuuta 1976 julistautua keisariksi, lakkauttaa parlamentin ja vaihtaa maan hallitusmuodon tasavallasta keisarikunnaksi. Kerrankin poliitikko piti lupauksensa: Vain vuotta myöhemmin 4. joulukuuta 1977 hän kruunautti itsensä koko Keski-Afrikan keisarikunnan keisariksi hallitsijanimellä Bokassa I.

[muokkaa] Kruunajaiset keisariksi

Keisari Bokassa I kruunajaiset 4. joulukuuta 1977

Ulkomaiset valtionpäämiehet eivät olleet innostuneita lähtemään jonnekin kauas pimeään Afrikkaan jonkun suuruudenhullun keisarin kruunajaisiin. Tämä latisti hieman tunnelmaa. Kuitenkin silloinen Ranskan puolustusministeri Jacques Soufflet lähetti pataljoonan ranskalaissotilaita kunniakomppaniaksi ja 17 taistelukelpoista lentokonetta suojelemaan kruunajaisseremoniaa.

Yksi pieni ongelma oli kuitenkin kruunajaisten järjestelyssä: Hän oli edelleen muslimi ja Koraani kieltää alkoholin. Jotenka Jean-Bédel kääntyi ja antoi kastaa itsensä Roomalais-katoliseksi.

Itse kruunajaisjärjestelyt olivat sitten mahtavat – kuten keisarille kuuluukin – ne sisälsivät muun muassa:

Näistä mahtipontisista juhlista tulikin sitten pieni lasku veronmaksajille: Kruunajaiset maksoivat noin $20 000 000 (siis Yhdysvaltain Dollaria, ei paikallista “rahaa„). Aikalaisarvioiden mukaan kruunajaiset olivat merkittävä taloudellinen uhraus köyhälle maalle: Kustannukset olivat melkein 1/3 maan silloisesta bruttokansantuotteesta. Mutta mitähän eivät veromaksajat tekisi ihailemansa ja korkeasti kunnioittamansa keisarinsa puolesta[2].

[muokkaa] Keisarikunnan aika

Kruunajaisten seurauksena länsimaalaiset alkoivat pitää Jéan-Bediliä lievästi suuruudenhulluna[3]. Monet eurooppalaiset poliitikot vertasivat häntä toiseen afrikkalaisdiktaattoriin afrikkalaishallitsijaan: Ugandan Idi Aminiin. Korruptoituneet Lähde? länsimaat – kuten Yhdysvallat, Sveitsi ja Ranska – kuitenkin tukivat Jéan-Bedelin hallintoa. Tietenkin, koska hänen valtakunnassaan oli vielä siirtomaa herrojen jäljiltä tarpeeksi luonnonvaroja[4] länsimaiden tarpeeseen[5]

Erityisesti Ranska kunnostautui Jéan-Bedelin suurimpana tukijana: Lahjoittihan Myihän hän edullisesti Ranskan ydinaseohjemaan tarpeellista uraania ranskalaisille. Näiden kauppojen seurauksena Jéan-Bedel ystävystyi Ranskan presidentin Valéry Giscard d'Estaingin kanssa ja kutsui hänet useammankin kerran kylään[6].

Loisteliaan hovin ylläpitäminen vei kuitenkin yhä suuremman osan keisarinkunnan tuloista ja sai keisarikunnan talouden romahduksen partaalle. Jéan-Bedel yritti keksiä kaikin keinoin uusia veroja[7]. Viimein Jéan-Bedel sai kuin saikin idean: Oppivelvollisuus. Kaikkien lasten oli mentävä kouluun, kouluun tarvitaan tietenkin koulupuku jonka sai hankkia vain Jéan-Bedelin keisarillisesta vaatehuoneesta™. Merkkivaatteethan ovat myös kalliita, joten ympäri maata puhkesi mellakoita ja mielenosoituksia suuruudenhullua keisaria vastaan.

[muokkaa] Viitteet

  1. Saksalaisethan keksivät auton vasta 100 vuotta myöhemmin
  2. Veronmaksajilta eli kansalta tuskin kysyttiinkään asiaa.
  3. Ranskan armeijassa ei ilmeisesti ollut minkäänlaista antenniosastoa
  4. Luonnonvarat käsittivät mm. kultaa, öljyä ja timantteja Lähde?
  5. Herää kysymys miksi USA sotii Afganistanissa, onko siellä muuta kuin kiviä?
  6. 10. lokakuuta 1979 ilmestyneessä ranskalaisessa Le Canard enchaîné-lehdessä tosin väitettiin, että Valéry Giscard d'Estaing olisi saanut Jéan-Bedeliltä lahjuksena useiden tuhansien frangien arvosta timantteja ja pari salaperäistä lautakasaa. Tapaus aiheutti Ranskassa pienimuotoisen poliittisen skandaalin.
  7. Keisarikunnan luonnonvarathan oli jo myyty alihintaan ulkomaalaisille


Under construction.png Alla rakentamisen!
Tämä artikkeli on harvinaislaatuisen perseestä, koska se on keskeneräinen.
Ota rukkaset ja vasara käteen ja rakenna sitä hieman valmiimmaksi.
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruustiedot

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
tärkeitä
foorumi
Työkalut
Muilla kielillä