Atlético de Madrid
Hikipedia
Club Atlético de Madrid syntyi ennen Espanjan sisällissotaa kuolemaan tuomitun madridilaisen köyhän rukoillessa apua Jumalalta. Jumala ei kuitenkaan armahtanut tätä saatanallista vaan sanoi hänelle, että hänen tulee perustaa työväen jalkapalloseura Madridiin. Tämän paikallisen Pedro Manolon mielestä tämä ajatus tuntui lähinnä huvittavalta, sillä ei hän ennenkään ollut saanut mitään aikaan. Jumala valoi kuitenkin uskoa häneen ja sanoi tämän seuran olevan jumalallista alkuperää. Niinhän seura sitä lopulta olikin, koska Jumala kirosi luomansa seuran välittömästi.
Pedro Manolo rakennutti juuri luodulle seuralle stadionin madridilaisen työväestön avustuksella omalle rukouspaikalleen Madridin halki virtaavan kanavan varteen. Stadion nimettiin Pedro Manolon vastikään menehtyneen veljen, Vicente Calderónin mukaan. Valitettavasti Jumalan kirous oli laajentunut koko Pedro Manolon sukuun, ja Vicente Calderón joutui menehdyttyään helvettiin sukunsa syntien tähden. Täten myös Vicente Calderón -stadionista tuli Jumalan kiroama paikka. Madridilaisen työväen miehenä Pedro Manolo ei tiennyt, että pitäisikö suosia oman kaupungin suuruutta Real Madridia vai katalaanien työväestön suuruutta FC Barcelonaa Espanjan jättiläisten välisissä taisteluissa. Saatanallisena miehenä hän suosi molempia jättiläisiä tasapuolisesti eikä ottanut kantaa El Clásicossa suuntaan taikka toiseen. Eräässä vitutuksen huipennuspisteessään hän päätti varastaa omalle seuralleen värit jättiläisiltä ja päätti ottaa käyttöön FC Barcelonan sinipunaisen pelipaidan ja Real Madridin valkoiset housut. Madridin kaupunginhallituksen puheenjohtaja, Espanjan diktaattori ja samalla Real Madridin seurapresidentti Francisco Franco haastoi kuitenkin Pedro Manolon oikeuteen tekijänoikeuslakien rikkomisesta, joten Atlétit joutuivat vaihtamaan sinisen ja valkoisen paikkoja omassa peliasussaan. Niinpä seuran väreiksi vakiintuivat Los Rojiblancos eli punavalkoiset, jotka kuvasivat Atléticon pelipaitaa. Sen lisäksi seuran pelihousut olivat sarkastisesti neitseellisen siniset.
[muokkaa] Francon diktatuuri ja ikuinen lopun aika
Sisällissodan alettua Francon joukot ottivat kaikki Atlético-mieliset madridilaiset orjikseen, ja heidät teljettiin Spermabéun alla sijaitsevaan vankityrmään. Pedro Manolo rupesi rakentamaan Atléticolle omaa dynastiaansa Spermabéun vankityrmässä, kun samaan aikaan Franco rakenteli Real Madridin dynastiaa Baskimaassa ja Kataloniassa. Vangitun näköinen siitä Atléticon dynastiasta sitten lopulta tulikin, sillä Atléticon riitiksi muodostui suhteellisen vapaamielinen hyökkäyspeli, joka tuotti paljon maalintekopaikkoja eikä ikinä maaleja: Francon kanssa oltiin sovittu, että Atlético saa pelata kaunista ja hyökkäysvoittoista jalkapalloa sillä ehdolla, ettei se tee vastustajaansa enemmän maaleja. Sen lisäksi oltiin sovittu että Atléticon on mielellään päästettävä maaleja ottelun loppuhetkillä siksi, ettei se voisi ohittaa Realia liigassa. Kerran Francon elinaikana Atlético kuitenkin voitti oman ottelunsa ohittaen Realin sarjataulukossa. Silloin Francon kuuppa paloi loppuun ja hän päätti vastata Pedro Manolon kuolemantuomion käytännön toteutuksesta. Isä Atlétin poismenon jälkeen seura jatkoi samalla melankolisella tiellään matkalla kohti määränpäätään nimeltä ei mitään. Sillä ikuisella tiellään se vain jatkoi ja jatkoi matkaansa vaikka matkalla mukana olleet pelaajat, valmentajat ja muut seuran henkilöt vaihtuivat säännöllisen usein, niin ikuisesta depressiosta kärsivät fanit vain jatkoivat tätä ikuisen melankolista matkaansa kohti tuntematonta määränpäätään ei mitään niin kauan kun he itse vain fyysisesti elävien kirjoissa säilyivät. Henkinen elohan heiltä oli lakannut jo siinä vaiheessa kun he Los Rojiblancos -uskoon kääntyivät.
